Tohtori Pentti Arajärven haastattelu Kodin kuvalehdessä 5.12.2007

Millä mielellä heräsitte aamulla?

Normaalilla. Tarkistan aamulla ensimmäiseksi millainen sää on. Tähän aikaan vuodesta lumipeitteen tarkkailu on mielenkiintoisia. Lumipeitteen muutokset voi havaita näin pimeälläkin ajalla.


Mikä havahdutti päivään?

Tavallisimmin herään radioon, joka on säädetty avautumaan hieman ennen uutisia, jottei tarvitse päiväänsä aloittaa esimerkiksi tiedolla niin ja niin monen ihmisen kuolemasta jossakin terrori-iskussa tai muulla vastaavalla. Uutinenhan on aina se, että talo palaa, ei se, että se ei pala. Usein havahduttaja on myös kännykkä, kun on varhainen lähtö.


Mikä tai kuka pysähdytti?

Ei tänään mikään erityisesti. Pidin päivän mittaan esityksen, jossa käsittelin köyhyyden lisääntymistä ja lapsiperheiden hämmentävän suurta osuutta tässä joukossa. Jos emme välitä lastemme hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista kehittyä, emme oikeastaan välitä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudestakaan. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt siinä mielessä, että se olisi ollut jotenkin uusi tieto, mutta aina se on yhtä ravisuttava tieto.


Mistä tänään unelmoitte?

Hankala kysymys. Unelmat voivat olla kovin laajoja, globaaleja, tai kovinkin paikallisia ja pieniä tai henkilökohtaisia. Ehkä tässä yhteydessä voi ottaa esille vaikkapa Reilun kaupan. Kunpa kuluttajat huomaisivat sen, että kaupassa käydessään voi samalla epäsuorasti tukea kehitysmaiden tuottajia. Kyse on useimmiten hyvin pienestä lisästä hintaan ja joskus jopa ei sitäkään. Päivittäisillä ruokaostoksilla voitaisiin monia asioita edistää. Kehitysmaissa ihmiset voisivat itse rehellisesti ja tuottavasti toimimalla ansaita elantonsa. Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti vielä tuetaan yhteisöjä esimerkiksi lasten koulutuksessa ja muissa yhteisön tulevan kehityksen kannalta tärkeissä asioissa. Sivutuotteena edistetään ihmisoikeuksia mm. lapsityövoiman käytön kiellon kannalta ja ympäristönsuojelukin on toiminnassa mukana. Tässä suhteessa Reilu kauppa täyttää aika hyvin sitä periaatetta, jonka mukaan on toimittava paikallisesti mutta ajateltava maailmanlaajuisesti. Lisäksi se ei välttämättä vaadi mitään erityistä aktiviteettia. Erityistäkin aktiviteettia voi tietysti tässä yhteydessä osoittaa. Vastaavantyyppistä kotimaista toimintaa olisi osallistuminen erilaisiin paikallisiin hankkeisiin, jotka edistävät yhteisön hyvinvointia. Ne voivat olla vaikkapa urheiluseuraan, kuoroon tai koulun vanhempaintoimintaan osallistumista. Kaikki tällainen on kuin panisi rahaa pankkiin.


Mistä puhuitte lounasaikaan?

Söin lounaan entisen hyvän työtoverini kanssa, jolla oli hiljan syntymäpäivä. Olemme molemmat vaihtaneet työtehtäviä sen jälkeen, kun olimme työtovereita ja niinpä keskustelu koski etupäässä uusia töitä, viime vuosina elämässä tapahtuneita asioita, kuten lasten ja lastenlasten opiskelua ja kasvamista sekä tietojenvaihtoa eli juoruja siitä, mitä muille entisille työtovereille on viime aikoina tapahtunut.


Mitä opitte ihmissuhteista?

Jaa, toivottavasti tänäänkin jotain.


Mikä jäi harmittamaan?

Asioista jää aina silloin tällöin sellainen tunne, ettei niitä ole kyennyt kunnolla hoitamaan loppuun saakka. Toisaalta harvan asian pystyy täydellisesti ainakaan kerralla hoitamaankaan. Joskus kysymys saattaa olla siitä, että on ottanut tehdäkseen liikaa asioita. Edelleen saattaa jäädä harmittamaan, ettei ole jotakin luvannut tehdä, joten noidankehä on täydellinen.


Mitä asiaa pohditte?

Tylsä sanoa, mutta eniten tänään pohdin ihmisen velvollisuuksia. Se johtuu siitä, että käytin pari tuntia aikaa tiiviisti asiaa koskevan oikeudellisen artikkelin laatimiseen. Mitkä ovat oikeuksien ja velvollisuuksien suhteet, onko jotain eroa velvollisuudella ja velvollisuudenalaisuudella, mihin asioihin velvollisuus voi liittyä (tehtäviin, itsensä ja muiden suojaamiseen, itsensä ja muiden elättämiseen, yhteisön jäsenyyteen)? En päässyt ihmisen velvollisuuksista oikein yksimielisyyteen edes itseni kanssa.


Mistä riitelitte tai väittelitte?

Riitely tai jopa väittely on ehkä liian vahva sana, mutta eräässä ryhmässä esitimme tiukkoja näkökohtia siitä, mitä tulee ottaa huomioon arvioitaessa sosiaaliturvan kehittämistä. Mielestäni kyse ei voi olla vain köyhyyden tai syrjäytymisen poistamisesta, vaan tärkeää on ulottaa toimenpiteet koko väestöön sellaisella tavalla, että sivutuotteena kaikkien elämänolosuhteet paranevat ja heikoimmassa asemassa olevien olosuhteet eniten. Sosiaaliturva ei saa olla leimaavaa tai osoittelevaa vaan kaikkien asia. Kaikki periaatteessa maksavat ja kaikki periaatteessa hyötyvät. Tämän takia vaikkapa päivähoito, terveyspalvelut ja koulu on pidettävä korkeatasoisina, kaikkien tarpeet täyttävinä laadukkaina palveluina.


Päivän kohokohta?

Illalla konsertissa lauloivat aikuiset lapsille ja lapsista ja vanhemmista. Riemastuttava oli neljän teinitytön punkkariyhtye tai muu sellainen bändi, joka esitti itse sanoittamiaan ja säveltämiään kappaleita. En ymmärrä enkä tunne heidän musiikkiaan, mutta tekemisessä oli meininkiä.


Millä mielellä menitte nukkumaan?

Eipä tainnut olla mitään erityistä mielessä. Päivän mittaan ei tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi todella jäänyt pyörimään päässä.


Viimeinen ajatus ennen unta?

Sammutin lukulampun, kun sain luettua loppuun hiljan kuolleen kirjailija Kurt Vonnegutin kirjan Maaton mies. Viimeinen ajatus ehkä oli se kirjan nimestäkin ilmenevä Vonnegutin kritiikki maailmanmenoon yleisesti ja omaan maahansa erityisesti.


Antakaa päivällenne arvosana

Parempi kuin välttävä ja huonompi kuin tyydyttävä. Tasainen. Onneksi jokainen päivä ei ole kiitettävä tai huono. Jos aina on onnellinen, ei onnellisuutta enää tunnista ja jos aina on onneton, ei sitäkään tunnista. Parasta on Eino Leinoa mukaillen panna päivät päälletyksin niin tulevat kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat; päällimmäiseksi paremmat.


Keksikää päivällenne motto

En halua kiteyttää edes yhden päivän tavoitteita, tekemisiä, tekemisen tapoja, puutteita, ajatuksia tai aikeita yhdeksi tokaisuksi. Tällaisissa asioissa täytyy aina olla aikaa pidempään ilmaisuun ja on parempi olla pläjäyttämättä mitään pliisua.