Tasavallan presidentti Kansan Uutisten haastattelussa 15.12.2000

Presidentti Halonen ja Nizzan kokouksen jälkipyykit "Ei se ollut tavattoman yhteishenkinen kokous"

I


Tarja Halonen on sovinnollinen ihminen. Euroopan unionin Nizzan huippukokouksesta hän sanoo, ettei se ollut "mitenkään tavattoman voimakkaasti yhteishenkinen kokous".
Halosen mukaan luonnehdintaa saa kutsua understatementiksi - se on siis varsin alakanttiin viritetty lausunto.

Arviot Nizzan huippukokouksen tuloksista ovat vaihdelleet: joidenkin mielestä kokous onnistui hyvin, yleisemmän käsityksen mukaan pienet maat jyrättiin melkein maanrakoon.
Totuus on katsojan silmässä, sanoo presidentti Halonen Viikkolehden haastattelussa. Eli kukin antaa arvosanan sen mukaan, mitkä olivat hänen odotuksensa.
Halonen myöntää, että Suomen virallinen odotusrima oli asetettu korkeammalla kuin mihin sitten yllettiin.
- Kun katsoo Suomen asemaa Euroopan unionissa, tulos on ihan kohtuullinen, Halonen sanoo.
Tällä presidentti tarkoittaa äänten painotusta EU:n neuvostossa. Siinä Suomi on Tanskan kanssa samassa kokoluokassa, Irlantiin olisi ehkä haluttu rakoa mutta suhteessa Ruotsiin paikkaluku on oikea.
Halosen mukaan on joitakin maita, jotka tässä pistelaskujärjestelmässä saivat joko vähän liikaa tai liian vähän.
Presidentti pitää tärkeämpänä näkökulmana kuitenkin sitä, millainen kokonaisuus päätöksentekojärjestelmästä muodostuu. Siinä jäi toivomisen varaa.
- Omat odotuksemme olivat sellaiset, että EU voitaisiin laajentumista silmälläpitäen tehdä hieman tehokkaammaksi, että päättämisen systeemi vahvistuisi. Siinä on kaksi asiaa: mitkä asiat päätetään yksimielisesti ja mitkä määräenemmistöllä, ja toiseksi millainen enemmistö tarvitaan kun tehdään määräenemmistöpäätöksiä ja minkälaisella porukalla pystytään estämään päätöksenteko.
Määräenemmistöpäätöksiä tuli lisää, Halosen mukaan aika paljonkin, mutta ei silti niin paljon kuin Suomi toivoi. Odotus oli korkeammalla. Ja suurille maille jäi mahdollisuus yhdessä estää muiden hankkeita.
- Päätöksentekojärjestelmässä isojen asema vahvistui laskettuna enemmistöissä ja myös vähemmistösäännöissä. Se oli odotettavissa, mutta lopputulos ja voimakkuus, jolla sitä ajettiin, olivat vähän enemmän kuin odotettiin.
Halosen mukaan osanottajien yhteinen kokemus oli se, että kokouksen yhteishenki ei ollut parhaasta päästä.
- Mielestäni siinä on pohtimisen paikka.
Pääasia Halosen mielestä on kuitenkin se, että Nizzan kokouksen jälkeen tie Euroopan unionin laajentumiselle on auki.
- Se riittää siihen, että aikoinaan voidaan sanoa, että on onnistuttu.
- Tällä kokouksella vahvistettiin EU:n mahdollisuudet laajentua, Halonen sanoo. Hän korostaa kuitenkin, että kyseessä on vasta mahdollisuus.

Suomelle myös
hieno voitto

Joissakin arvioissa annettiin ymmärtää, että Nizzassa kaikki muut ajoivat itsekkäästi omia etujaan paitsi pieni Suomi.
Halosen mukaan tässä arviossa on mukana "lievä taiteellinen painotus".
- Mutta kyllä se sillä tavoin pitää paikkansa, että Suomi oli voimakkaasti yhteisöllisten asioiden ajaja. Siinä ei saatu aikaan niin hyvää tulosta kuin toivottiin.
- Tottakai se oli Suomen ja niiden maiden tappio, jotka ajoivat enemmistöpäätöksiä veroihin, esimerkiksi ympäristöverotukseen. Myös sosiaalipuolella olisi saanut olla vähän vahvempi ote.
Halonen valittaa sitä, että meillä näyttää unohtuneen - "ehkä siksi ettei meillä ole ranskalaista lehdistöä" - että Suomi onnistui ajamaan läpi perussopimuksen kauppapolitiikkaa koskevan pykälän 133 muuttamisen. Se tuo määräenemmistöpäätökset palvelujen kauppaan liittyvissä asioissa.
- Se ei ollut julkisesti sen enempää puheenjohtajamaan kuin komission esitys. Suomen esitys oli kompromissi, johon sekä puheenjohtajamaa että komissio tulivat mukaan.
Halosen mukaan muutoksen läpiajaminen oli loistava suoritus, johon tarvittiin suomalaista asiantuntemusta ja diplomatiaa.
- Meille EU on tavattoman tärkeä myös kauppapolitiikan kannalta. Olemme pieni ja kilpailukykyinen maa, ja olemme toivoneet, että kaupan esteitä, joita emme pysty yksin poistamaan, poistettaisiin yhdessä.
Heti Suomeen palattuaan Halonen kiitteli kovasti pääministeri Paavo Lipposen toimintaa Nizzan neuvotteluissa.
- Annan vain tosia lausuntoja, Halonen naurahtaa.
- Kun kokouksessa lähdettiin institutionaalisissa asioissa eteenpäin, siinä oli ensimmäisen kierroksen jälkeen sellainen tunne, että isot ovat päättäneet jyrätä. Kaikkien asioiden ollessa auki vaati jonkin verran rohkeutta lähteä liikkeelle uusintakierroksen vaatimuksella.
- Belgian ja Portugalin puheenvuorojen tukijaksi lähti seuraavaksi Suomen pääministeri. Nämä kolme eivät puhuneet omista pisteistään vaan siitä, syntyykö sillä tavalla yhteisöllistä henkeä, jota unioni tarvitsee.
Halosen mukaan kolmen pienen maan pääministerien esiintymisellä oli vaikutusta ja asioita päätettiin katsoa vielä uudelleen.

Suurten yhteistyö
tullut kiinteämmäksi

Mikä niitä isoja maita sitten riivaa, silkka itsekäs kansallinen etu ja vallanhalu, joka jättää alleen yhteiset eurooppalaiset arvot, vai mikä?
- Luulen, että itse kukin vielä miettii, mitä johtopäätöksiä voi tehdä tämän yhden kokouksen perusteella, presidentti vastaa.
Halonen sanoo panneensa merkille jo ulkoministerikaudellaan ja ennen Suomen EU-puheenjohtajuutta tendenssin suurten maiden kiinteämpään yhteistyöhön. Se näkyi muun muassa turvallisuuspoliittisessa valmistelussa. Halonen kiinnitti siihen myös silloisen presidentin ja pääministerin huomiota.
- Olimme täsmälleen samaa mieltä silloin, että tällaista vastakkainasettelua pitäisi välttää. Se ei ole hyväksi kokonaisuuden kannalta eikä pienten ja keskisuurten kannalta.
Suurten maiden keskinäinen yhteydenpito on sen jälkeen Halosen arvion mukaan edelleen tiivistynyt.
- En tiedä johtuuko se nykyisestä poliittisesta tilanteesta vai niistä henkilöistä, jotka nyt ovat päätöksenteossa. En lähde sitä analysoimaan, ehkä sekä että.
Halonen arvelee, että tulossa oleva laajentuminen on yksi taustatekijä: kaikki haluavat laajenemista, mutta siihen suhtaudutaan myös vähän varoen. Ei oikein tiedetä, mitä päätöksenteon kannalta merkitsee, jos Euroopan unionissa on nykyisten 15 jäsenmaan asemesta 27 tai Turkki mukaan lukien 28 jäsentä.
Presidentin mielestä Euroopan unionissa ei kuitenkaan voi lähteä siitä, että päällimmäisenä on pelko tai huoli, jos kerran ollaan ottamassa uusia jäseniä.
- Tällaisessa ajattelussa on jotain ei kovin miellyttävää, kuten ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi.
Halosen mielestä pitää silti olla realisti siinä mielessä, että uusiin hakijoihin kohdistuu suuremmat vaatimukset ja niillä on vähemmän aikaa kehittyä yhteistyökykyisiksi kuin oli edellisissä laajentumisissa.
- Tämä laajentuminen on vaativampi sekä hakijoille että myös EU:n puolella.
Suurten maiden profiilinnostolle Halonen etsii selitystä myös pitemmän aikavälin historiallisesta perspektiivistä. Ne ovat Euroopan entisten imperiumien perillisiä, joilla Euroopan nykyinen yhdistyminen liittyy historialliseen näkökulmaan.

Ei yhtäkkistä syytä
liittyä Natoon

Nizzassa käsiteltiin myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Puolustus ja sotilaallinen yhteistyö rajattiin ns. joustavuuden ulkopuolelle, eli joidenkin pelkäämää puolustusydintä tai euroarmeijaa, jossa olisi mukana osa jäsenistä, ei synny.
Halonen sanoo, että puolustusasiat ja kriisinhallinta ovat meillä herkempiä aiheita kuin useimmissa muissa EU-maissa, koska Suomi ei ole Naton jäsen. Hän muistuttaa, että keskustelu EU:ssa on koskenut ennen muuta kriisinhallintaa.
- Mutta kriisinhallinta tehdään armeijoilla, sotilaallisilla voimilla. Siksi on puhuttu sotilaallisen puolen yhteensopivuudesta. Jos yksitoista EU-maata saa resurssinsa Naton piiristä, niin silloin puhumme siitä, mikä merkitys on Natolla ja miten yhteistyö järjestetään, ja puhutaan myös siitä, pitäisikö Suomen olla Naton jäsen, jotta varmistaisimme päätöksentekovaltamme näissä asioissa.
- Toistan vielä, ettei ole mitään sellaista yhtäkkistä syytä, jonka takia pitäisi liittyä Natoon. Mitään sellaista äkillistä tarvetta ei tietenkään ole.
Presidentti sanoo yrittäneensä pontevasti ihan niin kuin hallituskin hoitaa asioita siten, että Euroopan unionissa olevat maat ovat tasa-arvoisia, ovat ne sitten Naton jäseniä tai eivät. Samalla tavalla Nato edellyttää, että sen jäsenmaat ovat Naton sisällä tasa-arvoisia riippumatta siitä ovatko ne EU:n jäseniä.
- Eurooppalaisen kriisinhallinnan kehittämisessä on pitkä rakennustyö, ennen kuin eri organisaatiot ovat oikeasti sellaisessa tilanteessa, jossa ne voivat toimia riittävällä avoimuudella ja yhteensopivuudella.
Halonen muistuttaa, että kriisinhallinnassa tarvitaan myös sellaisia eurooppalaisia maita, jotka eivät ole mukana sen enempää Natossa kuin EU:ssa.
- Venäjä on tärkeä tekijä. Olemme tarvinneet Venäjää Bosniassa ja Kosovossa ja tarvitsemme todennäköisesti monissa paikoissa jatkossakin. Lähi-idässäkään sen rooli ei ole nolla.
Ranskassa, Saksassa ja joissakin muissakin maissa on ihmisiä, jotka puhuvat euroarmeijan puolesta, mutta Nizzan tulos osoitti, että konsensusta, joka pitäisi olla sen aikaansaamiseksi, ei ole.
- Ja asiaa pidetään sekä Naton piirissä että sen ulkopuolella niin tärkeänä, että lupaa siihen, että annettaisiin joidenkin tehdä se, ei tule.
Puolustustarvikeyhteistyön Suomi olisi Nizzan kokouksessa halunnut joustavuuden piiriin mutta ei saanut. Halosen mukaan toivomus oli, että sitä yhteistyötä, jota jotkin Euroopan maat tekevät nyt EU:n ulkopuolella, olisi voitu tehdä unionin sisällä.
- Asiaa sen enempää kommentoimatta sanon, että oli mielenkiintoista, että eräät maat, jotka ovat mukana puolustustarvikeyhteistyössä, eivät halunneet sitä unioniin, ja näin ei muun muassa Suomelle tule vapaata pääsyä tähän yhteistyöhön. Tässä mielessä kansallinen etu on nähtävästi tärkeä tekijä.

Yöistuntoihin
koulutus SAK:ssa

Suomea Nizzan huippukokouksessa edustivat presidentti, pääministeri ja ulkoministeri. Mitään kissanhännänvetoa rooleista ei tullut.
- Istuimme tukevasti paikallamme siinä, ja olin varmistanut Ranskan valtuuskunnan johtajan eli presidentti Chiracin kanssa, että meillä oli kolme paikkaa koko ajan, Halonen sanoo.
Halosen mukaan presidentin ja pääministerin osuutta ei voi tehdä mittatilauksena jokaista kokousta varten. Nizzan kokouksessa oli etukäteen paljon puhuttu ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus, joka kuuluu presidentin toimialaan.
- Nizzan sopimus on myös valtiosopimus ja yksi kokonaisuus ja myös presidentin päänvaiva.
- Sen sijaan EU:n sisällä olevat asiat ja niistä kamppaileminen kuuluu nimenomaan hallitukselle ja pääministerille.
Halonen pitää tärkeänä, että päätöksillä on laaja poliittinen tuki ja hyväksyttävyys kotimaassa. Hän muistuttaa, että valtuuskunnan tiloissa olivat koko ajan paikalla myös ministerit Sauli Niinistö ja Kimmo Sasi. Suomeen pidettiin yhteyttä suuren valiokunnan puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.
- Pienen maan voima on se, että pyritään valmistelemaan asiat mahdollisimman hyvin ja saamaan laaja poliittinen tuki sille mitä tehdään. Meillä eduskunta on hyvin mukana ja jälkeenpäin ollaan aika sopuisa porukka.
Nizzan kokous venyi odotettua pitemmäksi, kun asioita puitiin kokoussalissa pitkin öitä. Halonen joutui harmikseen jäämään pois presidentinlinnassa sunnuntaina pidetyiltä lastenkutsuilta, kun EU-johtajat saivat sovun aikaan vasta maanantain puolella aamutunneilla.
Maanantaina ja tiistain välisenä yönä Halonen nukkui ruhtinaalliset unet, peräti 11 tuntia.
- Aamulla olin omasta mielestäni pirteä. Hetken aikaa kesti kun huomasin, että olen taas väsynyt.
- Täytyy myöntää, että ikä tekee tehtävänsä. Muistan, että joskus nuoruudessani valvottiin useampi yö peräkkäin. Siihen tosin vähän realistisemmat muistelijat huomauttavat minulle, että et sinä silloin niin paljon töitä tehnyt.
Presidentti pitää luonnollisena sitä, että kun kompromissi on hiottavana eikä kukaan voi sanella ratkaisua, päätöksenteko menee viimeiseen määräaikaan. Vuorokauden kaikki 24 tuntia käytetään.
Yöistuntoihin Halonen kertoo saaneensa koulutuksen aikoinaan SAK:n työmarkkinajuristina.
- Ei vain tämä hallitusten välinen konferenssi ja kokous vaan myös Amsterdamin huippukokous noudatti samaa dynamiikkaa mihin olen aikoinaan SAK:ssa tottunut. Ratkaisut tehdään viime tingassa.


TAPIO KARI/ Kansan Uutiset
JUKKA PARKKARI/ Kansan Uutiset



II



Samalle kadulle pitää mahtua,
sanoo Halonen


Itsenäisyyspäivän juhlien aikaan presidentinlinnan edustalla järjestettiin vaihtoehtoväen mielenosoitus, jota poliisit joutuivat pitelemään kurissa.
- Tottakai saa osoittaa mieltä. Se on suoran demokratian muoto, Halonen sanoo. Hän on tyytyväinen siitä, että Suomessa mielenosoitukset ovat yleensä aika hallittuja.
- Olin silloin itsenäisyyspäivänä huolissani vain siitä, että samaan aikaan oli ylioppilaiden soihtukulkue ja mielenosoitus. Toivoin, että molemmat mahtuisivat samalle kadulle, kun molemmilla on samanlainen oikeus osoittaa mieltä.
Jakautuminen eri porukoihin mutta vähän isommassa perspektiivissä oli teema myös vuosi sitten, kun Suomelle valittiin presidenttiä. Maan kahtiajakautumista nostivat esille varsinkin vaalin hävinneen Esko Ahon taustajoukot.
- Jos on valittavana kaksi vaihtoehtoa, Aho tai Halonen, pakkohan maan on jakautua. Mutta jos Yhdysvaltoihin vertaa, hyvin pienellä jälkiselvittelyllä olemme selvinneet, Halonen sanoo.
Presidentti sanoo olevansa huolissaan taloudellisen kehityksen ja globalisaation mukanaan tuomasta kahtiajakautumisesta.
- Se on Halosen aikana ja kaikkien seuraavien presidenttien aikana jatkuva kysymys.
- Markkinatalouden lakien mukaan tapahtuu keskittymistä. Sille pitää kehittää poliittista vastavoimaa eikä vain kansallisella vaan myös kansainvälisellä tasolla.
- Tästä tullaan Nizzaan ja siihen mistä olimme vähän pettyneitä: pitäisi saada voimakkaampi poliittinen vastapaino markkinatalouden kehittämiselle. Se pitää tehdä järkevästi, ettei puhuta pelkästään siitä miten jaetaan vaan että se, mitä jaetaan, kasvaa.
Halonen kertoo miettineensä, mitkä ovat ne keinot ja alueet, joilla presidentti voi vaikuttaa maan tasapainoisen kehittämisen hyväksi.
- Presidentti ei ole päivänpolitiikassa samalla tavalla kuin hallitus, eduskunta ja etujärjestöt, mutta presidentti voi vaikuttaa osaltaan ilmapiiriin, yhtenä muiden joukossa.
Halonen haluaa vaikuttaa esimerkiksi siten, että koulutuksen ja tutkimuksen arvostus nousevat. Hän haluaisi myös, että naisten ryhtyminen yrittäjiksi helpottuisi. Naiset ovat nykyisin paljon varovaisempia kuin miehet, vaikka heillä olisi tietotaitoa ja kysyntää ideoilleen.



III


Halonen osaa nauraa
itselleenkin

Mitä ihmiselle tapahtuu kun hänet hirmuisen vaalitaistelun jälkeen valitaan tasavallan presidentiksi?
Onko Kallion friidusta enää mitään jäljellä, kun hän on jo kuukausikaupalla katsellut maailmaa mustan limusiinin takapenkiltä ja tehnyt työtään tarkoin vartioiduissa taloissa huippukohteliaan henkilökunnan avustamana?
Miten on Hakaniemen Maxin vakioasiakkaaseen vaikuttanut se, että hän on tottunut tasavertaisena hääräämään maailman mahtajien kanssa ja kokenut palatsien loisteen planeetan tärkeimmissä metropoleissa?
Ja onko presidenttitasolla enää varaa huumorintajuun?
Tätä testasimme haastattelumme lomassa kysäisemällä presidentti Tarja Haloselta mm. sitä, millaiseksi asunnoksi Mäntyniemi on osoittautunut nuorelle parille?
Ja uskokaa tai älkää, presidentti tirskahti nauruun. Ei tietenkään pikkutyttömäiseen kikatukseen, eikä edes presidentilliseksi kuviteltavaan hohotukseen, Tarja Halosen nauru paljasti ihmisen, joka osaa yhä nauraa myös itselleen.
Heti perään presidentti huomautti, että valiokuntaneuvoksen kanssa asuessa Mäntyniemen henkilökunta on varsin tarpeen. Samaan syssyyn tulee selväksi, että palvelusväkeä ei tarvita koko ajan; presidenttipari on omavarainen perjantai-illasta maanantaiaamuun. Poikkeuksena ovat tietenkin sellaiset viikonloput, jolloin presidentille tulee virallisia vieraita.
"Tykkään itsekin olla keittiössä", perustelee Halonen keittiöhenkilökunnan viikonloppuvapaata. Sen lisäksi hän haluaa silloin tällöin valita itse piimäpurkkinsa kaupan hyllyltä. Presidentti onkin bongattu ostoksilla Hakaniemen suunnalla "eräässä suuressa tavaratalossa".
Entä miten tavalliset kansalaiset reagoivat, kun näkevät presidentin kassajonossa? Halosen itsensä mukaan hän ei ole herättänyt suurempaa hämminkiä. Ihmiset ovat suhtautuneet asiallisesti ja mukavasti.
Presidentti on valmis laskemaan leikkiä myös itsenäisyyspäivänjuhlien asustaan, joka iltapäivälehtien mukaan jakoi kansan kahtia. Halosella ei ole mitään sitä vastaan, että asua kutsutaan vaikkapa "tuulipuvuksi". Onhan tuulipukuporukaksi leimattu koko Suomen kansakin.
Haastattelun jälkeen presidentillä on vielä aikaa esitellä Linnan eri salien taideteoksia. Useimmat niistä ovat Ateneumin omistamia maalauksia, jotka eivät kuulu esillä olevaan kokoelmaan.
Halosen aikana Linnan ilme taideteosten osalta on melkoisesti muuttunut. Pikaesittelyn voisi tiivistää niin, että kotieläimiä esittävien maalausten määrää on vähennetty ja niiden tilalle on tuotu ilmavampia, avarampia ja ehkä myös hieman modernimpia tauluja.
Esimerkiksi presidentin virallisen työhuoneen kirjoituspöydän taakse on ilmestynyt viehkeä näkymä Helsingin satamasta.



JUKKA PARKKARI/ Kansan Uutiset