Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2004

Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen mukaan kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Demokratia perustuu ihmisten tasavertaisuuteen. Demokratiassa enemmistö tekee päätöksiä, jotka koskevat vähemmistöä. Enemmistön velvollisuus on huolehtia siitä, että vähemmistön oikeuksia kunnioitetaan. Enemmistöllä on vastuu vähemmistöstä. Kunnioittamalla kanssaihmisiämme opetamme suvaitsevaisuutta myös lapsillemme.

Ihmiskunnan on hyvä muistaa historiansa. Tämä koskee myös menneisyytemme synkkiä vaiheita, jolloin ihmisyyttä on tuhottu ja ihmisoikeuksia loukattu erityisen julmalla tavalla. Tammikuun 27. päivä on juutalaisvainojen ja muiden kansanvainojen uhrien muistopäivä niin meillä kuin muualla maailmassa. Se on myös toivon päivä, sillä se on Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen päivä. Sitä vietetään yhä useammassa maassa muistuttamassa meitä menneisyydestä sekä ihmisoikeuksien puolustamisen tärkeydestä tänään ja huomenna.

Elina Sanan kirja Luovutetut on nostanut uudelleen esille jatkosodan aikaiset luovutukset Suomesta Saksaan. Pyysin pääministeri Vanhaselta, että hallitus selvityttää, onko luovutuksia syytä tutkia syvällisemmin. Hallitukselle tekemässään selvityksessä professori Heikki Ylikangas ehdottaa perusteellisemman tutkimuksen teettämistä, ja tätä ehdotusta kannattaa noudattaa.

Kuten professori Ylikangas luovuttaessaan selvityksensä totesi, aika on nyt kypsä tämänkin lähihistoriamme vaiheen asialliselle läpikäymiselle. Suomi on avoin demokraattinen yhteiskunta, jonka tulee edistää historiansa tuntemista. On kansakunnan itsetunnon kannalta välttämätöntä, ettei sen yhteiseen mieleen jää selvittämättömiä asioita.

Ihmiskunnan historia on täynnä sotia ja vainoja, ja niillä on pitkät varjot. Nykyistenkin valtioiden rajoja on vedetty valloitus- ja voimapolitiikalla. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat kaiken pohjana. Hyvät etniset suhteet ehkäisevät kansanmurhia, mutta on syytä olla herkkävaistoinen. Kansanmurhia on tapahtunut myös meidän aikanamme.

Yhteinen menneisyytemme kertoo myös siitä, miten voidaan löytää sovitus sekä eheyttää menneisyys ja nykyisyys. Nelson Mandelan ja Desmond Tutun Etelä-Afrikka on kannustava ja rohkaiseva esimerkki. Oma kansallinen murhenäytelmämme, vuoden 1918 varjo, on vasta nyt muuttumassa yhteiseksi muistiksi ja tiedoksi. Se kertoo siitä, kuinka suurten ponnistusten takana lopullinen kansallinen eheytyminen saattaa olla.

Historiaakin tärkeämpää on nykyhetki ja tulevaisuus. Saman asian nosti esille YK:n pääsihteeri Kofi Annan eilen Tukholmassa alkaneessa kansanmurhia käsittelevässä konferenssissa. Annan ehdotti kansanmurhien ehkäisemiseen keskittyvän komitean perustamista. Mielestäni pääsihteerin ehdotus on vakavan huomion arvoinen.

Omasta puolestani haluan vielä painottaa rauhan kasvatusta. Koetut kärsimykset eivät ole tehneet meistä parempia ihmisiä, vaan meidän on kasvatettava itsemme ja lapsemme tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. Rauhankasvatus lähtee toisen kunnioittamisesta ja oman ihmisyytensä arvostamisesta, ristiriitojen analysoinnista ja ratkaisujen löytymisestä rauhanomaisin keinoin.

Antisemitismi on osoittanut voimistumisen merkkejä useissa maissa. Ääriliikkeet lietsovat maahanmuuttajavastaisuutta ja juutalaisvastaisuutta. Samat tahot saattavat häpäistä juutalaisten hautausmaita ja muistomerkkejä sekä polttaa maahanmuuttajien liikkeitä ja syrjiä heitä sekä kohdistaa heihin väkivaltaa. Sitä ei tule sietää.

Suomen tulee aktiivisesti osallistua YK:n, Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa tehtävään työhön rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin ehkäisemiseksi sekä eri väestöryhmien välisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Meidän tulee toimia aktiivisesti myös omassa maassamme. Julkisen vallan tulee tehdä tehtävänsä, mutta se ei poista yksityisen kansalaisen toiminnan tärkeyttä. Todellinen tasavertaisuus syntyy vasta ihmisten omalla sitoutumisella.

Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa on aina ollut moniin kulttuureihin kuuluvia ihmisiä. Tämä näkyy yhteiskuntamme infrastruktuurissa, teollistumisessa, kaupassa, taiteessa ja kulttuurissa. Suomen kehittyminen olisi ollut paljon hitaampaa ilman maahanmuuttajia. Tämän muistaminen on tärkeätä erityisesti nyt, kun Suomen väestön etninen monimuotoisuus kasvaa aikaisempaa nopeammin.

Suomi on osa suurempaa maailmaa ja sillä on oma vastuunsa ihmisoikeuskysymyksissä. Mitä paremmin kykenemme hoitamaan asiat kotona, sitä vahvempi valtakirja ja uskottavuus meillä on myös toimia kansainvälisissä yhteyksissä ihmisyyden ja ihmisoikeuksien puolesta.

Kyse ei ole erillisestä tehtävästä, vaan sen tulee sisältyä osana kaikkeen yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen toimintaan. Tarvitaan viranomaisten, puolueiden, työelämän osapuolten, kansalaisjärjestöjen, vähemmistöjen omien yhteisöjen ja median välistä vuorovaikutusta valtakunnan tasolla, aluetasolla ja paikallistasolla. Hyviin etnisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen ei ole olemassa kertaratkaisua. Niitä on huollettava koko ajan, jotta seuraavalle sukupolvelle siirtyisi humaani perintö.

Haluan kiittää Jad vashemin Suomen osastoa tämän vuoden Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuuden järjestämisestä sekä kaikkia muita osallistujia. Samalla kun vietämme tätä muistopäivää, on tehtävänämme toimia elämämme kaikissa arjen ja päätöksenteon tilanteissa siten, että yksittäinen kannanottomme tai edustamamme ryhmän kannanotto vahvistaa yhteisyyttä ja torjuu antisemitismiä, rotuennakkoluuloja, etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää ja vihaa.