Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaispuhe innovaatioseminaarissa Aucklandissa 19.2.2007

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Minulla on suuri ilo avata tämä Suomi-Uusi-Seelanti -innovaatioseminaari. Suomen ja Uuden-Seelannin kaltaisten pienten maiden rooli globaaleilla työmarkkinoilla on selkeä. Pienet kotimaan markkinat pakottavat yrityksiä erikoistumaan ja hakeutumaan ulkomaisille markkinoille jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Emme voi kilpailla matalilla työvoimakustannuksilla, mutta me voimme kilpailla luovuuden ja innovaatioiden kautta, laatu ennen määrää -periaatteella. Pienuus voi olla etu, sillä se helpottaa verkostoitumista ja uuden tiedon levittämistä.

Haluaisin tuoda esille kokemuksiamme siitä, miten rakennetaan tietoon pohjautuvaa taloutta, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Suomalainen lähestymistapa korostaa vision kehittämisen, luovuuden edistämisen ja konsensuksen rakentamisen merkitystä.

Suomi on pinta-alaltaan suhteellisen suuri maa, mutta meitä suomalaisia on vain viisi miljoonaa, joten emme voi kilpailla niinkään määrällä kuin laadulla. Siihen tarvitaan osaamista, joka puolestaan onnistuu sijoittamalla koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystoimintaan sekä innovaatioiden edistämiseen.

Meiltä kysytään usein, miten Suomen oli mahdollista kehittyä teknologiaintensiiviseksi, tietoon pohjautuvaksi taloudeksi lyhyellä aikavälillä 1990-luvun lopulla ja uuden vuosituhannen alkuvuosina. Todellisuudessa asia on päinvastoin: järjestelmän rakentaminen on kestänyt verrattain kauan.

Vuosikymmenten ajan suomalaiset ovat olleet uusien teknologioiden nopeita soveltajia. Vaativissa ilmasto-olosuhteissa kamppailevalla pienellä kansalla ei yksinkertaisesti ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin uusien teknologioiden soveltaminen mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Finlaysonin kutomosaliin asennettiin sähkövalaistus ensimmäisenä Pohjois-Euroopassa vuonna 1882. Ainoastaan kuusi vuotta sen jälkeen, kun Bell oli patentoinut keksintönsä, Suomen suurimmissa kaupungeissa oli toimivat puhelinyhtiöt. 1920-luvun alussa Suomessa toimi sekä kansallinen lentoyhtiö että radioyhtiö. Myöhemmin Suomesta tuli edelläkävijä kännyköiden ja internetin käytössä.

Merkittävä tekijä Suomen ”menestystarinassa” on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti arvostettu koulutusta, tiedettä ja tutkimusta, ja niistä on siten tullut poliittisia prioriteetteja. Myös julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia on perustettu, kun niiden on katsottu olevan sopivia.

Suomi ei ole vain yksi maailman avoimimmista talouksista, vaan se kuuluu myös johtaviin tietoon pohjautuviin talouksiin. Suomi sijoittuu kärkisijoille monissa kansainvälisissä vertailuissa koskien esimerkiksi kilpailukykyä, ympäristön kestävyyttä, teknologiaa, teollisuuden ja tieteen välisiä suhteita sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan käytettävää rahoitusta. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta on tänään maailman suurimpia – noin 3,5 prosenttia. Julkiset investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan kasvoivat jopa syvän laman aikana 1990-luvulla.

Menestys ei ole riippuvainen ainoastaan päätöksenteosta ja oikeiden kehityspolkujen valinnasta oikeaan aikaan, tarvitaan myös onnea. Tieteen edistyminen ja tekninen kehitys on usein hidasta ja se tapahtuu askeleittain. Voidaksemme hyödyntää tutkimuksen todellisia hyötyjä meidän täytyy olla kärsivällisiä ja kaukokatseisia, ja meidän tulee panostaa kestävällä tavalla koulutukseen, tieteeseen ja tekniseen kehitykseen.

* * *

Välttämättömyys on keksintöjen äiti. Rajalliset luonnonvarat ja energialähteet, ankarat ilmasto-olosuhteet sekä pitkät kuljetusmatkat ovat luonnollisia syitä siihen, miksi Suomen on ollut pakko toimia tehokkaasti. Vuosisatojen aikana olemme oppineet hyödyntämään käytettävissä olevat voimavarat mahdollisimman hyvin.

Kestävällä kehityksellä on erittäin tärkeä merkitys sisä- ja ulkopolitiikassamme. Suomalaiset ovat ympäristötietoista kansaa. Ympäristöteknologia muodostaa Suomessa olennaisen osan kehitystyötä ja investointeja. Tästä selkeänä osoituksena on se, että kolmasosa Suomen viennin kokonaisarvosta koostuu ympäristöystävällisestä teknologiasta.

Tietoon pohjautuva pääoma on ainoa resurssi, joka voi kasvaa rajatta. Kaikki maat ovat yhä enemmän riippuvaisia kansallisten talouksien ulkopuolella tuotettavan tiedon globaalista leviämisestä. Tämä on perustavaa laatua oleva taloudellinen vaikutin tiiviimmälle kansainväliselle kommunikaatiolle ja yhteistyölle.

Olen vakuuttunut siitä, että tämänpäiväinen kahdenvälinen kokemustenvaihto edistää osaltaan maidemme innovaatiojärjestelmiä. Toistaiseksi Uusi-Seelanti että Suomi ovat osallistuneet samanaikaisesti vain yhteen Euroopan unionin tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman hankkeeseen. Uskon, että me voisimme löytää keinoja yhteistyön edistämiseksi.

* * *

Innovaatio tarvitsee kannustusta. Siksi Suomi on perustunut Millennium-teknologiapalkinnon, joka on suomalaisen julkisen ja yksityisen sektorin yhteishanke. Hallitus ja yksityinen teollisuus ovat olleet yhdessä perustamassa palkintoa, joka myönnetään joka toinen vuosi tunnustuksena ihmisten elämän laatua ja hyvinvointia merkittävästi kohottavista teknologisista innovaatioista. Miljoonan euron suuruinen Millennium-palkinto on maailman suurin teknologiapalkinto.

Ensimmäisen miljoonan euron palkinnon voitti vuonna 2004 World Wide Webin kehittäjä Tim Berners-Lee. Vuonna 2006 Millennium-teknologiapalkinto myönnettiin uusien, vallankumouksellisten valolähteiden kehittäjälle, professori Shuji Nakamuralle.

Voittajaehdokkaita vuoden 2008 Millennium-teknologiapalkinnon saajaksi haetaan kaikista maista ja kaikilta teknologian aloilta. Esitykset ja ehdokkaat Uudesta-Seelannista vuoden 2008 palkinnon saajaksi ovat lämpimästi tervetulleita.

Toivotan teille kaikille mitä parhainta menestystä ja toivon, että tämä tilaisuus tarjoaa teille mahdollisuuksia moniin hedelmällisiin keskusteluihin ja tulevaan yhteistyöhön.