Tasavallan presidentti Tarja Halosen haastattelu ET-lehden numerossa 3/2006

REILUN KANSAN PRESIDENTTI Teksti: Riitta Ryynänen

Kova vaalitaisto vei maitohapoille, mutta nyt presidentti Tarja Halonen rakentaa taas hyvää peruskuntoaan takaisin.

Hän uskoo myös kansakunnan eheytyvän jälleen yhteistyöhön.

– Samoja suomalaisiahan sitä ollaan ennen ja jälkeen vaalin.

Kun presidentinvaalien 2006 ensimmäinen kierros oli meneillään, television presidenttisarjassa Juho Kusti Paasikiveä näyttelevä Lasse Pöysti replikoi: ”Paska homma tämä presidentin virka – vain kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi.”

Vain vähän myöhemmin toisen kanavan vaalikeskustelussa ehdokas Tarja Halonen toteaa kilpakumppaneilleen, ettei presidentti toimistaan kiitosta saa.

– Paasikiven kuuluisat sanat ovat jääneet elämään myönteisenä, mutta minun väitettiin olevan kitkerä. Kommenttini syntyi tuosta tilanteesta, jossa oli yksi vastaan seitsemän. Haastajien mielestä kaikki se mitä olen tehnyt, on joko liian vähän tai sitä pitäisi korjata. Poliittinen keskustelu on aika kipakkaa myös julkisessa sanassa. Kansa on kyllä kiitosta antanut. Olen ylen määrin kiitollinen ja hämmentynyt siitä, miten reiluja suomalaiset ovat, Tarja Halonen kertoo nyt.

Jokaisessa ikäkaudessa on oma viehätyksensä

Presidentin tehtävät vaativat hyvää kuntoa, ja sitä Tarja Halonen on pitänyt yllä muun muassa uimalla ja kävelemällä. Mutta vaalitaiston hän myöntää vieneen molemmat toisen kierroksen ehdokkaat urheilutermillä maitohapoille.

– Minulla oli hyvä peruskunto, siis nimenomaan oli menneessä aikamuodossa. Nyt olen ryhtynyt hankkimaan sitä takaisin, hän kertoo neljäntenä päivänä uudelleenvalintansa jälkeen.

Joka tapauksessa presidenttinä Tarja Halonen näyttää nyt suomalaisille mallia paljon puhutusta joustavasta työssä jatkamisesta. Kun uusi kuusivuotiskausi päättyy 2012, on hän hieman päälle 68.

– Ikääntyminen on vähän hullu sana, koska kaikki ikääntyvät päivän kerrallaan. Muuta tapaa elää pidempään ei ole kuin vanhentua.

– Jokaisessa ikäkaudessa on oma viehättävyytensä. Miespuolinen työtoverini totesi resurssipalaverissamme, ettei kokemusta osaa oikeastaan arvostaa, ennen kuin sitä itsellä on. Minusta se oli aika hauskasti sanottu.

Tarja Halosen mielestä työelämän asenneilmastossa on suuria haasteita. Työssä jatkaminen ja jaksaminen eivät ole vain yksittäisen ihmisen päätös, vaan kolmioon kuuluvat olennaisesti myös johtoporras ja työtoverit.

– Ei riitä, että 50+ tai 60+ -ihminen näkee itsensä tietynlaisena, vaan siihen vaikuttaa myös se, millaisten silmälasien läpi ympäristö häntä katsoo. Jos muut ajattelevat, että ”tuo on käpy”, niin yritä siinä sitten olla freesi – ”nyt se yrittää sitä peittää, mutta käpy se on”.

– Elinikäinen koulutus ja oppiminen koskee meitä jokaista. Olen työnantajapuolellekin puhunut, ettei ole olemassa mitään sellaista ”lipastoa”, josta voisi aina ottaa sopivan määrän sopivan ikäisiä, oikealla sukupuolella ja koulutuksella varustettuja ihmisiä, vaan me olemme siirtyneet tässäkin suhteessa kierrätykseen. Meidän on tultava toimeen niillä resursseilla, joita meillä on. Ei ketään, myöskään tänne muualta muuttaneita, voida käytön jälkeen pistää jonnekin laatikkoon. Heidätkin on tarpeen tullen uudelleen koulutettava, koska hekin elävät täällä todennäköisesti lopun elämäänsä perheineen.

Tarja Halosesta on hienoa, kun joku kuusikymppisenä suorittaa ylioppilastutkinnon tai tekee jopa väitöskirjan. Yhtä lailla hänestä on hyvä, että ihmiset hankkivat tietoa ja uusia taitoja ilman opillisia tavoitteita – olipa kysymys vaikka vatsatanssin aloittamisesta tai viron kieleen perehtymisestä.

– Roolimuutokset ovat ylipäätäänkin sallittuja kaiken ikäisille. Vaikka joku ei olisi isänä paljon pitänyt lapsiaan polvella, on hänellä täysi oikeus tulla sellaiseksi isoisäksi – vaikka omat lapset siinä sitten vähän marmattaisivatkin.

Pohjalainen emäntä teki vaikutuksen

Ihmisiä koskevien yleistysten ja uskomusten suhteen on Tarja Halosen mielestä oltava valppaana, koska niistä saattaa helposti tulla todeksi luultuja niin hyvässä kuin pahassakin. Tällä hän viittaa häntä itseään koskeviin luonnehdintoihin vaalitaiston aikana, mutta myös kokonaisiin ihmisryhmiin: ovatko keski-ikäiset tällaisia ja vanhukset tuollaisia, naiset sellaisia ja miehet tietynlaisia...

– Muiden ihmisten saama kuva meistä on jokaiselle tärkeä, kukaan ei ole sen suhteen välinpitämätön. Kun joku sanoo, että tuo henkilö on sellainen, niin hetken päästä muutkin alkavat katsoa häntä samojen silmälasien läpi. Mutta kaikissa ihmisissä on monta ominaisuutta.

Tarja Haloseen on selvästi tehnyt vaikutuksen hänelle kirjeen kirjoittanut pohjalainen emäntä. Tämä oli mennyt edellisten presidentinvaalien jälkeen sängylle saappaat jalassa makaamaan, vetänyt verhot kiinni ja miettinyt, että maailma loppuu siihen paikkaan. Tovin kuluttua emäntä kuitenkin tuli toisiin aatoksiin ja viestitti presidentille tuntemuksistaan anteeksipyynnön ja toivotti hyvää kuutta vuotta.

– Ikkunoita on helppo rikkoa, mutta niitä on vaikea rakentaa. Vuoden 2000 vaaleissa vastakkain olivat pitkälti kaupunki ja maaseutu. Tämän vuoden jako, oikea–vasen on vaikea jo meidän historiammekin takia. Olen pyrkinyt olemaan koko kansan presidentti ja katsomaan näiden rajojen yli, ja se on päämääräni edelleen.

– Olen sanonut, ettei ketään voi vasten tahtoaan rakastaa. Mutta uskon, että samoja suomalaisiahan me olemme ennen ja jälkeen tämänkin vaalin. Ans kattoo, miten eukon käy -ajattelu ei ole hedelmällinen. Pitää olla samaa reilua mieltä kuin pohjalaisessa emännässä: Kun on kerran laillisesti valittu presidentti, niin sen kanssa pitää koittaa rakentaa yhteistä isänmaata.

Hyvinvoinnin keskellä muhii epäkohtia

Omalta osaltaan presidentti Tarja Halonen aikoo rakentaa yhteiskuntaa ottamalla aiempaa aktiivisemman ja terävämmän arvovaikuttajan roolin, vaikka kansan odotusten ja presidentin valtaoikeuksien välillä ristiriita onkin.

– Juridisena kysymyksenähän sisäpoliittiset asiat siirrettiin vuoden 2000 perustuslaissa selkeästi pääministerille, hallitukselle ja eduskunnalle. Mutta kun minulle on nyt sanottu, että asioihin pitäisi puuttua, niin minä yritän löytää parlamentarismia kunnioittavan, mutta kuitenkin näkyvämmän ja selkeämmän roolin. Eduskunta on itsekin hyvin tietoinen omasta keskeisestä asemastaan, joten saa nähdä, miten näissä asioissa mennään eteenpäin.

Tarja Halonen ymmärtää, että ihmisillä on turvallisuuden kaipuu, mutta hänen mielestään niin sanottu Kekkos-syndrooma häipyy ihmisten mielistä ikäpolvien mukana.

– Kaikilla ihmisillä on toive, että olisi sellainen isä- tai äitihahmo, joka antaisi tehdä mitä tykkää ja ongelman ilmaantuessa ratkaisisi sen. Kekkonen oli erittäin voimakas presidentti, mutta todennäköisesti niissä olosuhteissa monella tapaa tarpeellinen. En usko, että turvallisuuden kaipuu on suomalaisilla sen suurempi kuin muillakaan, meillähän on toimiva pohjoismaalainen kansalaisyhteiskunta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme sisällä kuitenkin muhii monia epäkohtia, kuten uusköyhyys ja työttömyys. Juuri niihin presidentti Tarja Halonen haluaa kiinnittää huomiota.

– Hyvin yleinen ihmisten kysymys kuuluu: Onko oikein...? Kysymys on tietynlaisesta laissa kirjoittamattomasta, mutta yhteiskunnassa selvästi kaivatusta reiluudesta.

– Ennen vanhaan ihmisen arvo oli kiinni paljon siitä, onko hän hyvä työihminen. Nyt se ei ole niin tärkeää, vaan kulutustaso ratkaisee: paljonko pystyy materialista hyvinvointia luomaan ympärilleen. Ja samaan aikaan ihmisillä on huono omatunto, koska he tietävät, että ympäristön resurssit ovat rajalliset ja ettei onni pelkästään rahalla tule.

– En aliarvioi taloudellisia resursseja, raha on tärkeä, mutta pohjimmiltaan keino. Onko se saanut kaiken tärkeytensä lähinnä omissa ajatuksissamme vai kansainvälisen kilpailun takia – luulen että molempien. Yhteisen vastuun puuttuminen joka tapauksessa heijastuu perheisiin ja sosiaalisektorille – ja yksinänsä ne ovat voimattomia. Eriarvoistuminen on jo alkanut purkaantua monina erilaisina pahoinvoinnin muotoina, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä on mielenterveysperusteisesti nyt 112 000 ihmistä.

Tasavertaisuus on luovuttamaton arvo

Presidentti Tarja Halosen mielestä niin kaikkien henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnankin täytyy tukea ja auttaa vähempiosaisia – ja syyt vähempiosaisuuteen voivat tosiaan olla hyvin erilaiset.

– Hyvinvointiyhteiskunta on tärkeä, koska se tasaa eriarvoisia lähtökohtia ja antaa yksilöille uuden alun, mahdollisuuden.

Samanvertaisuuden – silmäinsä tasalta katsomisen – Tarja Halonen omaksui jo kodistaan ja se on hänelle luovuttamaton arvo.

– Se ei merkitse, että olisi toista korkeammalla, muttei myöskään sitä, että olisi alempana.

Suomen presidenttinä Tarja Halonen on yksi vaikutusvaltaisimmista naisista maailmassa. Vallan hän kokee kuitenkin olevan asemaan liittyvää, ei persoonaan. Jos ihmiset ovat täpinöissä hänen saapuessaan paikalle, hän kokee, että käytös kohdistuu presidenttiin, ei Haloseen.

Jos vallan maistumista kuvailee perusmakujen, kuten suolaisen, makean tai happaman kautta, luonnehtii Tarja Halonen sen olevan ehkä kuin kiinalainen ruoka, sweet and sour, eli makeaa ja hapanta yhtäaikaa.

Naisten ja miesten käyttämän vallan eroihin hän ei ota kantaa, mutta niihin suhtautumisessa hän näkee poikkeamia.

– Samat ominaisuudet ovat hyvin helposti naisilla kielteisiä, mutta miehillä myönteisiä. Voittopuolisesti nainen on lähinnä sitä, miltä hän näyttää ja mies sitä, mitä hän tekee. Naisesta puhutaan, minkä näköinen hän on, ja jopa kiitoskin sidotaan siihen: Olipa hän nyt tyylikäs. Miehillä tämä on huomattavasti harvinaisempaa, vaikkakin kasvamaan päin. Olen puhunut tästä asiasta muun muassa Angela Merkelin kanssa ja samat säännöt tuntuvat pätevän eri kulttuureissa.

– Ilmiön pitäisi kyllä havahduttaa, sillä 70 prosenttia 10–12-vuotiaista tytöistä on tyytymätön ulkonäköönsä. Pojilla niin ei ole.

Naisten valtaan pääsystä saa tulla vaikka pandemia

Naiseudesta on Tarja Halosen mielestä toki myös etua. Kun sata valtionpäämiestä on koolla, niin ne harvat puolenkymmentä naista erottuvat väistämättä joukosta.

– Naiseen myös samaistutaan eri tavalla kuin mieheen, siksi hän voi helpommin korjata laajoja yhteiskunnallisia asenne-epäkohtia. Kun nainen puhuu esimerkiksi naisten syrjinnästä, pienemmästä palkkauksesta tai perheväkivallasta, se herättää ihmisiä tehokkaammin kuin miehen esille ottamana.

Chileläisen virkasisaren Michelle Bachaletin valinta ilahduttaa luonnollisesti Tarja Halosta.

– Tietoisuus menestyneestä – tai ei ainakaan mokanneesta – naispresidentistä kannustaa muitakin. Tässä suhteessa tietysti Islannin presidentin Vigdís Finnbogadóttirin esimerkki oli ratkaiseva ja samoin Irlannin, joka on valinnut naisen presidentiksi jo kahdesti. Laura Bushkin on sanonut, että seuraavan kerran USA:n pitää valita naispresidentti ja luulen, että Hillary Clinton on jo pidemmän aikaa ajatellut samalla tavalla. Kyllä tämä epidemia leviää.

– Olen iloinen jokaisesta uudesta naispuolisesta lasikaton rikkojasta. Toiset naiset ovat hyviä, toiset huonoja, mutta minä lohduttaudun sillä, että on niissä miehissäkin eroja. Kun minä olen maan 11. presidentti, niin en usko olevani 10 kertaa parempi kuin 10 edellistä, mutta en myöskään 10 kertaa huonompi. Kun naisia tulee enemmän johtopaikoille, meitä opitaan katsomaan myös yksilöinä.

Naisepidemiasta ei Tarja Halonen kanna huolta – se saa levitä vaikka maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.

– Se on vaarallinen vain vanhoille asenteille.