Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaispuhe innovaatioseminaarissa Sydneyssä 16.2.2007

(muutosvarauksin)

Minulla on suuri ilo osallistua ja avata tämä suomalaisten ja australialaisten välinen innovaatioseminaari. Suomessa on aito intressi vahvistaa yhteyksiä Australiaan innovaatiotoiminnan alalla. Tästä mielenkiinnosta puhuu puolestaan myös Australian valtiovierailulla mukanani matkustava huipputason innovaatiovaltuuskunta.

Mielestäni on syytä todeta, ettei tämä innovaatiovaltuuskunta ole suinkaan ensimmäinen suomalaisten innovaattorien vierailu Australiaan. Suomalaissyntyinen Herman Dietrich Spöring vieraili näillä rannikoilla jo 237 vuotta sitten kapteeni Cookin miehistön jäsenenä. Ajat ja innovaatiot olivat erilaisia kapteeni Cookin aikana, mutta toivon, että meillä suomalaisilla on vielä sitä samaa uteliaisuutta ja avointa mieltä kuin Spöringillä.

Suomen innovaatiotoimintaa ja opetusjärjestelmää kohtaan on kohdistunut laajaa kansainvälistä kiinnostusta viime vuosina. Useat delegaatiot ovat vierailleet maassamme ja tutustuneet niin kutsuttuun ”Suomen malliin”, ja nyt haluamme jakaa kokemuksiamme täällä Sydneyssä.

Haluaisin tuoda esille kokemuksiamme siitä, miten rakennetaan tietoon pohjautuvaa taloutta, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Suomalainen lähestymistapa korostaa vision kehittämisen, luovuuden edistämisen ja konsensuksen rakentamisen merkitystä.

Meitä suomalaisia on vain viisi miljoonaa ja Suomi on pinta-alaltaan suhteellisen suuri maa, joten emme voi kilpailla niinkään määrällä kuin laadulla. Siihen tarvitaan osaamista, joka puolestaan onnistuu sijoittamalla koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystoimintaan sekä innovaatioiden edistämiseen.

Meiltä kysytään usein, miten Suomen oli mahdollista kehittyä teknologiaintensiiviseksi, tietoon pohjautuvaksi taloudeksi lyhyellä aikavälillä 1990-luvun lopulla ja uuden vuosituhannen alkuvuosina. Todellisuudessa asia on päinvastoin: järjestelmän rakentaminen on kestänyt verrattain kauan.

Vuosikymmenten ajan suomalaiset ovat olleet uusien teknologioiden nopeita soveltajia. Vaativissa ilmasto-olosuhteissa kamppailevalla pienellä kansalla ei yksinkertaisesti ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin uusien teknologioiden soveltaminen mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Finlaysonin kutomosaliin asennettiin sähkövalaistus ensimmäisenä Pohjois-Euroopassa vuonna 1882. Ainoastaan kuusi vuotta sen jälkeen, kun Bell oli patentoinut keksintönsä, Suomen suurimmissa kaupungeissa oli toimivat puhelinyhtiöt. 1920-luvun alussa Suomessa toimi sekä kansallinen lentoyhtiö että radioyhtiö. Myöhemmin Suomesta tuli edelläkävijä kännyköiden ja internetin käytössä.

Merkittävä tekijä Suomen ”menestystarinassa” on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti arvostettu koulutusta, tiedettä ja tutkimusta, ja niistä on siten tullut poliittisia prioriteetteja. Myös julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia on perustettu, kun niiden on katsottu olevan sopivia.

Nykyinen tutkimus- ja tuotekehityspolitiikkamme on peräisin 1980-luvun alusta. Sen muotoutumiseen vaikutti suuresti huomio siitä, ettei Suomi voisi kilpailla menestyksekkäästi pelkästään perinteisellä teollisuudella. Tieto ja tekniikka nähtiin aloina, joiden varaan tulevaisuusstrategiamme voitaisiin rakentaa. Kaikki yhteiskunnan merkittävät julkiset ja yksityiset toimijat osallistuivat Suomen mallin kehittämiseen.

Nyt 25 vuotta myöhemmin Suomi ei ole vain yksi maailman avoimimmista talouksista, vaan se kuuluu myös johtaviin tietoon pohjautuviin talouksiin. Suomi sijoittuu kärkisijoille monissa kansainvälisissä vertailuissa koskien esimerkiksi kilpailukykyä, ympäristön kestävyyttä, teknologiaa, teollisuuden ja tieteen välisiä suhteita sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan käytettävää rahoitusta. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta on tänään maailman suurimpia – noin 3,5 prosenttia. On mielenkiintoista huomata, että julkiset investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan kasvoivat jopa syvän laman aikana 1990-luvulla.

Menestys ei ole riippuvainen ainoastaan päätöksenteosta ja oikeiden kehityspolkujen valinnasta oikeaan aikaan, tarvitaan myös onnea. Tieteen edistyminen ja tekninen kehitys on usein hidasta ja se tapahtuu askeleittain. Voidaksemme hyödyntää tutkimuksen todellisia hyötyjä meidän täytyy olla kärsivällisiä ja kaukokatseisia, ja meidän tulee panostaa kestävällä tavalla koulutukseen, tieteeseen ja tekniseen kehitykseen.

Kehittyneille maille tietoon pohjautuva ja sosiaalisesti oikeudenmukainen talous antaa mahdollisuuksia erikoistumiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Inhimillinen ja tietoon pohjautuva pääoma on ainoa resurssi, joka voi kasvaa rajatta.

Haluan nostaa esille muutamia keskeisiä haasteita, joita kohtaamme Suomessa ja Euroopassa. Meidän tulee ensinnäkin vastata kiristyvään kansainväliseen kilpailuun. Toiseksi väestömme ikääntyy hyvin nopeasti – Suomessa jopa nopeammin kuin muualla Euroopassa. Kolmanneksi meidän tulee vastata ekologisiin haasteisiin koskien erityisesti ympäristön tilaa, ilmastonmuutosta ja energiavaroja. Meidän on kehitettävä innovaatiojärjestelmiämme, jotta voisimme vastata näihin haasteisiin menestyksekkäästi.

* * *

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995. Suomi oli vuonna 2006 toista kertaa EU:n puheenjohtajamaa. Kansallisen innovaatiopainotuksemme mukaisesti
pyrimme määrätietoisesti edistämään uutta ja laaja-alaista eurooppalaista lähestymistapaa innovaatiopolitiikkaan.

Euroopan unionin tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma on yksi EU-ohjelmien menestystarinoista. Puiteohjelma on ollut ja on tutkijoiden keskuudessa suosittu. Yli kolmenkymmenen eurooppalaisen maan mukaan ottaminen ohjelman piiriin kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen on maailmanlaajuisesti merkittävä saavutus. Ohjelma toimii myös alustana eurooppalaiselle yhteistyölle EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Australian, kanssa. Aikaisempi puiteohjelma sisälsi esimerkiksi 12 hanketta, joihin sekä australialaiset että suomalaiset osallistuivat. Tämä on verrattain hyvä luku, mutta siinä on edelleen parantamisen varaa.

EU:n suomalaisille tahoille myöntämä tutkimusrahoitusten määrä on vuosien aikana selvästi ylittänyt Suomen arvioidun osuuden tutkimuksen puiteohjelman budjetista. Voimmekin varmuudella todeta, että samalla tavoin kuin puiteohjelmat ovat osoittautuneet EU:n sisäiseksi menestystarinaksi, myös suomalaisten yritysten, yliopistojen, tutkimuskeskusten ja muiden toimijoiden osallistuminen näihin ohjelmiin on ollut menestystarina.

* * *

Tietoon pohjautuva pääoma on ainoa resurssi, joka voi kasvaa rajatta. Tiedon jakaminen toisten maiden, yritysten ja henkilöiden välillä ei vähennä tiedon alkuperäisen tuottajan tiedon määrää. Tieto on ei-kilpailullinen hyödyke, jota voidaan käyttää samanaikaisesti eri puolilla maailmaa.

Kaikki maat ovat yhä riippuvaisempia kansallisten yhteiskuntien ulkopuolella kehitettävän ja tuotettavan tiedon ja tekniikan saatavuudesta. Tämä on perustavaa laatua oleva taloudellinen vaikutin tiiviimmälle kansainväliselle kommunikaatiolle ja yhteistyölle. Suomi on pieni maa, ja tiedämme hyvin, että kansainvälinen verkottuminen on meille erityisen tärkeää.

Olen vakuuttunut, että tämänkaltainen kahdenvälinen kokemustenvaihto edistää osaltaan maidemme innovaatiojärjestelmiä. Toivotan teille kaikille mitä parhainta menestystä ja toivon, että tämä tilaisuus tarjoaa teille mahdollisuuksia moniin hedelmällisiin keskusteluihin.