Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaispuhe International Council of Women -järjestön 29. yleiskokouksessa 2.7.2000

(muutosvarauksin)

Minulla on suuri ilo puhua tässä yleiskokouksen avajaistilaisuudessa. Tämänkaltaiset kokoontumiset antavat meille kaikille arvokkaan tilaisuuden vaihtaa näkemyksiä ja kokemuksia. Voimme myös luoda katsauksen tulevaisuuteen ja pyrkiä entistä määrätietoisemmin takaamaan naisille ja miehille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet, mutta myös samat velvollisuudet.

Tasa-arvo liittyy läheisesti ihmisoikeuksien turvaamiseen kaikille ihmisille. Oikeuksiin perustuva käsitys tasa-arvosta oli nähdäkseni yksi Pekingin maailmankonferenssin suurista saavutuksista. Tämän todisti entistä selvemmin taannoinen, viisi vuotta konferenssin jälkeen pidetty seurantakokous. Pekingin konferenssin jälkeen on tapahtunut paljon, mutta ponnistelua tasa-arvon edistämiseksi on silti jatkettava. Me Pekingin konferenssiin osallistuneet muistamme hyvin konferenssissa vallinneen vahvan solidaarisuuden tunteen. Pekingin konferenssi antoi toivoa miljoonille naisille kaikkialla maailmassa. Käytännössä naiset eivät kuitenkaan vieläkään nauti Pekingissä vaadittuja oikeuksia. Meidän täytyy edelleen pitää muutosvoimaa yllä, jotta saisimme aikaan todellisia tuloksia.

Me Suomen naiset olemme päässeet pitkälle sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja naisten täysivaltaistumisessa. Saimme ensimmäisinä naisina maailmassa täydet poliittiset oikeudet ja siitä lähtien olemme käyttäneet niitä ja saaneet äänemme kuuluviin. Osallistumalla aktiivisesti poliittiseen elämään olemme saaneet aikaan muutoksia esimerkein ja lainsäädäntöä uudistamalla.

Vahva sosiaalipolitiikkamme on myös nähtävissä seurauksena suomalaisten naisten aktiivisesta asemasta poliittisessa elämässä. Meillä on kaikkien käytettävissä oleva julkinen terveydenhuoltojärjestelmä. Yleisesti ottaen meillä on hyvä sosiaaliturvajärjestelmä, maksuton peruskoulutus, oikeus vanhempainlomiin sekä lasten päivähoitojärjestelmä. Nämä ja monet muut sosiaalipoliittiset toimet ovat mahdollistaneet naisten aktiivisen osallistumisen työmarkkinoihin sekä taloudellisen riippumattomuuden.

Edistysaskelista huolimatta meillä suomalaisillakin on vielä paljon tehtävää. Naisilla on suuria vaikeuksia perhe-elämän ja työn yhteensovittamisessa. Samapalkkaisuuden periaate ei ole vieläkään toteutunut. Benchmarkingia ja sukupuolivaikutusten analysointia tarvitaan paitsi kehitysmaissa myös täällä Suomessa. Naisia tarvitaan päätöksentekijöinä kaikilla elämän osa-alueilla.

Naisilla ja miehillä on oltava myös todellinen mahdollisuus jäädä halutessaan kotiin hoitamaan lapsiaan. Työelämän kilpailu ei saisi johtaa siihen, etteivät äidit ja isät uskalla käyttää heille lailla taattuja vanhempien oikeuksia. Naisten ja miesten onkin jaettava perhevelvollisuudet keskenään ja siten lisättävä todellista tasa-arvoa myös arkipäivän askareissa. On ensiarvoisen tärkeää, millaisina esimerkkeinä me aikuiset naiset ja miehet olemme pienille tytöille ja pojille. Ihmisen omakuva muodostuu elävässä elämässä saaduista käytännön kokemuksista ja ympäristön vuorovaikutuksesta.

Naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat luovuttamaton, erottamaton ja jakamaton osa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Näihin tulisi kuulua myös seksuaalioikeudet ja lisääntymiseen liittyvät oikeudet. Toinen huolenaiheeni on, miten saada loppumaan kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta. Ilahduin kuullessani, että taannoinen YK:n Pekingin konferenssin seurantakokous hyväksyi asiaa koskevat suositukset. Viimeinkin myös avioliitossa tapahtuva raiskaus tunnustettiin rikokseksi.

Entä sitten köyhyydessä elävät naiset? Mitä toivoa heillä on? Suurin osa köyhyydessä elävistä ihmisistä on naisia ja lapsia. Vaikein tilanne on tietysti köyhissä maissa, mutta köyhyys on ongelma myös vauraissa maissa.

Köyhyyden naisistuminen alkaa jo tyttölasten kohtelusta. Köyhyys ja sukupuoleen perustuva taloudellinen epäoikeudenmukaisuus sekä koulutuksen puute ja riittämätön terveydenhuolto johtavat surullisiin seurauksiin. Nopeasti globalisoituva maailma asettaa omat haasteensa. AIDS on paitsi vakava terveysriski, myös uhka kehitykselle. Kaikki tämä on luonut aivan uuden yhteyden naisten terveyden ja hoitoonpääsyn sekä heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisen välille. Tässä yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää korostaa tyttöjen koulutuksen merkitystä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen liittyy oleellisesti koulutukseen, johon monelta lapselta puuttuu edelleen mahdollisuus.

Näiden lukuisten ongelmien osoittamisen jälkeen haluan kuitenkin lopuksi sanoa teille muutaman kannustavan sanan. Naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sallivat naisten käyttää täysimittaisesti kykyjään ja voimavarojaan, mistä hyötyy koko yhteiskunta. Sekä miehiä että naisia tarvitaan sukupuolten välisen tasa-arvon aikaansaamiseen ja perinteisten sukupuolimallien muuttamiseen.

Toivotan teille mitä menestyksekkäintä kokousta.




(käännös englannista)