Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Pohjoismaiden ministerineuvoston juhlaseminaarissa Reykjavikissa 24.9.2004

POHJOISMAISTA TASA-ARVOYHTEISTYÖTÄ 30 VUODEN AJAN (1974-2004) Missä olemme – minne olemme menossa?

Kaikki Pohjoismaat menestyvät hyvin kansainvälissä vertailuissa oli sitten kyse yleensä tasa-arvosta tai erityisesti sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Se on vaatinut joka maassa paljon työtä. Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet. Uskon, että tasa-arvotyö on saanut tästä samanmielisten yhteistyöstä aivan erityistä voimaa.

Kuluneet kolmekymmentä vuotta yhteistyötä on hyvä aihe juhlaan: olemme saavuttaneet tuloksia, joista kannattaa iloita ja työn tekijät ansaitsevat kiitosta ja kunnioitusta. Ja kun me kerran olemme kokoontuneet yhteen, on myös oivallinen tilaisuus valaa toisiimme uskoa ja rohkeutta työn jatkamiseksi.

Työtämme todella tarvitaan. Osa vanhoista ongelmista odottaa edelleen ratkaisua ja maailman muuttuminen on tuonut koko joukon uusia haasteita. Onneksi olemme tänään vähän viisaampia kuin ennen. Tasa-arvon puutteita on tutkittu ja löydetty uusia ratkaisuja. Naisliike ja naistutkimus ovat tarkkanäköisesti myös kyseenalaistaneet jo saavutetuksi oletettua sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvotyössä on myös aikaisempaa enemmän ihmisiä mukana sekä naisia että vähän miehiäkin. Pohjoismaiset ratkaisut kiinnostavat muitakin sekä lähellä että kaukana. Kuluneiden vuosien aikana sukupuolten välinen tasa-arvo on noussut yhteiskunnallisessa arvostuksessa. Se on tullut osaksi ihmisoikeuskeskustelua.

Marilyn Monroe lauloi aikoinaan, että “Diamonds are the girls best friend”. Luulen, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on sittenkin naisen paras ystävä. Tasa-arvo ja hyvinvointiyhteiskunta ovat tiiviissä yhteydessä keskenään. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu tasa-arvoon, mutta samalla sen juuret ovat erityisesti naisten pyrkimyksissä parantaa sekä naisten että lasten, mutta samalla myös miesten hyvinvointia. Sosiaaliturva on jakanut yksityisen ihmisen ja perheen vastuuta vastoinkäymisten kuten sairauden tai työttömyyden kohdatessa. Sosiaaliturva on tullut myös sillaksi sukupolvien välillä esimerkiksi vanhuuseläkkeillä tai perhetuilla. Luotettavat julkiset palvelut - erityisesti lasten päivähoito ja terveellinen kouluruokailu – mutta myös vammaispalvelut ja vanhustenhuolto ovat tehneet naisten työssäkäynnin mahdolliseksi. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettu ennen kaikkea vanhempainlomasäännöksillä.

Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä työelämässä on lailla kielletty. Ammattiyhdistysliike ja työsuojeluviranomaiset ovat vahvistaneet säännösten valvontaa. Tuomioistuimet ovat alkaneet tuomita lain rikkomisesta. EU:n samapalkkaisuussäännöstö muuttaa mielipiteitä oikeaan suuntaan.

Naisten koulutustaso on korkea ja se on monipuolistunut. Tohtorinväitöksiä syntyy ennätysmäärät. Naiset pääsevät kaikissa Pohjoismaissa papeiksi. Sukupuoleen perustuvat virkakiellot ovat käytännössä kadonneet. Poliittisessa päätöksenteossa naisten osuus on lisääntynyt.

Meitä Pohjoismaita ihaillaan näistä syistä Euroopassa ja meistä otetaan oppia maailmalla. Vaikka teistä moni varmaan huokasi jo puolessa välissä listaani, toivon että te täydennätte sitä, sillä voitoista pitää osata iloita. Niin myös jaksamme seuraaviin haasteisiin.

On myös alueita, joilla ei ole juurikaan tapahtunut kehitystä. Naisten ja miesten väliset palkkaerot näyttävät ainakin Suomessa pysyvän ärsyttävän sitkeästi samoina vuodesta toiseen. Itse asiassa palkka-erot näyttäisivät jopa lisääntyvän muun muassa siksi, että suuri osa koulutetuista naisista tekee osa-aika- tai pätkätyötä.

Työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet sukupuolen mukaan. Miehet työskentelevät useammin yksityisellä, naiset julkisella sektorilla. Naiset tekevät työtä nykyäänkin useammin hoiva- ja palvelualoilla, miehet teollisuudessa ja tekniikan alalla. Aloilla on erilainen palkkataso, joka puolestaan selittää osan naisten ja miesten palkkaerosta. Tutkimusten mukaan segregaatio ei selitä kaikkia palkkaeroja, vaan usein sukupuoli.

Talouselämän johtopaikoilla ei ole paljon naisia. Naisten suurempi osuus johtajistossa lisäisi resurssien monipuolisuutta ja todennäköisesti kilpailukykyä. Taloudellinen päätösvalta on myös avainasemassa päätettäessä hyvinvointiyhteiskunnan ja siis tasa-arvomme tulevaisuudesta. Olen omalta osaltani pyrkinyt kannustamaan naisia yrittäjiksi ja pyrkimään myös yritysten johtopaikoille. Monet naiset kokevat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen olevan tavallistakin vaikeampaa tämän päivän hektisessä ilmapiirissä.

* * *

Tasa-arvo alkaa kotoa. Lapset tarvitsevat ympärilleen sekä äitejä että isiä, naisia ja miehiä. Myös aikuisten elämänlaatu paranisi, jos miehet käyttäisivät nykyistä enemmän vanhempainvapaita. Naisten syrjintä vähenisi, jos työnantajan näkökulmasta olisi yhtä todennäköistä että yhtä lailla miehet kuin naisetkin ottavat perhevapaita. Miesten mahdollisuudet perheroolinsa vahvistamiseen kasvaisivat. Perhevapaiden ja lasten aiheuttamat kustannukset olisi lopultakin jaettava oikeudenmukaisesti myös työnantajien kesken.

Perheiden näkökulmasta - ainakin Suomessa isien perhevapaiden käyttöä hillitsee paitsi asenteet, myös se, että he ovat useimmiten perheen enemmän ansaitseva osapuoli. Toisaalta nämä perinteiset valinnat entisestään lisäävät puolisoiden välisiä tuloeroja.

Olen vakuuttunut siitä, että nykynuoret ovat valmiita tasa-arvoisempaan vastuuseen lapsistaan, mikäli perheille tarjottaisiin siihen riittävät taloudelliset mahdollisuudet. Islannin isyysvapaamalli on tämän vuoksi hyvin mielenkiintoinen. Täällä Islannissa miehet käyttävät vanhempainvapaataan, joka varmasti vahvistaa isyyttä. Vapaan rajaaminen vain isien käytettäväksi ja siten, ettei tulotaso putoa vanhempainvapaan aikana, tuntuu tehoavan. Pappa-kuukaudet ovat leviämässä meille muillekin.

Työelämän asenneilmapiiristä kertoo sekin, että pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä, vaikka tutkimusten mukaan pienten lasten vanhemmat arvostavat perheen yhteistä aikaa. Monet naiset tekevät todennäköisesti paljon ilmaista ylityötä, koska he joutuvat olemaan osa-aika- ja pätkätöissä.

* * *

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole Suomessakaan uusi ongelma. Sen olemassaolo tunnustetaan ja se onkin ensimmäinen askel muutoksen aikaansaamiseksi. Rikoslainsäädännön tiukentuminen, viranomaisten kouluttaminen ja uhrien tukeminen olivat ensimmäisiä uudistuksia. Meillä on kuitenkin erittäin paljon työtä etenkin miesroolien muuttamisessa. Miesten omat toimintapiirit väkivallan käytön tuomitsemiseksi ja uudenlaisten keinojen löytämiseksi ristiriitojen ratkaisuun ja oman käytöksen hillintään ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Suomessa toteutettiin vuosina 1998-2002 naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanke. Ongelman laajuus yllätti meidät. Myös WHO:n raportin mukaan Suomessa väkivalta on poikkeuksellisen usein kuolinsyynä. Maassamme valmistellaan laajaa, poikkihallinnollista kansallista väkivallan vähentämisohjelmaa, jossa painotetaan erityisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on otettava vakavasti ja sen ehkäisemiseen on suunnattava riittävästi varoja. Kansalaisjärjestöt ja kolmas sektori ovat tärkeitä, mutta päävastuun on valtiolla. Olen vakuuttunut, että teemme tässä asiassa parhaamme.

Naiskauppa on osa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Naiskauppa ja prostituutio ovat muuttaneet luonnettaan ihmisten vapaamman liikkumisen myötä. Olemme tehneet yhteistyötä Pohjoismaiden, Baltian sekä muiden lähialueilla olevien maiden kesken. Järjestimme mm. vuonna 2002 kahdeksan maan yhteisen naiskaupan vastaisen kampanjan. Yhteistyöllä on saatu aikaan erilaisia naiskaupan vastaisia toimintoja Baltian maissa. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyön malleja sovelletaan nyt myös Barentsin alueella. Pohjoismaiden ja Baltian maiden välinen ns. NB8-yhteistyö on ollut tuloksellista ja sitä on syytä jatkaa.

Naisiin kohdistuvaa rikollisuutta voidaan tarkastella myös laajemmassa yhteydessä. En tässä yhteydessä puutu tarkemmin naisten ja lasten asemaan sodissa ja aseellisissa konflikteissa, koska se vaatisi vakavuudessaan ihan oman käsittelynsä. Ihan yhteiskunnan arkeenkin liittyy naisten ja lasten seksuaalista riistoa sekä alistamista. Naiskauppa ja prostituutio on globaali ilmiö.

Naiskaupassa Pohjoismaat ovat vastaanottajamaita. Naiset tulevat pääasiassa Itä-Euroopan maista, Balkanin alueelta ja Aasiasta. Tämä laajamittainen rajat ylittävä organisoitu rikollisuus riistää ja alistaa satojatuhansia naisia ja lapsia vuosittain. Siinä liikkuu pitkälti toistasataa miljoonaa euroa pelkästään Euroopan alueella joka vuosi.

* * *

Globalisaation myötä meille on tullut takaisin hyvin kielteisiä ilmiöitä, joita saatettiin osittain pitää jopa voitettuina. Naiskauppa ja seksiturismi ovat lisääntyneet ihmisten vapaamman liikkumisen johdosta, mutta ilmiön aiheuttaa ennen kaikkea elintasokuilu, naisten huono asema ja suoranainen köyhyys. Jos elämisen edellytykset kotimaassa ovat heikot, on ymmärrettävää, että naisia on helpompi houkutella suoranaisesti prostituutioonkin mukaan. Hyvin paljon naisia houkutellaan seksityöläisiksi valheellisin lupauksin paremmasta elämästä. Tällaisen nykyajan orjakaupan yhteydessä puhe seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vapaasti valitusta seksityöläisen ammatista on todella julmaa.

Prostituution ja ihmiskaupan estämisessä ja uhrien auttamisessa tarvitaan valtioiden välistä yhteistyötä. Rajojen yli kuljetetut naiset tarvitsevat apua niin kohdemaassa kuin omassa kotimaassaankin. Koska usein on kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta, kotimaahan palaamisen turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Naiskaupan vastustamiseen on pyritty kansainvälisellä tasolla erilaisten toimenpiteiden avulla. Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa yleissopimuksessa ja sen ihmiskauppaa koskevassa lisäpöytäkirjassa vuodelta 2000 sekä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n laatimissa sopimuksissa on käsitelty naisten ja lasten oikeuksia. Myös Euroopan unionin ihmiskauppaa koskeva puitepäätös edellyttää, että jäsenmaat yhtenäistävät lainsäädäntöään.

Keskeistä naiskaupan ehkäisyssä on, että raja- ja poliisiviranomaiset tehostavat toimintaansa ongelman varhaiseksi toteamiseksi ja että rikollisuuden rakenteisiin puututaan. Ruotsissa seksipalvelujen ostaminen kriminalisoitiin vuonna 1999. Suomessa seksipalvelujen osto alaikäisiltä samoin kuin seksipalvelujen osto tai myynti julkisella paikalla on jo kriminalisoitu ja laajemmasta kriminalisoinnista käydään keskustelua. Pohjoismaiset yhteistyö on tässä työssä vaikeassa työssä tärkeää. Paritus ja prostituutio ovat lisääntyvässä määrin kansainvälisten rikollisjärjestöjen organisoimaa ja sen vastustamisen pitää olla todella tehokasta. Kaikki Pohjoismaat kuuluvat EU:n Schengen-järjestelmään, joka merkitsee liikkumisen vapautta, mutta siihen pitää voida yhdistää myös turvallisuus.

Seksikaupan toinen puoli on ostaminen. Seksipalvelujen oston kriminalisointi liittyy käsityksiimme ihmisarvoisesta kohtelusta ja ihmisten kunnioittamisesta sekä naisten yhteiskunnallisesta asemasta. Kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia on noudatettava ja maittemme lainsäädännön on oltava ajan tasalla. Yhteiskunnan pohjana on aina yhteisesti sovitut eettiset koodit oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Toivon, että pohjoismaisen yhteiskunnan perinne demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisesta vahvistuu.

* * *

Naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet käyttää täysimittaisesti kykyjään ja voimavarojaan hyödyntävät koko yhteiskuntaa. Sekä naisia että miehiä tarvitaan sukupuolten välisen tasa-arvon aikaansaamiseen ja perinteisten sukupuolimallien muuttamiseen.

Toivotan teille mitä menestyksekkäintä loppuseminaaria.