Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Etyjin ihmiskaupan vastaisessa konferenssissa Helsingissä 10.9.2008

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Presidentti Halosen seurassa Etyj-puheenjohtajuussihteeristön päällikkö suurlähettiläs Aleksi Härkönen (vas.) ja Eva Biaudet, Etyjin ihmiskaupan vastaisen toiminnan erityisedustaja (oik.).Kuva: Petri Krook

Vuosittain miljoonat naiset, lapset ja miehet ympäri maailman joutuvat ihmiskaupan uhreiksi. Tämä nykypäivän orjuus ei tunne maantieteellisiä rajoja, vaan koskettaa yhtä lailla jokaista valtiota. Ihmiskauppa on vakava rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Olemme luvanneet tehdä kaikkemme kieltääksemme sen kaikissa olosuhteissa.

Ihmiskauppa on myös uhka kansainväliselle turvallisuudelle. Etyjillä alueellisena turvallisuusjärjestönä on erinomaiset edellytykset olla torjumassa ihmiskauppaa. Järjestön osanottajavaltiot ovatkin sitoutuneet laajasti ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Etyjin vuoden 2003 ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma on meille tässä työssä hyvä toimintaväline. Olen erittäin tyytyväinen, että nykyinen puheenjohtajamaa Suomi on yhdessä tulevien puheenjohtajamaiden Kreikan, Kazakstanin ja Liettuan sekä edellisen puheenjohtajamaan Espanjan kanssa sopinut viime kesäkuussa Helsingissä pitävänsä kiinni tästä sitoumuksesta.

Tarvitsemme vielä laajempaa yhteistyötä – ja me teemme sitä jo. Myös Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ovat hyväksyneet sitoumuksia ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta. Euroopan neuvoston yleissopimusta sovelletaan kaikkiin ihmiskaupan muotoihin riippumatta siitä, onko ihmiskauppa kansallista, kansainvälistä vai liittyykö se järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Sopimus täydentää Yhdistyneiden kansakuntien Palermon sopimusta ja sen lisäpöytäkirjaa. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artikla kieltää ihmiskaupan yksiselitteisesti ja ilmiön torjumiseksi on tehty lukuisia säännöksiä.

Meillä on siis suhteellisen hyvä kansainvälinen sopimuspohja toiminnallemme. Nyt sopimusten kirjain muutettava käytännön toiminnaksi. Tämä aktiivinen ihmiskaupan vastainen työ vaatii paljon sekä taloudellisia että inhimillisiä resursseja. Meillä pitää olla monialaista osaamista ja aitoa yhteistyöhalukkuutta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, sillä edessämme oleva haaste on valtava.

* * *

Euroopan komission ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön, IOM:n, arvioiden mukaan rajat ylittävän ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain 700.000 henkilöä, joista läntiseen Eurooppaa suuntautuu noin 120.000 tapausta. EU:n poliisiviraston Europolin esittämien arvioiden mukaan EU:n alueelle saapuvista noin puolesta miljoonasta laittomaksi luokitellusta maahantulijasta noin 50 prosenttia salakuljetetaan alueelle järjestäytyneiden rikollisverkostojen toimesta. Vaikka arvioit vaihtelevat, kyse on joka tapauksessa erittäin suuresta ihmismäärästä, joista jokainen uhri on tarpeeton.

Konfliktitilanteissa siviilien ihmis- ja perusoikeudet joutuvat erityisen helposti vaaraan. Meillä on huonoja kokemuksia Etyj-alueeltakin, aiemmin Balkanilta, nyt puolestaan Etelä-Kaukasukselta.

Onkin tärkeää, että siviili- ja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin lähtevää henkilöstöä koulutetaan tunnistamaan ihmiskauppa sekä puuttumaan siihen ja auttamaan viipymättä uhreja. Naisten mukanaolo operaatiossa helpottaa usein kontaktin syntymistä uhreihin. Etyj voi olla ylpeä siitä, että sillä on ollut jo pitkään ns. nollatoleranssi ihmiskaupan suhteen.

* * *

Ihmisoikeusloukkaukset, väkivalta, syrjintä, köyhyys, nälkä ja työttömyys lisäävät riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi ja valitettavasti juuri siksi uhreissa on niin paljon naisia ja lapsia. Yhdysvaltain ulkoministeriön vuonna 2007 esittämän arvion mukaan maailmanlaajuisen ihmiskaupan uhreista peräti 80 prosenttia onkin naisia ja tyttöjä. Uhreista puolet on alaikäisiä. Myös vähemmistöryhmien, kuten romanien, suojaaminen ihmiskaupalta vaatii aivan erityistä huomiota.

Osa ihmiskaupan uhreista on suoraan kidnapattu, mutta moni on itse lähtenyt kotimaastaan, vapaaehtoisesti ja hyvässä uskossa, parempaan huomiseen – ja huomannut liian myöhään tulleensa pahasti huijatuksi. Toiset taas tietävät suunnilleen tulevan tilanteen – mutta valitsevat kuitenkin lähdön kotimaansa surkeiden olojen sijaan.

Tulomaahan päästyään uhrit joutuvat työskentelemään palkatta tai hyvin vähäisin eduin ja usein lisäksi väkivallan tai sen uhan alaisena. Kieli- ja kulttuuritaidottomina ja pahimmillaan ilman mitään henkilöpapereita nämä kanssaihmisemme jäävät täysin ihmiskauppiaiden armoille.

Voidaksemme torjua tehokkaasti ihmiskauppaa, meidän on pystyttävä tunnistamaan ajoissa nämä ihmiskaupalle alttiit ihmisryhmät ja saada heidät auttavien palveluiden ja tukiverkostojen piiriin.

Tietoisuus omasta asemasta, on aktivoinnin alku. Tämä ei kuitenkaan riitä. Meidän on onnistuttava lisäämään yleensäkin ihmisten tietoisuutta ihmiskaupan eri muodoista. Hyvin moni on saattanut törmätä ihmiskauppaan ymmärtämättä todella, mistä oikein on kyse. Mekin olimme täällä Suomessa joitain vuosia sitten siinä vilpittömässä uskossa, ettei ihmiskauppa olisi ongelma omassa maassamme. Olimme väärässä. Kansainväliselle järjestäytyneelle rikollisuudelle mikään alue ei ole liian syrjässä. Suomen ensimmäinen kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma julkaistiin vuonna 2005 ja suunnitelmaa tarkennettiin vuonna 2007.

* * *

Ihmiskaupan uhrien auttamisen ja kaupan harjoittajien rankaisemisen lisäksi on uskallettava kysyä, miksi tämä ihmiskauppa yhä edelleen kannattaa. Mikä luo markkinat? Hyvä esimerkki on maksulliset seksipalvelut. Niiden kysynnän rajoittamisessa on turvauduttu monenlaisiin malleihin eri maissa. Esimerkiksi Ruotsissa on säädetty prostituution asiakkuuden kiellosta. Suomessa on vuonna 2006 tehdyllä lainsäädäntömuutoksella rajoitettu seksin oston kriminalisointi tapauksiin, joissa kaupan kohteena oleva henkilö on seksikaupan uhri tai alle 18-vuotias nuori.

Lähivuosien aikana meidän kannattaa arvioida, miten nämä juridiset keinot ovat toimineet ja minkälaisia toimenpiteitä tulisi kehittää edelleen prostituutioon liittyvän ihmiskaupan tehokkaammaksi taltuttamiseksi. Kuten varmaan läsnäolijat tietävätkin, on valitettavana trendinä Euroopassa lapsiuhrien määrän kasvu.

Myös työperäistä ihmiskauppaa on ehkäistävä tehokkaasti ja huolehdittava siitä, että oikeus säälliseen työhön toteutuu. Meidän on myös saatava aikaan paremmat puitteet rajat ylittävälle siirtolaisuudelle, jotta siitä saadaan aidosti positiivinen voimavara sekä siirtolaisille itselleen että lähtö- ja kohdemaille. Kansainvälisten normien mukaiset työehdot sekä niiden tehokas viranomaisvalvonta yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat keinoja estää ihmiskauppaa.

Etyjin erityisedustaja Eva Biaudet on korostanut työssään lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden välistä yhteistyötä ihmiskaupan vastustamisessa. Kansalaisjärjestöjen työ on tärkeä apu viranomaisten toiminnalle. Käytännössä usein juuri kansalaisjärjestöt pääsevät lähemmäksi ihmisten todellisuutta ja jokapäiväistä arkea.

Uskon, että tämän konferenssin laaja osanotto vahvistaa sen, että Etyjin osanottajavaltiot ovat valmiita toimimaan aktiivisemmin ja määrätietoisemmin ihmiskaupan torjumiseksi yhdessä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Avainasemassa on myös luotettavan ihmiskauppaa koskevan tiedon kerääminen – on siis tärkeää tukea ihmiskauppaa koskevaa tutkimusta ja edistää tutkimustulosten hyödyntämistä.

* * *

Toivotan teille menestystä työssänne oikeudenmukaisemman ja turvallisemman maailman edistämisessä.