Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys STTK:n XX:lle liittokokoukselle 10. marraskuuta 2005

Suomalainen arki on muuttunut viime vuosien aikana nopeasti. Globalisaation vaikutuksista maamme talouteen, ihmisten työelämään ja muuhunkin arkeen keskustellaan paljon. Kansainvälisesti vertailtaessa Suomi kuuluu eittämättä globalisaation voittajiin. Mutta meilläkin globalisaation edut ja haitat ovat jakaantuneet epätasaisesti.

Kansainvälisten markkinoiden avautuminen ja uuden teknologian voittokulku on taannut tuhansille suomalaisille leveämmän leivän. Toisaalta yhä useampi kansalainen on nähnyt työpaikkansa siirtyvän maamme rajojen ulkopuolelle. Koveneva kansainvälinen kilpailu on myös lisännyt kustannustehokkuuden ja tuottavuuden vaatimuksia niin yrityksissä kuin julkisella sektorillakin. Työelämään on tullut uusia käytäntöjä, jotka saattavat merkitä kovaa haastetta ammattiyhdistysliikkeelle.

Suomi on ansainnut jo vuosikymmenien ajan suuren osan kansantulostaan kansainvälisen kaupan avulla. Kilpailu ei ole meille uutta. Olla reilusti paras on ollut tavoitteemme, jolla on menestytty sekä lähellä että kauempanakin. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme, joka on ihmisille oikeudenmukainen, on osoittautunut myös kansainvälisesti kilpailukykyiseksi. Me menestymme tulevaisuudessakin, kun yritämme yhdessä.

Euroopan unioni on sitoutunut toimimaan ihmiskasvoisen ja oikeudenmukaisen globalisaation puolesta kaikkialla maailmassa. Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue. Mutta tämäkin tavoite pitää sisällään ihmisen ja luonnon kunnioittamisen. Lissabonin strategia yhdistää taloudellisen kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion. Siksi se on mielestäni paras tuntemani kilpailukykyohjelma. Se vain tulee panna täytäntöön.

Mielestäni ay-liikkeellä on tässä merkittävä rooli. EU:n kilpailuedellytyksiä on vahvistettava lisäämällä tuottavuutta ja työllisyyttä luomalla enemmän ja parempia työpaikkoja. Meidän eurooppalaisten on panostettava osaamiseen, kehitettävä työelämää, vahvistettava hyvinvointipolitiikkaa ja tuettava kestävää kehitystä.

Kansallisesti työelämäämme on kehitetty pitkäjänteisesti työmarkkinaosapuolten ja maan hallituksen kolmikantayhteistyöllä. Tulokset ovat kiistattomia. Globalisaatio ei voi olla syy luopua suomalaisesta mallista. Päinvastoin. Tulevaisuudessa tarvitsemme jopa aiempaa enemmän työmarkkinajärjestöjen välisiä sopimuksia sekä yhteistoimintaa myös valtioiden välillä.

* * *

Niin sanotun Ruotsin Vaxholmin tapauksen tiimoilta Suomessakin on käyty keskustelua työ- ja virkaehtosopimusten sitovuudesta. Haluan tässä yhteydessä tehdä muutaman asian aivan selväksi.

Työ- ja virkaehtosopimukset ovat tärkeä osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Meillä käytössä oleva työ- ja virkaehtosopimusten yleissitovuus ei ole pelkästään sopimuksenvarainen asia, vaan se on osa kansallista lainsäädäntöä. Yleissitovuus vahvistaa työntekijöiden turvallisuutta, helpottaa yritysten toimintaa ja korostaa reilun pelin sääntöjä. Yleissitovuus ei ole kilpailua eikä työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittava toimi.

Mielestäni Suomen ei tule luopua työ- ja virkaehtosopimusten yleissitovuudesta, vaan meidän on pidettävä kiinni tästä sopimus- ja luottamusyhteiskuntamme tukipilarista. Toivon, että tästä asiasta vallitsee nyt mahdollisimman laaja kansallinen yksimielisyys.

Euroopan unionia kehitettäessä suomalaisesta ja yleensäkin pohjoismaisesta työmarkkinakulttuurista ja hyvinvointimallista olisi mielestäni laajemminkin opiksi otettavaa. Sen vuoksi nämä kysymykset voitaisiin nostaa hyvin esille myös Suomen tulevalla EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006.

Suomen ei jatkossakaan pidä kilpailla turvattomuuden lisäämisellä tai palkoilla, joilla ei tule toimeen, vaan toimittava niin, että tuetaan oikeudenmukaista tulonjakoa, osaamista ja luovaan talouteen perustuvaa tuottavuuden kasvua.

Suomi on pärjännyt vain tekemällä asiat hieman muita paremmin. Se olkoon menestyksen konsepti jatkossakin. Panostaminen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen kaikilla tasoilla sekä myös työssä tapahtuvaan oppimiseen ovat tässä avainasioita.

* * *

Suomalainen ammattiyhdistysväki on tehnyt pitkään työtä yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta. Meidän kaikkien – niin naisten kuin miesten, niin työnantajien kuin työntekijöiden – työtä tarvitaan edelleenkin sekä lainsäädännön että sopimusten parantamiseksi ja ennen kaikkea asenteiden uudistamiseksi. Työ- ja perhe-elämän joustavampi yhteensovittaminen, perhevapaiden jakaminen nykyistä tasaisemmin lapsen kummankin vanhemman kesken sekä siitä aiheutuvien kustannusten jakaminen molempien työnantajien kesken ovat esimerkiksi kauan odotettuja uudistuksia. Yhtä lailla toivon taitoa ja kärsivällisyyttä valvoa ja kannustaa jo aikaansaadun tasa-arvolainsäädännön ja sopimusten hyvään soveltamiseen käytännössä.

Hyvä liittokokousväki, kiitän tekemästänne työstä suomalaisen yhteiskunnan puolesta. Toivotan teille mitä parhainta 20. liittokokousta.