Suoraan sisältöön

Suomen tasavallan presidentti: Puoliso : Puheet ja haastattelut

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puolison artikkelit, 18.9.2010

Tohtori Pentti Arajärven artikkeli Valtakunnallinen työpajayhdistys ry:n pamflettiin 18.9.2010

Syrjäydytäänkö Suomessa? 

Kysymys on turha, kaikki tietävät, että Suomessa syrjäydytään. Eräät jopa syrjäytetään. Viimeksi mainitulla tarkoitan toimimaan velvoitettujen laiminlyöntejä tai välinpitämättömyyttä.

Syrjäytyminen tarkoittaa usein jäämistä osattomaksi yhteiskunnan valtavirrasta tai niin sanotusta hyvästä elämästä. Moni hyvän elämän edellytys on valtion tai kunnan toiminnan takana. Ne järjestävät koulutusta, niillä on vastuu terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta ja osittain vastuu asumisestakin. Työllisyyden edistäminen on valtiovallan erityinen tehtävä.

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että eduskunta on hyväksymällä perusoikeudet ja hyväksymällä Suomen sitoutumisen suureen määrään ihmisoikeussopimuksia hyväksynyt myös sen, että valtiovallan on vastattava erityisen velvoitetusti näistä asioista. Syrjäytymisen ehkäisemiseen yleisellä tasolla tarvittavat lait on säädetty ja vuosittain valtion ja kuntien budjeteissa on huomattava määrä rahoitusta varattu näihin toimenpiteisiin. Yksilölläkin on aina vastuu itsestään ja lasten osalta perimmäinen vastuu on lasten vanhemmilla tai muilla huoltajilla. Avuttoman pärjäämistä ei kuitenkaan saa jättää hänen omalle kontolleen.

Suomessa syrjäydytään. Vuosittain on huostaan otettuna ja sijaishuoltoon sijoitettuna noin 16 000 lasta ja määrä kasvaa. Tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun puolivälistä alkaen. Työttömyys on lähes 9 prosenttia ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa. Varsinainen kurjuus on Suomesta poistettu, mutta suhteellisesti köyhien määrä kasvaa ja se kasvaa erityisesti yksinhuoltajaperheissä ja monilapsisissa perheissä. Asunnottomuus on saatu alenevalle uralle, mutta se koskettaa edelleen tuhansia. Noin 13 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä ei ole suorittanut mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen. Mielenterveysongelmista, erityisesti masennuksista kärsivien määrä kasvaa. Päihdehaitat lisääntyvät. Nämä kaksi seikkaa aiheuttavat yhä enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Jos edellä sanotuista seikoista muutama osuu samaan ihmiseen, voidaan perustellusti puhua syrjäytyneestä. Lisänäkökohdan tuo vielä usein yksinäisyys ja muu sosiaalisten suhteiden heikkous.

Jotain siis pitää tehdä. Lastensuojelutoimenpiteisiin ryhdytään tyypillisesti aivan liian myöhään. Sen sijaan, että eri viranomaiset ilmaisisivat toinen toisilleen huolensa ja tarvittaessa jokin niistä, tavallisimmin sosiaalitoimi, ryhtyisi varhaisiin toimenpiteisiin, odotetaan kunnes lapsi oirehtii niin vaikeasti, ettei häntä enää voida pitää kotona. Nuoremmat sisarukset saatetaan silti jättää perheeseen odottamaan sitä, kunnes heidätkin on otettava huostaan. Lastensuojelun kauhunkolmio on huostaanotto, perheen (aikuisten) päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat. Kaikissa näissä varhainen puuttuminen ja riittävien voimavarojen varaaminen jo alkuvaiheessa säästäisi yhteiskunnaltakin lopulta merkittävästi kustannuksia. Lisäksi lopputulos olisi kaikkien kannalta inhimillisempi ja tehokkaampi. Samaan sarjaan kuuluu lapsiperheiden köyhyyden torjuminen. Osittain lapsiperheiden tukien jäädyttämiseen ja osittain heikkoon työllisyyteen perustuu lapsiperheiden kasvava ahdinko. Tilanteen korjaamiseen keinona on perheiden aikuisten työelämään osallistumisen helpottaminen ja lapsiperheiden tukien parantaminen.

Julkinen valta, valtio ja kunnat eivät voi luoda määrättömästi työpaikkoja, mutta ne voivat merkittävästi auttaa työllistymisessä, parantaa työttömien edellytyksiä löytää työtä ja tarjota nuorille ja vanhemmillekin mahdollisuuden hankkia kokemusta työelämässä. Silti työllisyysmäärärahat vähenevät.

Tuloerojen kasvu on seurausta erityisesti veropolitiikasta ja osin sosiaalipolitiikasta.. Pääomatulojen (alhaisella) tasaverolla ja verotuksen painopisteen siirtämisellä kulutusverotukseen ja kunnallisveroon on luotu tilanne, jossa verotus ei enää tasaa tuloja. Kun alimmat sosiaaliturvan etuudet ovat lisäksi jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä, on alin tulonsaajaryhmä jämähtänyt paikalleen ja ylimmät karanneet.

Pitkän aikavälin vaikuttamisessa koulutus on ehkä tärkein seikka. Jos yli 13 prosenttia 30 vuotiaista ei ole suorittanut peruskoulun jälkeen mitään tutkintoa, on heistä syytä huolestua. Oppivelvollisuutta pitää pidentää vuodella tai jopa kahdella 18 vuoden ikään saakka. Peruskoulun jälkeen pitää osallistua johonkin osaamisen kannalta hyödylliseen toimintaan. Nuori voi olla lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, työpajassa, kymppiluokalla, oppisopimuskoulutuksessa tai missä hyvänsä, missä hänen tietonsa ja taitonsa karttuvat tulevaisuutta silmälläpitäen. Samaan ratkaisuun voitaisiin vielä sitoa nykyisen esiopetuksen liittäminen sellaisenaan osaksi oppivelvollisuutta. Kaikkien selvitysten mukaan esiopetuksella on suuri merkitys tulevalle koulumenestykselle. Lähes kaikki lapset ovat esiopetuksessa, mutta kysymys onkin niistä muutamasta prosentista lapsia, jotka eivät esiopetuksessa ole. He ovat todennäköisesti niitä samoja, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat.

Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyteen ajautuneiden siirtäminen eläkkeelle tuntuu epätarkoituksenmukaiselta, kun työ olisi yksi hyvä keino masennuksen torjuntaan. Enemmänkin näyttää tarvittavan erilaista kuntouttavaa, työhön liittyvää toimintaa. Samaan aikaan työhallinto pyrkii siirtämään omien palvelujensa piiristä vaikeasti työllistettäviä sosiaalitoimen ja terveydenhuollon kontolle. Laaja-alainen yhteistyö on kuitenkin kuntoutuksen avaintekijöitä.

Terveydenhuollon ohella sosiaalitoimen on vastattava nopeasti ja vastuullisesti yksilön tarpeisiin. Näillä aloilla käy eräällä tavalla kaikkein helpoimmin siten, että avuttomalta sosiaaliturvan käyttäjältä tai hätääntyneeltä potilaalta odotetaan rationaaleja, perusteltuja ratkaisuja. Yksilön oikeudet ja niiden toteutuminen ei voi olla kiinni hänen yksilöllisistä kyvyistään.

Olemme rikkaampia kuin koskaan aiemmin historiassamme, mutta silti rahaa ei näytä riittävän hyvän elämän rakentamiseen, aina ei edes taloudellisen menestymisen kannalta keskeisiin tarpeisiin. Tiedämme kaiken hinnan mutta emme minkään arvoa. Olemme sokeita pääoman tuottovaatimuksille ja tuoton mittaamisen tavoille. Kun niin sanottua laiskaa pääomaa ei sallita ja kun arvon lähes ainoa mittari on suhteellisen lyhyen aikavälin taloudellinen tuotto, jäävät huomaamatta pitkän aikavälin tappiot, inhimillinen hätä ja se, että näin mahdollisesti syödään hyvinvoinnin edellytykset. Vain koulutettu, osaava, terve ja työllistetty kansakunta tuottaa ne taloudellisetkin tulokset, joiden jakamisella sekä varmistetaan hyvinvointi tuleville sukupolville ja huolehditaan tämän päivän syrjäytyneistä – autetaan heidät oman elämänsä haltijoiksi.

Ulkoasiainministeriön asettama brändityöryhmä istuu pohtimassa Suomen maineen perustaa. Hieman utopistisesti – voisiko Suomi olla ensimmäinen maa maailmassa, joka on poistanut köyhyyden ja syrjäytymisen.

 

Tulosta
Bookmark and Share

Päivitetty 9.12.2011

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi