Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyssanat Suomen Metsätieteellisen Seuran 100-vuotisjuhlaseminaarissa 29.4.2009

Vietämme tänä vuonna merkittäviä merkkivuosia. Kansallisesti erityisen tärkeä on vuoden 1809 merkkivuosi. Monisatavuotisen valtioyhteyden päättyminen ja Suomen liittäminen autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään merkitsi uuden aikakauden alkua, joka lopulta johti itsenäiseen Suomeen. Merkkivuoden tunnus on ”kansakuntaa rakentamaan”.

Tärkeä osa kansakunnan rakentamista oli suomalaisen kulttuurin ja identiteetin luominen ja vahvistaminen. Mistä niihin etsittiin rakennuspuita?

Luonto ja erityisesti metsä on innoittanut kuvataitelijoita, säveltäjiä ja kirjailijoita. Kansallisromanttisen taiteen jälki on yhä meissä. Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja monien muiden taiteilijoiden työ on vaikuttanut käsityksiimme luonnosta ja suhteeseemme luontoon. Suomalainen luonto, järvineen ja metsineen, on nykyäänkin tärkeä osa kansallista identiteettiämme. Metsäläisyydellä, vaikka se kritiikiksi yleensä tarkoitetaankin, on myös positiivinen ulottuvuutensa.

Metsä on antanut turvaa ja elantoa sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Opintien kovapäiset veljekset pakenivat Impivaaran saloille turvaan rovastin jalkapuuta. Tavanomaisempi ja tärkeämpi tapa hyödyntää metsää on ollut hakea metsästä rakennustarpeet ja polttopuut sekä riistaa, marjoja ja sieniä hengenpitimiksi, metsäteollisuuden raaka-aineista puhumattakaan. Olemme vuosisatojen ajan eläneet välittömässä kosketuksessa metsään ja käyttäneet sitä monimuotoisesti.

Pelkkä vilkaisu Suomen maastokarttaan riittää kertomaan syyn metsien suureen merkitykseen. Yhä edelleen metsät peittävät yli 70 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Metsävarat ovat maamme tärkein luonnonrikkaus. Ja niiden merkitys on ollut aivan ratkaiseva hyvinvointimme rakentamisessa.

Tätä luonnonrikkautta onkin käytetty tehokkaasti hyödyksi. Suomi oli pitkälle toiselle vuosituhannelle metsästä elävä maa. Metsätalouden tuotteet liittivät maamme myös osaksi kansainvälisen vaihdannan markkinoita. Vasta paljon myöhemmin teollisuutemme monipuolistui metalli- ja elektroniikkateollisuudella. Olemme paljossa velkaa metsälle, mutta miten olemme pitäneet pääomastamme huolta?

Huoli metsäluonnon säilymisestä jälkipolville on yhtä vanha kuin laajamittainen metsien käyttö. Kaskeaminen, tervanpoltto ja metsänhaaskaaminen huolestuttivat sekä taloudellisista syistä että luonnonsuojelullisista syistä. Sakari Topelius kirjoitti 1800-luvun lopulla Maamme kirjassaan:

"Suomen metsä on hyvin kallis ominaisuus, jopa niin kallis, että tämä maa metsätönnä olisi kelpaamaton ihmisten asuttavaksi. Metsää tarvitaan polttopuiksi, rakennuksiin, aitoihin, siltoihin, laivoihin, ajo- ja työkaluihin ja moniin muihin välttämättömiin tarpeisiin.

Metsä suojelee maata kylmiltä tuulilta ja äkillisiltä kylmän ja lämpimän vaihteluilta. [Metsä vetää puoleensa kosteutta ja suojelee kuivuudelta. Metsäisillä seuduilla sataa tasaisemmin; lumi ei sula siellä keväisin niin äkkiä.] Näiden ominaisuuksiensa vuoksi metsä on ikään kuin maan turkki. Maa, joka sijaitsee täällä pohjan perillä, tarvitsee hyvät talvivaatteet, mutta jos se riisuu turkin päältään, se saa syyttää itseänsä, jos se paleltuu kuoliaaksi.”

Tätä pitäisi muistaa enemmän kuin sitä muistetaan. Ei yksikään maa tarvitse niin paljon metsää kuin Suomi, eikä yksikään kansa käytä metsää niin huonosti kuin Suomen kansa.”

* * *

Topeliuksen sanat siitä, että Suomi tarvitsee metsää enemmän kuin muut pitää hyvin paikkansa tänäkin päivänä. Sen sijaan hänen ankara metsänkäyttöön kohdistunut kritiikkinsä ei onneksi ole enää paikallaan. Tunnemme tänä päivänä metsäluonnon monimuotoiset arvot ja metsätaloutemme keskeisiä periaatteita on luonnonvarojen kestävä käyttö.

Metsät ovat uusiutuva luonnonvara - taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde. Metsät ovat olennainen osa Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta. Tunnistamme myös luonnon moninaisuuden merkityksen ja vastuumme siitä tuleville sukupolville. Työtä ympäristömme tilan parantamiseksi on tehostettava, jotta pystymme kohentamaan sen nykyistä tilaa. Metsien pirstaloituminen ja vanhojen metsien katoaminen köyhdyttävät luontoa. Myös ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus kokea koskemattoman metsän lajirikkaus.

Metsän ja metsäntutkimuksen merkitys on säilynyt yhteiskunnassamme erittäin tärkeänä. Metsäteollisuus on käynyt jo vuosien ajan läpi rakennemuutosta, joka on tarkoittanut tuotannon siirtymistä Suomesta lähemmäs kasvavia markkinoita. Rakennemuutos jatkunee ja tarvitsemme puulle, entisten ohella, uusia käyttömuotoja. Ilmastonmuutos ja uusiutuvien energialähteiden tarve asettaa myös metsäntutkimukselle suuria odotuksia. Metsä on tehokas hiilinielu ja puu raaka-aineena ympäristöystävällinen ja monikäyttöinen.
Haasteet eivät myöskään rajoitu kotimaahamme. Ihmiskunnan suuriin yhteisiin haasteisiin kyetään vastaamaan vain yhteisin ponnistuksin. Metsät ovat maailman keuhkot. Monet kehitysmaat käyttävät metsiään voimakkaasti saadakseen vientituloja ja paineet metsätalouden tehostamiseen luonnon monimuotoisuuden sivuuttaen ovat suuret. On esitetty arvioita, että joka neljännen maapallon köyhän ihmisen toimeentulo on riippuvainen suoraan tai välillisesti metsästä. Kolmannes maailman väestöstä tarvitsee bioenergiaa, pääasiassa polttopuuta, ruuanlaittoon ja lämmitykseen. Metsien häviämisvauhti on huolestuttava. Kansainvälinen metsäyhteistyö on välttämätöntä kestävän kehityksen turvaamiseksi. Suomen kehitysyhteistyö vihertää jo voimakkaasti. Erityisesti Afrikassa, Saharan etelän puoleisella alueella tarvitaan ripeitä toimenpiteitä aavikoitumisen pysäyttämiseksi ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Uskon, että suomalaisilla on paljon metsäalan asiantuntemusta annettavaksi myös kansainvälisesti hyödynnettäväksi.

* * *

Suomen Metsätieteellinen Seura perustettiin sata vuotta sitten edistämään metsäntutkimusta maassamme. Historiansa aikana seura on ollut ja on edelleen tärkeä toimija kansallisessa ja kansainvälisessä metsäntutkimuksessa.

Tutkijoilla ja yhteiskunnallisten päätösten tekijöillä on omat tärkeät tehtävänsä. Heillä pitää kuitenkin olla läheiset yhteistyösuhteet. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan tieteen ja tutkimuksen tuottamaa tietoa.

Haluan näillä sanoilla onnitella lämpimästi satavuotiasta Suomen Metsätieteellistä Seuraa ja sen kaikkia jäseniä merkkivuoden johdosta sekä kannustaa teitä jatkamaan arvokasta työtänne metsätutkimuksen parissa.

Kiitän myös Seuraa siitä, että se on ottanut minut kunniajäseneksi. Otan tämän huomionosoituksen kiitollisuudella vastaan.