Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyspuhe Sotainvalidien Veljesliiton 70-vuotisjuhlassa 18.8.2010

Sotainvalidien Veljesliiton perustamisesta on tänään kulunut 70 vuotta. Liittoa elokuussa 1940 perustettaessa elettiin rauhantilassa, joka tuli osoittautumaan valitettavasti vain välirauhaksi. Takana oli suuria kärsimyksiä aiheuttanut talvisota. Liittoa perustamaan kokoontuneet eivät tienneet, että jo vajaan vuoden kuluttua maa olisi uudessa sodassa. Sotavuosia on tänä vuonna muistettu erityisesti talvisodan päättymisen 70-vuotistilaisuuksin. Pitkät sotavuodet merkitsivät koko maalle suuria uhrauksia ja jättivät kansakunnan muistiin syvän jäljen.

Rauhan tultuakaan Suomen asema ei ollut helppo. Sodan varjot näkyivät yhteiskunnassamme pitkään. Oli huolehdittava sotakorvauksista, jälleenrakennuksesta ja uusien kotien saamisesta kotinsa menettäneille. Oli pidettävä huolta kaatuneiden omaisista samoin kuin sotainvalidien hoidosta ja kuntoutumisesta. Samalla monet suuret yhteiskunnalliset muutokset käynnistyivät. Suomesta alkoi kehittyä vähitellen se hyvinvointivaltio, jonka me tänään tunnemme. Veteraanien sukupolvi kantoi vastuun myös tästä rauhan suuresta työstä. Valtaosa sotainvalideista teki vaikeista vammoistakin huolimatta vielä pitkän päivätyön sotaa seuranneina vuosikymmeninä.

Sotainvalidien huolto on ollut suurelta osin heidän omissa käsissään. Sotainvalidit eivät jääneet pelkästään toisten varaan. Heidän etu-, huolto- ja veljesjärjestönsä Sotainvalidien Veljesliitto toimi alusta alkaen määrätietoisesti sotainvalidien hyväksi. Liitto esimerkiksi perusti jäsenyhdistystensä kanssa jo 1940-luvulta lähtien hoito- ja kuntoutuslaitoksia.

Sotainvalidien Veljesliiton toiminta on ollut todellinen osoitus yhteishengestä ja lähimmäisestä huolehtimisesta. Sota-ajan tunnuslause ” Kaveria ei jätetä” säilyi myös rauhan aikana. Sodan ja jälleenrakennuksen sukupolven osoittama yhteisvastuu on henkinen perintö, joka meidän suomalaisten olisi edelleen pidettävä mielessämme. Yksilön oikeuksien ja vapauksien korostaminen ei saa johtaa siihen, että unohdamme oman ja yhteisen vastuun lähimmäisistämme. Yhteistyöllä ja yhteisvastuulla suomalaiset ovat selviytyneet niin sodan kuin rauhankin aikana.

Sodissamme vammautui noin 94 000 sotainvalidia. Heistä on elossa noin 9500 eli kymmenesosa. Sotainvalidien keski-ikä on korkea, 87 vuotta. Iän karttuminen lisää tuen tarvetta. Veljesliitto turvaa nyt osaltaan sotainvalidien vanhuutta. Liitto panostaa asuntojen korjaukseen ja palvelutalojen aikaansaamiseen. Liiton hankkeisiin kuuluu myös sotainvalidien avustajatoiminta. Sillä annetaan apua tuhansille sotainvalideille sekä heidän puolisoilleen ja leskilleen. Samalla työllistetään yli 300 pitkäaikaistyötöntä. Hyöty hankkeesta on varmasti molemminpuolinen. Kotiapu auttaa vanhuksia selviytymään kotona mahdollisimman pitkään.

***

Tunnemme kaikki suurta kiitollisuutta niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka olivat valmiita uhraamaan itsensä Suomen pelastumiseksi sotavuosina. Näistä ihmisistä huolehtiminen edellyttää, että yhteiskunta osoittaa riittävät voimavarat kuntoutuksesta, tukitoimista ja muusta avusta huolehtimiseksi. Mutta se edellyttää myös meiltä kaikilta yhteisvastuun henkeä. Tämä on paras osoitus kunnioituksestamme.

Arvoisat sotainvalidit ja veteraanit, omaiset ja koko juhlaväki, toivotan teille kaikille mitä parhainta juhlapäivää ja saan myös kiittää pitkästä ja hyvästä yhteistyöstä.