Suoraan sisältöön

Suomen tasavallan presidentti: Puoliso : Puheet ja haastattelut

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puolison puheet, 14.4.2011

Tohtori Pentti Arajärven puhe Suomen aivosäätiön yleisötilaisuudessa 14.4.2011

Arvoisat läsnäolijat,

Hyvät naiset ja miehet,

Tervetuloa tähän Suomen Aivosäätiön kansainvälisen aivoviikon kunniaksi järjestämään yleisöluentotilaisuuteen. Tämä on toinen kerta, kun Aivosäätiö, iältään runsaan vuoden, järjestää tällaisen tilaisuuden. Aivosäätiö perustettiin vuodenvaihteessa 2009–2010 yhdistämällä neljä aivojen tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen alueella toimivaa säätiötä.

Tällä kertaa teemana on Tunne aivot – varaa aikaa aivoillesi nyt. Kuulemme neljän suomalaisen huippututkijan esityksen aivoista ja niiden toiminnasta. Yhteinen näkökulma on, miten opimme ja tunnetustihan oppiminen on aivojen toimintaa.

Joskus oppikoulun alaluokilla vuosikymmeniä sitten oli ruotsinkirjassa kappale Människokroppens lämnar. Sen sisältö näin muistinvaraisesti oli se, miten ihmisruumiin eri elimet väittelivät siitä, mikä niistä on tärkein. Lopputulos taisi olla tasapeli, tarvitsemme niin aivoja, sydäntä, maksaa kuin mahalaukkua ja järkevää tietysti on, että tätä kaikkea kuljettavat jalat, että aistit toimivat. Vain kokonaisuutena kykenemme tietoiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Näin Aivosäätiön tilaisuudessa voi tietysti tässä suhteessa vetää hieman kotiinpäin. Kaikkea tätä toimintaa säätelevät aivot, tai ainakin jokin sen osa kuten aivorunko, pikkuaivot tai isot aivot. Ehkä kuvaavaa on sekin, että kuolema eli kokonaisuuden toiminnan päättyminen määritellään nykyisin aivojen kautta.

Mainitsin ihmisen tietoisen ja tavoitteellisen toimimisen. Tieteellinen tutkimus, josta nyt täällä kuulemme ennen kaikkea aivotutkimusten alueelta, tehdään pääosin aivoissa. Aivot tutkivat aivoja. Elinikäiseen oppimiseen liittyen voimme todeta, että aivot ovat ihmisen elin, joka ei kulu käytössä. Polvenkin kulumista sanotaan, että kulunutta polvea on syytä käyttää, mutta aivot eivät samassa mielessä edes kulu, vaan ne paranevat käytössä ja käytöstä. Ne voivat toki vahingoittua.

Kognitiivisen neurotieteen dosentti Markku Penttonen kertoo meille, miten kaikki koettu ja opittu jättää jäljen aivoihin. Hänen esityksensä mukaan aivot eivät lepää koskaan. Tässä suhteessa ne ehkä muistuttavat sydäntä paitsi että sydän lepää lyöntien välillä. Aivot sen sijaan värähtelevät koko ajan. Aivoista voimme sanoa, että ikuista tai ainakin välttämätöntä on vain muutos. Mutta aivot täytyy opettaa, tieto täytyy niihin varastoida ja aivoja täytyy käyttää.

Professori Markku Kaste puhuu puolestaan aivohalvauksista ja sen torjunnasta. Aivohalvausta voidaan luonnehtia Suomessa kansantaudiksi. Toisaalta meillä on tehokas hoitojärjestelmä. Tässä kuten muissakin sairauksissa on kuitenkin totta vanha totuus, että ehkäisy on tehokkaampaa, halvempaa ja inhimillisempää. Niinpä olisi tärkeää kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, joilla aivohalvausta ehkäistään. Aivohalvauksen hoidossa puolestaan nopeus on ratkaiseva tekijä. Mitä nopeammin potilas saadaan hoitoon, sitä paremmat ovat tulokset.

Fysioterapeutti Maj-Britt Forsblom ja neurologian ja kuntoutuksen dosentti Aarne Ylinen puolestaan kertovat meille aivohalvauspotilaan kuntoutuksesta. Ylilääkäri Aarne Ylisen esityksessä kuulemme siitä miten aivojen vaihtamisen asemesta – melkein kaikki muut ihmisen elimet voidaan nykyisin jo vaihtaa – aivot opetetaankin uudestaan toimimaan. Tässäkin suhteessa näkyy aivojen erityinen asema. Voisi olla science fiction -kirjan aihe, miten vaihdetuissa aivoissa olevat tiedot, taidot, muistot, kokemukset ja asenteet muuntaisivat käyttäytymistä ja jopa todellisuuden kokemista yksilössä ja jopa yhteiskunnassa. Kuntoutuakseen aivot tarvitsee samat lähtökohdat kuin yleensä oppimisessa. Niiden on toisaalta saatava töitä ja niiden on toisaalta saatava levätä, mikä aivojen yhteydessä tarkoittaa ihmisruumiin muiden osien lepäämistä. Ja tässäkin on oikea ajoitus tärkeää. Aivojen kuntoutuksessa toteutuu myös vanha totuus, yhteistyö on voimaa.

Tähän kokonaisuuteen sopii mainiosti myös viides täällä kuultava alustus elinikäisestä oppimisesta. Sen pitää Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Österman. Yliopistoa, yliopisto-opettajia ja opiskelijoita ja alumniyhdistystä yhdistääkin yhteinen seikka, ajatus elinikäisen oppimisen välttämättömyydestä.

Hyvät kuulijat,

Aivosairauksia sairastavat eivät aina kykene ymmärtämään puhuttua ja kirjoitettua tekstiä. He ovat kuitenkin usein tilanteissa, joissa esimerkiksi tapaturman seurauksena pitäisi pystyä asioimaan vakuutusyhtiössä, Kansaneläkelaitoksessa ja terveydenhuollossa. Kyky käsitellä useaa asiaa samanaikaisesti saattaa olla heikentynyt. Tällaisessa tilanteessa ihmisen tuen tarve saattaa liittyä niin suulliseen asiointiin kuin asiakirjojen sisällön tulkintaan, niiden laatimiseen ja hallintaan. Juristi minussa pakottaa huomauttamaan, että hallintolain 26 §:n mukaan viranomaisen on järjestettävät tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, jos asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi. Tämä koskee kuitenkin vain viranomaisen vireille panemaa asiaa. Hallintoasioissa voidaan käyttää asiamiestä ja avustajaa, mutta tämäkään ei aina toteudu. Viranomainen voi kuitenkin asian selvittämiseksi tai asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä muissakin kuin viranomaisaloitteisissa asioissa. Tätä edellyttäisi palveluperiaate. Tässä olisi myös ehkä lainsäädännön korjaamisen paikka.

Hyvät kuulijat,

toivotan kaikille mitä antoisinta luentotilaisuutta. Tämä tilaisuus on mainio mahdollisuus käyttää ja vaivatakin aivojamme.

 

Tulosta
Bookmark and Share

Päivitetty 26.8.2011

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi