Tasavallan presidentti Tarja Halosen muistopuhe Kalevi Sorsan siunaustilaisuudessa Kallion kirkossa 31.1.2004

Tieto Kalevi Sorsan poismenosta mykisti meidät ystävät. Me olimme tietysti kaikki olleet hyvin tietoisia hänen hauraasta terveydestään, mutta hän itse tuntui optimistiselta tulevaisuuden suhteen ja hän antoi meidän uskoa niin. Hän oli vahvasti elämässä kiinni. Hän seurasi maailman tapahtumia politiikasta urheiluun ja kirjoitti - kirjoitti sekä yksityisesti että julkisesti.

Ja sitten yht’äkkiä hän oli poissa. Aivan kuten tänään on moneen kertaan toistettu psalmin sanoja ihmisen elinpäivistä, jotka ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.

Kalevi Sorsassa me menetimme puolison, veljen, ystävän, työtoverin, valtiomiehen. Hänen myötään poistui myös ahkera suomalaisen yhteiskunnan rakentaja, paremman maailman tekijä, hyvä ihminen. Hänen elämässään yksityinen ja yhteinen oli sitoutunut monella tavoin yhteen. Hän näki tärkeänä yksityisen ihmisen merkityksen, mutta myös yhteisten ponnistusten välttämättömyyden ja voiman.

Kalevi Sorsa oli Keuruulla syntynyt tiemestarin poika, jolla oli tiedon ja kulttuurin nälkä. Hän rakasti koko ikänsä kirjoja – sekä lukemista että kirjoittamista. Hänen nuoruutensa vuodet lehtimiehenä, kustannusvirkailijana, Unesco-virkamiehenä sekä Pariisissa että Helsingissä, samoin kuin hänen uransa opetusministeriön kansainvälisellä osastolla loivat vahvan pohjan ja perustan hänen myöhemmälle toiminnalleen.

Kun SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasio vuoden 1969 puoluekokouksessa ehdotti Kalevi Sorsaa puolueen puoluesihteeriksi, niin se oli yllätys monelle, mutta siitä myös urkeni vertaistaan hakeva työura suomalaisen yhteiskunnan huipulla, mutta myös harvinaisen suuri vastuu.

Sorsa toimi kaksikymmentä vuotta lähes katkeamatta ministerinä, ulkoministerinä useaan otteeseen sekä pääministerinä pidempään kuin kukaan toinen Suomessa. Kun tähän vielä liitetään toiminta eduskunnassa kansanedustajana ja puhemiehenä, SDP:n puheenjohtajana sekä Suomen Pankissa ja erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä, niin voi todella sanoa, että vaikuttamismahdollisuuksista ei ollut pulaa. Mutta näissä tehtävissä onnistuminen edellytti myös loputtomasti työtä, neuvotteluja, kompromissintekotaitoa ja elämistä kritiikin ja kiitoksen läpi.

Oli siksi onnellinen asia sekä Kaleville itselleen että meille muille, että hän oli ehtinyt rauhassa rakentamaan elämälleen pohjan - Sinun kanssasi Irene.

Kalevi Sorsa oli humanisti ja demokraatti. Hän oli yhtä aikaa suurten kysymysten visionääri ja jalat maassa oleva käytännön mies. Hän rakensi yhtä lailla omaa maataan kuin yhteistä maailmaakin.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta oli hänen visionsa Suomesta. Mutta se ei ollut vain teoreettinen utopia, vaan järjestelmällinen pohja käytännön työlle. Jo geopoliittisista syistä hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ei ollut ihan yhtä yksinkertaista meillä kuin se oli muissa pohjoismaissa. Etenkin Ruotsi oli hänelle esikuva, mutta ei kritiikittömästi. Sorsa oli jo varhain eurooppalaisen integraation kannattaja.

Suomen hyvinvointi, suomalaisten hyvinvointi oli hänelle sosialidemokraattina tärkeä asia, mutta hän jaksoi usein puhua meille nuoremmille laajan yhteistyön tärkeydestä. Näistä yhteistyökumppaneista yli puoluerajojen hän löysi myös monet ystävänsä. Taloudellisesti vahvan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen Suomen rakentaminen ei ollut hänen mielestään vain yhden puolueen asia. Siihen tarvittiin laaja parlamentaarinen tuki ja etujärjestöjen kannatus. Sitoutumista tuli hakea myös laajemmalti kansalaisyhteiskunnasta. Tämä ajattelumalli on taas hyvin ajankohtainen.

Kalevi Sorsa oli edellä aikaansa siinä, miten hän näki kansallisen ja kansainvälisen toiminnan yhdistyvän. Sosialistinen internationaali oli tärkeä kanava rauhan, aseidenriisunnan ja kehitysyhteistyön edistämiseen sekä yleensäkin solidaarisuuden osoittamiseen. Mutta Sorsa näki nämä kansainväliset yhteydet tärkeänä myöskin Suomen puolueettoman erityisaseman turvaamiseksi kylmän sodan aikana ja oman sisäisen kehityksemme nopeuttamiseksi, koski se sitten yritysdemokratiaa, sukupuolten tasa-arvoa, ympäristösuojelua tai mitä teillä kullakin nyt muistoissa, mielissänne on.

Lähes tasan kolmekymmentä vuotta sitten tulin pääministeri Sorsan eduskuntasihteeriksi. Sehän oli vasta eilen. Saman aikamatkan muistojen pariin olemme kaikki tehneet. Me olemme saaneet olla niin paljossa yhdessä mukana.

Sinä erityisesti Irene.
Mikä ilo meille, mikä onni isänmaalle saada Kalevi Sorsan kaltainen luova ja herkkä ihminen näiden vuosien matkakumppaniksi.


Kiitos Sinulle Kalevi Sorsa, meiltä kaikilta.