Gå direkt till innehållet

Suomen tasavallan presidentti: Tiedotteet ja uutiset

Suomen tasavallan presidentti
Normal textstorlekStörre textstorlek
Puheet, 17.9.2009

Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro XI Presidenttifoorumissa 17.9.2009

(muutosvarauksin)

”Taantuman pahin vaihe on ohi.--- Työttömyys kasvaa tuntuvasti.”
Sähkeuutinen 15.9.2009


Poliittisesta syksystä voi tulla tiukkojen päätösten aikaa: talouskriisin voittaminen, työllisyyden parantaminen, hyvinvointiyhteiskunnan toimintakyky ja sen oikeudenmukainen rahoitus, kärjistyviä ristiriitoja työelämässä, kansainvälinen ilmastokokous Kööpenhaminassa. Tarvitaanko enemmän esimerkkejä yhteisistä haasteista?

Olemme sidoksissa kansainväliseen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Mutta itse meidän on ratkaisumme tehtävä. Se ei tarkoita, että voisimme tehdä ne yksin. Ei kukaan voi. Mutta parhaatkaan kansainväliset päätökset eivät voi auttaa, jos oman maan hoito laiminlyödään. Yhteisöllisyys on ollut voimavara omassa maassamme ja siksi toivon sen olevan luontevaa meille myös globaalisti.

Suomi on ollut osaava ja ketteräliikkeinen maa, joka on surffannut onnistuneesti globalisaation aallonharjalla. Globalisaation ongelmat tuntuivat etäisiltä. Totuus on kuitenkin, että globalisaation edut ja haitat jakaantuvat kovin epätasaisesti sekä maiden välillä että niiden sisällä. Globalisaatio ei ole vain talouden integraatiota vaan sillä on erittäin vahva sosiaalinen ulottuvuutensa.

Meidän on ajateltava kestävää kehitystä – siis sekä ihmistä että luontoa. Se merkitsee työllisyyttä, köyhyyden vähentämistä maailmassa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Reilu globalisaatio ja säällinen työ kuuluvat yhteen.

Toisenlainen globalisaatio on se, joka perustuu pelkkään kilpailukyvyn logiikkaan ja markkinoiden nollasummapeliin, jossa kilpaillaan toistensa työpaikoista ja markkinoista mihin hintaan tahansa. Se globalisaatio johtaa huutokauppaan alenevin hinnoin, se tuhoaa yrityksiä, työpaikkoja ja hyvinvoinnin edellytyksiä.

Se on globalisaatio jota emme halua. Siksi tästä talouskriisistä on päästävä ulos toisenlaiseen maailmaan. Maailmanlaajuisia ongelmia voidaan ratkaista vain sopimalla sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Kesäkuussa ILO, Kansainvälinen työjärjestö, piti työllisyyskriisin vuoksi erityisen huippukokouksen. Tiedetään hyvin, että talouskriisiä seuraa työllisyyskriisi ja että työllisyys paranee tavallisesti vasta useita vuosia talouskriisin jälkeen.

ILOn kokous sai aikaan kansainvälisen työllisyyssopimuksen (”A Global Jobs Pact”), joka edesauttaa kriisistä selviytymistä ja elpymistä. Kansainvälisellä tasolla yllettiin siis viime kesäkuussa kolmikantaiseen sopimukseen. Hallitukset sekä työnantajien ja työntekijöiden järjestöt solmivat työllisyyssopimukseen, suomalaiset muiden mukana.

Pidän tärkeänä, että myös Suomessa osapuolet pitävät huolta siitä, ettei työllisyyden turvaaminen kestävien yritysten, laadukkaan julkisen sektorin ja riittävän sosiaalisen turvaverkon avulla jää kuolleeksi kirjaimeksi.

* * *

Suomessa on noin 300 000 työtöntä. Työttömyysaste nousee arvioiden mukaan ensi vuonna, ja tuntuu vielä vallitsevan epävarmuutta, kuinka paljon.

Lisäksi arviolta 74 000 ihmistä on lomautettuna.

Odotan suurella mielenkiinnolla tämän päivän puheenvuoroja, joissa varmasti saadaan lisää tietoa ajankohtaisesta tilanteesta ja näkemyksiä tästä eteenpäin.

Omasta puolestani haluan vielä korostaa vahvuuksiamme muutostilanteissa. Yksi niistä on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, johon kuuluu koulutus ja elinikäinen oppiminen. Mutta yhtä tärkeää on, että ihmiset voivat luottaa siihen, että heistä huolehditaan pahan päivän tullen, oli sitten kyse sairaudesta tai työttömyydestä. Perusteltu usko siihen, että heillä on arvokkuutensa läpi elämän.

Hyvinvointiyhteiskunta on välttämätön turvaverkko, joka on luodaan hyvinä aikoina ja jonka arvo koetaan huonoina aikoina. Itse asiassa hyvinvointiyhteiskunta antaa muutosmahdollisuudet sekä ihmisille, yrityksille että yhteiskunnalle itselleen.

Olen havainnut, että myös monissa muissa maissa pohjoismaiden ulkopuolellakin on alettu antaa arvoa ja kantaa huolta eurooppalaisen sosiaalisen mallin tärkeydestä osana kestävää kehitystä.

Suuri kysymys on tietysti hyvinvointiyhteiskunnan toimivuus, julkisten palvelujen laadukkuus ja niiden rahoittaminen oikeudenmukaisesti, mutta ratkaisu ei näytä tulevan myöskään yksinomaisesta markkinamekanismista.

Suomessa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ikävä muutos sekä määrällisesti että laadullisesti nimenomaan nuorisotyöttömyydessä. Se on kasvanut rajusti ja alle 25-vuotiaista jo liki joka viides on työtön EU:n julkaisemien tietojen mukaan. Nuorten oli vaikea saada edes kesätöitä saati työpaikka valmistumisen jälkeen.

Työ- tai opiskelupaikan puuttuminen voi suistaa tavanomaisen elämänhallinnan. Jos poikkeuksellinen tilanne kestää kauan, on vaikea murtautua pois uhkaavan syrjäytymisen kehältä. Kynnys päästä ja siirtyä työ- tai opiskelupaikkaan nousee työttömyyden pitkittyessä.

Kukaan ei varmasti halua toistaa 90-luvun virheitä, siksi nuorisotyöttömyyteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja uskon, että se tulee keskustelussa esille vielä usein.

* * *

Työministeri, puheenjohtaja Anni Sinnemäki saa kohta puheenvuoron. Haluan kuitenkin tässä jo sanoa, ettei Anni Sinnemäkikään voi yksi vastata työllisyydestä. Tarvitaan koko hallitusta, eduskuntaa ja työmarkkinajärjestöjä - tarvitaan yhteistyötä, kansainvälisesti ja kansallisesti. Se on lähestymistapa, jolla mielestäni on saatu hyviä tuloksia meilläkin. Siksi toivoisin, ettei kolmikanta häviä kotimaisestakaan päätöksenteosta, vaikkei tulopolitiikka näytäkään tällä haavaa erityisen suositulta.

Tämänkin pöydän ympärillä vallitsee erilaisia mielipiteitä; se kuuluu demokratiaan.

Toivotan avointa ja antoisaa keskustelua!

Skriv ut
Bookmark and Share
Detta dokument

Uppdaterat 17.9.2009

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi