Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2010

Kansalaiset,

Juuri päättyneen vuoden taloudellinen kuva oli synkkä. Alkamassa olevaa vuotta voimme katsoa jo varovaisen toiveikkaasti, vaikka kansainvälistä taloustilannetta leimaa vielä melkoinen epävarmuus. Suomen talouden rakenteesta johtuu, että meillä toipuminen voi viedä vielä vähän pidemmän aikaa. Yhteisiä toimia tarvitaan siis edelleenkin.

Tälläkin kertaa lamaan liittyy suuri työttömyys, joka jatkaa yhä kasvuaan. Työttömien lukumäärän pelätään nousevan tänä vuonna 300 000:een, pahimmillaan kausiluonteisesti jopa sen yli. Monet yritykset ovat jo lomauttaneet työntekijöitään ja tulevasta kehityksestä riippuu, miten näiden lähes 80 000 ihmisen työpaikan käy.

Työ on meille suomalaisille ensisijainen toimeentulon lähde. Erityisen tärkeää on, että nuoret ihmiset pääsevät kiinni opiskeluun ja työhön. Se on perusasia sekä nuoren oman elämän että yhteiskunnan tulevaisuuden rakentamisen kannalta. On hälyttävää, että nuorten työttömyysaste on kolminkertainen yli 25-vuotiaiden työttömyyteen verrattuna.

Työttömyyden vaikutukset ulottuvat laajalti koko yhteiskuntaan. Edellisen laman opetus 1990-luvun alusta on ollut kova: väärin suunnatut säästötoimet johtivat ankariin ja osin korjaamattomiin sosiaalisiin seurauksiin. Liian monet niistä ihmisistä, jotka jäivät tuolloin työttömiksi, syrjäytyivät pysyvästi työelämästä. Näin ei saa enää tapahtua.

Nyt meillä on samanaikaisesti haasteena elvyttää taloutta, parantaa työllisyyttä ja lisäksi suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Se merkitsee eläkemenojen kasvua, mutta myös mahdollisuutta työllisyys- ja elinkeinorakenteen uudistamiseen. Tämä vaatii taitoa ja yhteistyökykyä: uudet ideat ja innovaatiot pitäisi omaksua nopeasti, ja samanaikaisesti pitäisi onnistua myös siirtämään käytännön työssä syntynyt arvokas, niin sanottu hiljainen tieto seuraaville sukupolville.

Suomea pidetään usein kansainvälisissä vertailuissa hyvin koulutettuna, uudistumiskykyisenä yhteiskuntana. Meillä onkin hyvä perusrakenne. Kuitenkin monilla elinkeinoelämän sektoreilla olisi tarvittu jo aiemminkin enemmän tutkimusta, innovaatioita ja laatukehitystä. Nyt on yhteisin ponnistuksin pyrittävä elinkeinoelämän monipuolisuuden lisäämiseen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden työllistävä vaikutus on suuri.

Kestävä kehitys merkitsee ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin takaamista. Tähän tarvitaan ympäristöteknologiaa. Se on nopeasti kehittyvä ala, jonka kysyntä on maailmalla kasvamassa. Suomella on jo tarvittavaa osaamista, ja tästä voi tulla meille uusi tärkeä toimeentulon lähde.

Kansakunnan tulevaisuus tulee rakentaa kestävälle kehitykselle. Se edellyttää vahvaa taloutta mutta myös sosiaalisesti ehyttä yhteiskuntaa ja ekologista tasapainoa.

Suomessakin tulee olla rohkeutta asettaa tavoitteeksi korkea työllisyys. Siihen tarvitaan talouspolitiikan lisäksi tehokasta koulutus-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. Tähän työhön kaivataan kaikkien osapuolten yhteistä tahtoa sekä toimia.

Muutoksen on oltava turvallista. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heistä pidetään huolta. Toimeentulo on tärkeä asia, mutta myös kunnallisilla palveluilla on juuri nyt suuri merkitys ihmisten arjessa. Kuntien talouden ja toimintakyvyn on oltava koko julkisen sektorin huolena.

* * *

Vahva julkinen sektori ja dynaaminen yritystoiminta eivät ole toistensa vihollisia vaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen osatekijöitä. Hyvän hallinnon kehittäminen ja sen vakaa noudattaminen tarvitsevat edelleen puolestapuhujansa myös Suomessa. Viime vuonna käyty pitkä ja osin hyvin vaikeakin vaalirahoituskeskustelu on johtamassa uuteen lainsäädäntöön. Toivottavasti tämä avoimuuden lisääminen palauttaa uskoa politiikkaan, joka on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan perustekijöitä.

Presidentti-instituutio täytti viime vuonna 90 vuotta. Vuoden 2000 perustuslaki siirsi toimivaltaa presidentiltä maan hallitukselle ja eduskunnalle. Se tehtiin yksimielisesti pitkän valmistelun jälkeen. Nykyinen perustuslaki on ollut voimassa vain vajaat 10 vuotta, ja sen mukaisena presidenttinä on ollut vasta yksi henkilö. Toivon, että järjestelmästä voisi olla pidempi kokemus ennen kuin sitä ryhdytään jälleen muuttamaan. Perustuslain muuttamista pohtiva niin kutsuttu Taxellin komitea saanee esityksensä valmiiksi alkuvuonna.

Perustuslain muuttaminen edellyttää joka tapauksessa eduskunnassa laajaa yhteisymmärrystä ja erityistä, vaikeutettua lainsäätämisjärjestystä. Jos perustuslakia päätettäisiin muuttaa, se vaatii tässä eduskunnassa enemmistön ja vielä eduskuntavaalien jälkeenkin vähintään 2/3 enemmistön uudessa eduskunnassa.

Viime vuosina julkinen mielenkiinto on etupäässä kohdistunut ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteisiin. Perustuslakimme toimivuuden tarkastelu voisi antaa eväitä laajempaankin yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Todellinen kansalaisten tasa-arvo edellyttää myös perusoikeuksien kunnioittamista ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista.

Yhteiskunnassa on oltava mahdollisuus osallistumiselle, työlle ja yrittämiselle, mutta samalla meidän on huolehdittava vähempiosaisista. Ilman tätä tasapainoa emme voi menestyä täysimääräisesti tulevaisuudessa. Kaikkien ihmisten, myös kielellisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvien, on voitava tuntea olevansa yhteiskuntamme arvokkaita ja arvostettuja jäseniä. Uskon, että tämä on suomalaisenkin yhteiskunnan suuria haasteita tulevina vuosina.

* * *

Suomi on tehnyt pitkään työtä kansainvälisessä yhteisössä juuri näiden periaatteiden: demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Suomi liittyi tästä syystä vuonna 1989 Euroopan neuvoston jäseneksi. Olemme olleet varsin aktiivisia ja pyrimme toimimaan samoin tulevaisuudessakin.

Euroopan unioninkin jäsenvaltiona olemme olleet jo 15 vuotta. Jäsenyytemme aikana unioni on kehittynyt paljon. Jäsenmaiden määrä on lähes kaksinkertaistunut, ja EU itsekin on käynyt läpi useamman sopimuksen muutosketjun. Lissabonin sopimus luo uudet ja toimivat puitteet vahvemmalle unionille. Toivon, että institutionaaliset asiat voisivat nyt jäädä vähemmälle ja unionissa voitaisiin keskittyä enemmän sisältökysymyksiin. Ilmastoasioissa EU onkin osoittanut olevansa valmis ottamaan lisää vastuuta.

* * *

Ilmastonmuutos on tosiasia, jota ei enää aseteta kyseenalaiseksi, ja sen torjunnan välttämättömyyskin on yleisesti hyväksytty. Jo nyt nähtävissä olevien väistämättömien seuraamusten lievittäminen solidaarisella tavalla on noussut maailmanlaajuisen yhteistyön tavoitteeksi. Oli pettymys, ettei Kööpenhaminan taannoisessa YK:n huippukokouksessa vielä päästy yhteisymmärrykseen keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olemme kuitenkin jo yhteisellä tiellä. Paljon, paljon työtä on vielä tehtävä.

Kokouksessa Suomi sai kansainvälistä tunnustusta siitä, että olemme edistäneet naisten mukaan saamista kestävään kehitykseen erityisesti kehitysmaissa. Suomi on pitänyt sitä tärkeänä sekä tasa-arvosyistä ja siksi että ilmastomuutoksen seuraukset koskevat vakavimmin maailman köyhimpiä, joista 70% on naisia. Naiset ovat myös voimavara tarvittavaan muutokseen.

Globaalit ongelmat edellyttävät myös paikallista ja alueellista toimintaa. Me pyrimme omalla lähialueellamme vahvistamaan yhteistoimintaa myös ympäristöasioissa ja erityisesti Itämeren tilan parantamiseksi. Olen yhdessä pääministeri Matti Vanhasen ja Baltic Sea Action Groupin kanssa kutsunut korkean tason Itämeri-kokouksen Helsinkiin helmikuun 10. päiväksi. Toivomme tämän uudentyyppisen kokouksen tuovan läheisempään yhteistyöhön valtioiden ja hallitusten päämiehiä sekä elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen edustajia kaikista Itämeren maista.

* * *

Kymmenen vuotta sitten Yhdistyneitten kansakuntien jäsenmaat hyväksyivät vuosituhatjulistuksen ja siihen liittyvät tavoitteet. Niistä tärkein on äärimmäisen köyhyyden vähentäminen. Tavoitteiden toteutumisella olisi suuri merkitys globaalille turvallisuudelle ja kestävälle kehitykselle, mutta niiden saavuttaminen on vaikeaa.

Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet YK:n tavoitteeseen nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on pidettävä kiinni myös nykyisessä taloustilanteessa.

Rauha on kehityksen perusta. Suomi on mukana kantamassa vastuuta kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Tämä työ on entistä vaativampaa, koska nykyajan kriisit ovat moniulotteisia ja liittyvät usein valtioiden sisäisiin ristiriitoihin. Afganistan on tästä esimerkki. Ei vain Suomi vaan laajemminkin kansainvälinen yhteisö joutuu pohtimaan tehokkaita keinoja rauhan aikaansaamiseksi ja vakaan demokraattisen kehityksen turvaamiseksi. On tärkeää, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu voitaisiin koordinoida nykyistä paremmin.

Aseidenriisunta on nousemassa jälleen kansainvälisen huomion kohteeksi. Aseistuksen valvonta ja vähentäminen voisivat vahvistaa kansojen välistä luottamusta ja yhteistyötä. Yhdysvallat ja Venäjä ovat edistyneet strategisten ydinaseidensa vähentämisneuvotteluissa ja saavat toivon mukaan uuden START-sopimuksen valmiiksi lähiaikoina. Tänä vuonna pidetään myös ensimmäistä kertaa laaja kansainvälinen ydinturvallisuutta koskeva konferenssi, johon Suomikin osallistuu.

Kansalaiset,

Rauha on suomalaisille kallis asia. Olemme pitkään saaneet nauttia siitä. Me kunnioitamme sotiemme veteraanien ja rakentajapolven uhrauksia ja uupumatonta työtä maamme hyväksi. Suomi osoittaa sitä myös viettämällä maaliskuussa talvisodan päättymisen 70-vuotismuistotilaisuuksia.

Päättynyt vuosi oli monessa suhteessa hyvin haastava. Haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää niistä lukuisista yhteydenotoista ja kannustuksesta, joita olemme saaneet. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2010.