Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys maanpuolustuskurssien ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 19.5.2011

(muutosvarauksin)

Ihmisten käsitys omasta ja yhteisestä turvallisuudesta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä on muuttunut huomattavasti viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana. Turvallisuus on yhä selvemmin ymmärretty laajana kokonaisuutena. Siihen kuuluu sotilaallisen valmiuden ohella varautuminen monenlaisiin yhteisen elämämme häiriötekijöihin ja muihin nopeisiin odottamattomiin muutoksiin. Niiden hallinta edellyttää yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden yhteistyötä.

Kansainvälistymisen myötä muuallakin tapahtuvat asiat vaikuttavat yhä laajemmin meidänkin yhteiskuntamme toimivuuteen. Maailman turvallisuutta voivat uhata aseellisten konfliktien lisäksi muun muassa äärimmäinen köyhyys, terrorismi, tarttuvat taudit, yhteiskuntien elintärkeiden toimintojen kuten sähkönjakelun ja tietoverkoston vaarantuminen tai luonnonkatastrofit.

Valtioiden väliset sodat ovat vähentyneet, mutta valtioiden sisäiset konfliktit, joihin ulkopuoliset usein ottavat osaa, ovat kasvaneet pelottavassa määrin. Tähän vaikuttanee myös maailman talouden integroituminen ja tehostunut tiedonvälitys. Ei ole tässä mielessä puhtaasti ulkopuolisia tai itsellisiä valtioita. Ekologisella puolella keskinäinen riippuvuus ja tietoisuutemme siitä kasvaa nopeasti.

Viimeistään viime kuukausien tilanne Pohjois-Afrikassa on avannut ihmisten silmät huomaamaan, että konfliktiherkkyyttä lisäävät ei vain demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen laiminlyönti vaan myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puutteet.

Kestävän kehityksen kolmiyhteyden – eli sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen – toteuttaminen on tehokasta turvallisuustyötä. Parastahan on, jos pystymme estämään konfliktien tai kriisien syntymisen. Hyvät elämän perusedellytykset ovat vankka pohja globaalille turvallisuudelle.

Yhdistyneet kansakunnat on pyrkinyt globaalilla tasolla vahvistamaan myönteisen kehityksen tukemista, vaikka ratkaistavaksi työntyvien ja työnnettyjen konfliktien määrä tuntuukin jatkuvasti kasvavan. Kestävän kehityksen aikaansaaminen olisikin monta kertaa parempi vaihtoehto – niin inhimillisen kärsimyksen poistamiseksi kuin taloudellisestikin.

YK:n kestävän kehityksen paneeli, jonka rinnakkaispuheenjohtajana toimin, kokoontui tällä viikolla Suomessa. Niin, ja eilen olimme yhteisseminaarissa Tukholmassa nobelistien kanssa. Me kaikki pyrimme työllämme helpottamaan globaalia yhteistyötä, jotta kestävä kehitys voisi todella näkyä ihmisten arjessa mahdollisimman pian tulevaisuudessa.

Näissä muuttuneissa olosuhteissa maanpuolustuskursseilla on yhä tärkeämpi tehtävä parantaa ihmisten tietoisuutta turvallisuudesta ja lisätä yhteistä tahtoa oman maamme ja kansamme puolustamiseen. Ja samalla kasvaa globaalisti vastuullisiksi ihmisiksi.

* * *

Maanpuolustuskurssit ovat oma kansallinen innovaatiomme, jotka ovat herättäneet myös kansainvälistä kiinnostusta. Alusta lähtien tavoitteena oli tuoda erilaisia ihmisiä – sotilaita ja siviilejä – sekä heidän yhteiskunnallisia näkemyksiään kursseille tarkastelemaan maamme varautumista erilaisiin kriiseihin ja pohtimaan kriisivalmiutemme kehittämistä.

Meille suomalaisille on tuttua pohjoismaisen yhteiskuntamalliin perustuva keskinäisen riippuvuuden ja yhteisvastuun tunnustaminen. Tältä pohjalta on ollut luontevaa rakentaa myös kokonaismaanpuolustuksen malli. Se onkin osoittautunut toimivaksi ja luonnolliseksi tavaksi toimia. Yhteiskunnan on pystyttävä häiriötilanteissakin – ja erityisesti silloin – käyttämään joustavasti ja nopeasti kaikkia resurssejaan.

Kokonaismaanpuolustus on kurssien punainen lanka, mutta Suomen kansainvälistyminen, EU-jäsenyytemme sekä globalisaatiokehitys ovat tulleet vahvasti mukaan kurssien sisältöön. Ja hyvä niin – muualla tapahtuvat asiat todella vaikuttavat meidän turvallisuuteemme ja yhteiskuntamme toimivuuteen.

Ja myönteisenä kehityskulkuna haluan mainita, että kurssien osallistujissa sekä kurssien luennoitsijoina ja opettajina on enemmän naisia kuin ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Itse osallistuin maanpuolustuskurssille keväällä 1976. Tuohon aikaan naisia oli vielä suhteellisen vähän kurssilaisten joukossa. Oma pääsyni kurssille liittyi silloisiin työtehtäviini. Poikkeusoloja koskeva työelämän sääntely oli tuolloin ajankohtainen kysymys ja SAK:n johto halusi lähettää kursseille nuoren naisjuristinsa. Sittemmin olen voinut puhua useille kursseille entisissä ja nykyisessä tehtävässäni.

Kurssilaisten verkostuminen ja yhteydenpito kurssien jälkeenkin on yksi tärkeä keino vahvistaa kansallista yhteisvastuuta. Vuosien jälkeenkin kurssilaiset tapaavat toisiaan ja pitävät yllä julkisen ja yksityisen sektorin vuorovaikutusta. Oma kurssini eli kurssi N:o 60 ei ole voinut ihan näin toimia. Olen menettänyt osan kurssitovereistani Rissalan lentoturman vuoksi.

* * *

Kasvavana haasteena on, että samanaikaisesti kun moderni yhteiskunta muuttuu yhä häiriöherkemmäksi niin yksittäiset ihmiset sietävät yhä heikommin epämukavuutta tai omien oikeuksiensa rajoittamista.

Valtakunnalliset ja myös alueelliset maanpuolustuskurssit ovat yksi hyvä tapa vahvistaa kansalaisten verkottumista ja kriisivalmiuksia. Lisäksi asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen kautta voidaan vaikuttaa nuorten kuvaan siitä, minkälainen on se yhteiskunta, jonka turvallisuudesta hekin voivat kantaa vastuunsa. Uskon, että molemmissa palvelusmuodoissa positiivisilla kokemuksilla ja vaativilla tehtävillä on suuri vaikutus nuorten mielikuvaan siitä, mikä heidän roolinsa yhteiskunnassa voi olla.

* * *

Koulujen päättäjäistilaisuuksissa teroitetaan nuorille, että he opiskelevat elämää ei koulua varten. Itse asiassa maanpuolustuskurssien päättäjäisissä olisi aihetta puhua samalla tavoin. Kun lisäksi kurssit ovat suhteellisen lyhyitä kestoltaan, haaste on sitäkin suurempi.

Haluan onnitella 50 vuotta täyttävää valtakunnallista maanpuolustuskurssitoimintaa ja Maanpuolustuskurssiyhdistystä, sekä kiittää kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet tasokkaan kurssitoiminnan säilymisen osana yhteistä kokonaisturvallisuustyötämme.