Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys Ensi- ja turvakotien liiton 60-vuotisjuhlassa 24.9.2005

Tänä syksynä 60 vuoden iän saavuttaminen ei ole kovin harvinaista. Vuonna 1945 aloitti ensimmäinen suuri ikäluokka taipaleensa yhteiskunnassa. Ihmiset nauttivat rauhasta ja perustivat perheitä. Sodat läpikäynyt maa korjasi vääristynyttä väestörakennettaan nopeasti. Ensi- ja turvakotien liiton kuusi vuosikymmentä kestänyt toiminta on siis kulkenut suurten ikäluokkien rinnalla.

Useat asiat yhteiskunnassa ovat menneet harppauksenomaisesti eteenpäin. Aineellinen vauraus ja hyvinvointi ovat aivan toisella tasolla kuin ne olivat liiton perustamisen aikaan. Koulutuksen ja tiedon taso on noussut ja myös ihmisten suvaitsevaisuus kanssaihmisiään kohtaan on kasvanut. Mutta jotain sodanjälkeisen Suomen arvomaailmasta meidän olisi löydettävä uudelleen. Tarkoitan yhteisvastuun ja kärsivällisyyden oppimista arkisessa elämässä.

Kansainvälisen taloudellisen kilpailun koveneminen on vienyt yhteiskunnan toimintojen yhä tiukempaan taloudelliseen arvioimiseen. Tämä on johtanut arvojen tietyntyyppiseen kovenemiseen. Sillä on ollut kielteisiä vaikutuksia lasten ja perheiden elämään. Vaikka suuri osa lapsista ja heidän perheistään voi aikaisempaa paremmin, on aihetta myös huoleen.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana eriarvoisuus lapsiperheiden keskuudessa on kasvanut. Lapsiperheiden saama yhteiskunnallinen tuki on Suomessa mittava, mutta keskimäärin perhepoliittiset tulonsiirrot ovat vähentyneet. Tämä on heikentänyt erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloa. Suurimmassa osassa lapsiperheitä tulokehitys on ollut varsin hyvä. Tulokehitys on sen sijaan ollut heikompaa suurilla lapsiperheillä, yksinhuoltajilla sekä pienten lasten perheissä.

Yhteiskunnallisessa tulojaossa on aina kannettava kollektiivista vastuuta ja huolta niistä lapsista, perheistä ja ihmisistä, joiden omat voimavarat ovat riittämättömät. Meillä on laadukas julkinen palveluverkosto, jota järjestöt ja vapaaehtoistoiminta onnistuneesti täydentävät. Yhteiskunnalliset tulonsiirrot ja palvelut ovat lasten ja naisten tasa-arvokehityksen kulmakiviä. On erityisen tärkeää, että panostamme palveluihin, jotka tukevat lasten ja perheiden selviytymistä.

Lasten ja nuorten näkökulmasta riittävän varhainen puuttuminen ongelmiin edellyttää ehkäisevien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamista. Nuorten syrjäytymiskierre käynnistyy usein jo varhaislapsuudessa. Yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tehokkainta on katkaista syrjäytyminen mahdollisimman aikaisin kuten Hilja Pärssisen ja 8 muun naiskansanedustajan aloite jo vuonna 1907 asian osuvasti kuvasi. Tässä työssä ovat neuvoloiden ja päivähoidon ohella opetustoimi, kouluterveydenhuolto, kouluavustajat ja koulukuraattoritoiminta olleet avainasemassa.

Ensi- ja turvakotien liiton toiminta on erinomainen esimerkki suomalaisen järjestötyön merkityksestä, laadusta ja vaikutuksista. Liitto on ollut jo pitkään merkittävä toimija lasten, naisten ja perheiden aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kolmas sektori täydentää hyvin julkisen sektorin palveluvarustusta. Kolmas sektori on myös ennakkoluulottomasti luonut uusia toimintamalleja, joita on myöhemmin voitu ottaa laajempaan käyttöön. Haluaisin 60-vuotiaan liiton jatkavan samaa ennakkoluulotonta työtään, jota se on tehnyt tähänkin asti esimerkiksi nostamalla julkisuuteen naisiin ja vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ja naisten tekemän väkivallan.

Nyt on jälleen noussut keskusteluun yritystoiminnan ja kolmannen sektorin välinen suhde. Asiaa kannattaisi tarkastella koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta. Sekä yhteiskunnalle että asiakkaalle itselleen on tärkeää, että palvelut ovat korkeatasoisia ja kustannuksiltaan edullisia. Ihmisten halu toimia toisten hyväksi on arvokas voimavara. Sen yhdistäminen voittoa tuottavaan toimintaan on vaikea tehtävä. Euroopan unionin säännökset kilpailuttamisesta ovat omalla tavallaan mielekkäitä, mutta unionissakin pitäisi löytää Lissabonin strategian henkeen sopiva tasapaino.

Ensi- ja turvakotien liitto on perinteisen ensi- ja turvakotitoiminnan lisäksi tehnyt uraauurtavaa työtä lasten ja perheiden tarvitsemien tukimuotojen arvioinnissa ja perheiden asioiden nostamisessa julkiseen keskusteluun. Liitto on myös mukana monissa kehittämishankkeissa.

Ensi- ja turvakotien liiton tarkoituksena on turvata lapsen oikeus suotuisiin kasvuolosuhteisiin ja turvalliseen kehitykseen, tukea vanhemmuutta ja perhettä sekä ehkäistä perheväkivaltaa kohdistuu se kehen hyvänsä. Yhteiskunta, jossa nyt lapset ja perheet elävät, on aikaisempaa monimuotoisempi. Perheiden tukemiseksi tarvitsemme entistä monipuolisempaa kokemusta omaavia toimijoita.

Ensi- ja turvakotien liitolla on tässä työssä ansiokas historia. Kiitän liittoa ja sen toiminnassa mukana olleita ihmisiä kuuden vuosikymmenen ennakkoluulottomasta ja rohkeasta toiminnasta ja toivotan parhainta menestystä ja voimia tehdä työtä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.