Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaispuhe Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010 kansallisen ohjelman avajaistilaisuudessa Kemissä 18.2.2010

(muutosvarauksin)

Köyhyys ei ole kadonnut maailmasta. Meillä Euroopassa ja Suomessakin on köyhyyttä ja puutetta sekä sosiaalisesti syrjäytyneitä valitettavan paljon. Kovin moni on vain kadottanut kyvyn nähdä tämän. Tästä meitä muistuttaa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, jota olemme tänään avaamassa.

Köyhyyden kasvot ovat moninaiset. Kehitysmaan ihmiselle köyhyys on usein nälkää ja äärimmäistä kurjuutta. Sen sijaan Euroopassa ja Suomessa köyhyys merkitsee hyvän elämän aineellisten edellytysten puuttumista. Köyhyys jakaa maailmaa ja kansakuntia.

Sosiaalinen syrjäytyminen ei niinkään selvästi jakaudu yhteiskunnan vaurauden mukaan. Syrjäytymiseen liittyy muitakin hyvän elämän edellytysten puutteita. Se on työn, terveyden ja sosiaalisten suhteiden puutetta, siihen liittyy usein heikko koulutus ja heikkotasoinen asuminen. Syrjäytymisen syynä tai seurauksena voi olla päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia.

YK:n vuosituhattavoitteissa vuonna 2000 nostettiin ensimmäiseksi haasteeksi äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Maailman äärimmäisellä köyhyydellä on naisen ja lapsen kasvot. Juuri heidän terveydenhuoltonsa ja koulutusmahdollisuutensa ovat kaikkein puutteellisimmat.

* * *

Meidän on kyettävä näkemään nälkä ja puute. Se tarkoittaa jokaisen osallistumista omalta osaltaan maailman hädän lievittämiseen sekä ihmisarvoisen elämän edellytysten luomiseen. Sitä vaatii myös oikeudenmukaisuus.

Äärimmäistä hätää on Euroopassa onneksi hyvin harvoin, enimmäkseen täällä on kyse säällisen elämän edellytysten puutteesta. Euroopan unionin kansalaisista sanotaan joka kuudennen, noin 80 miljoonan ihmisen, elävän köyhyysrajan alapuolella. Suomessa köyhiin tai köyhyysuhan alaisiin kuuluu 13 prosenttia väestöstä. Erityisen huolestuttavaa on, että köyhyys kasvaa nopeimmin lapsiperheissä. Näiden joukossa se on kolminkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.

Suomalaisten köyhyys liittyy yleensä tiettyihin elämäntilanteisiin. Näitä ovat ennen kaikkea työttömyys, opinnot, lapsen saaminen ja pitkäaikainen sairaus. Me siis tiedämme, missä on korjaamisen varaa.

Työttömyys on sekä yksityisen ihmisen että yhteiskunnan voimavarojen tuhlaamista. Työ tarjoaa toimeentuloa. Se merkitsee monelle myös itsetuntoa, kumppanuutta ja kuulumista yhteisöön. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden säälliseen elämään.

Niinpä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen parhaita keinoja on pitää huolta työllisyydestä. Tavoitteena tulee siis olla ei vain työttömyyden torjuminen vaan myös työllisyysasteen kohottaminen. Tämänhetkinen taloudellinen lama luo työttömyyttä ja ahdinkoa perheissä.

Työllisyyden parantamiseksi tarvitsemme aktiivista työvoimapolitiikkaa ja palveluja, jotka luovat edellytyksiä työllistymiselle. Yhteiskunnan on turvattava perustoimeentulo niille ihmisille, jotka tehostetuista toimenpiteistä huolimatta eivät voi työllistyä tai löydä työtä.

Lapset ovat kansakunnan tulevaisuus. Siksi lapsiperheiden köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta on tärkeää.

Lapset ovat omina itsenäänkin arvokkaita ihmisiä, ja heidän hyvinvointinsa on meidän aikuisten varassa. On vakava asia, jos lapsiperheiden köyhyys ja syrjäytyneisyys hyväksytään itsestäänselvyytenä. Lasten elämän ja olosuhteiden parantamisen tulee olla keskeisellä sijalla köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa tänä teemavuotenakin.

Haluan tässä yhteydessä sanoa kiitoksen Kemin kaupungille sen päätöksistä nostaa lapset ja lapsiperheet sekä heidän palvelunsa etusijalle. Toivon sen olevan kannustava esimerkki muillekin sekä Suomessa että muualla EU:ssa.

Voimavarojen oikea suuntaaminen on nyt todella tärkeää. Ihmisten oman osallistumisen lisääminen on tärkeää, mutta siihenkin tarvitaan resursseja.

Köyhyyden ja syrjäytymisen voittamiseen tarvitsemme valtion, kuntien, kansalaisyhteiskunnan, lähiyhteisöjen ja perheiden panostusta: konkreettista apua, vertaistukea sekä ihmisten keskinäistä välittämistä. Me kaikkihan haluamme, että ympärillämme on ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja joille me olemme tärkeitä. Ihmisinä ihmisille.

Hyvinvointiyhteiskunta luo ne rakenteet, joiden tulee turvata meidät vaikeiden aikojen yli. Tällä mallilla on kansalaisten laaja tuki eikä sen pohjaa saa murentaa väärällä säästämisellä. Hyvinvointiyhteiskunta on kestävin tae myös köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi. Tämän järjestelmän ylläpito on ihmisistä välittämistä.

* * *

Me tarvitsemme toinen toisiamme sekä omaan että yhteiseen selviytymiseen. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa on kyse yhteisvastuullisuudesta – halusta olla läsnä ihmisenä ja kumppanina, halusta antaa lähimmäiselle.

Näillä sanoilla julistan teemavuoden avatuksi ja kutsun kaikkia mukaan yhteiseen ponnistukseen.