Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 59. sotainvalidien viikon ja syyskeräyksen avaamiseksi 1.9.2002

Kansalaiset,


Viime sodissamme tarvittiin kaikkien panosta turvaamaan kansakunnan olemassaolo ja tulevaisuus. Erityinen vastuu oli rintamalla taistelleilla. Sodista toipuminen oli isänmaallemme yhtä lailla vaativa yhteinen ponnistus. Oli järjestettävä elämisen ja toimeentulon mahdollisuudet sodassa kotiseutunsa menettäneille ihmisille, oli maksettava raskaat sotakorvaukset ja oli pidettävä huolta kaatuneiden omaisista ja sotainvalidien hoidosta sekä kuntoutumisesta.

Kymmenet tuhannet nuoret miehet olivat menettäneet sodissamme terveytensä. Heidät oli saatava uskomaan itseensä ja tulemaan mukaan jälleenrakentamaan sodan köyhdyttämää isänmaata. Sotainvalidien Veljesliitto kannusti jäseniään tunnuksella "Palaamme työhön". Sotien sankareista tuli arjen sankareita. He perustivat perheitä, raivasivat peltoja ja työskentelivät terveiden rinnalla hyvinkin raskaissa tehtävissä. Vammoihinsa he eivät alistuneet vaan sopeutuivat. Rinnallaan heillä oli useimmiten aviopuoliso, joka ymmärsi mitä sota aiheuttaa sekä ruumiille että sielulle.

Sotainvalidien keski-ikä on nyt kahdeksankymmentäkaksi vuotta. Ikä painaa myös sotainvalidien puolisoita. Sotainvalidien Veljesliiton tämän vuoden julisteessa on teksti "He ovat työnsä tehneet" ja toisessa "Nyt on meidän vuoromme". Näissä iskulauseissa tunnetaan tosiasiat. Enää ei voida nojautua miesten keskuudessa rintamalla syntyneeseen periaatteeseen "kaveria ei jätetä". Sotainvalidien ja veteraanien voimat alkavat jo käydä vähiin. Vastuu on siirtynyt meille nuoremmille.

Ihminen elää mielellään myös ikääntyessään omassa kodissaan. Selviytyäkseen turvallisesti arjestaan sotainvalidit kuten muutkin ikätoverinsa tarvitsevat kasvavassa määrin erilaista kotiin tuotua apua. Tällä hetkellä valtio korvaa kunnille niiden vähintään kolmenkymmenen prosentin haitta-asteen omaaville sotainvalideille järjestämät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Apujärjestelmä tulee todennäköisesti laajenemaan.

Sotainvalidien Veljesliitto on jo omaehtoisesti ryhtynyt järjestämään puuttuvia kotipalveluja. Tällä hetkellä liiton avustajaprojektissa noin kolmesataaviisikymmentä henkilöä auttaa yli neljäätuhatta kotona asuvaa sotainvalidia ja heidän puolisoaan. Useilla paikkakunnilla palveluja annetaan sotainvalidien lisäksi myös muille sotiemme veteraaneille. Samalla tarjotaan mielekästä työtä sitä vaille oleville. Kunnat ja monet muut yhteisöt ovat osaltaan tukeneet tätä toimintaa. Sotainvalideja avustavien henkilöiden palkkakustannukset on voitu huomattavalta osin rahoittaa työllistymisvaroilla. Veljesliitto tarvitsee kuitenkin edelleen myös keräys- ja lahjoitusvaroja voidakseen ylläpitää ja laajentaa apua tarvetta vastaavaksi. Tavoitteena on turvata sotainvalideille mahdollisuus asua omassa rakkaassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Kansakuntana olemme pystyneet selviytymään hyvin sotiamme seuranneista välittömistä vaikeuksista. Sotainvalidien elämästä ei sodan seuraukset koskaan katoa. Meidän tehtävämme on osoittaa yhteistä vastuuta yhteisen asian puolesta taistelleille. Olla ihminen ja lähimmäinen.

Julistan 59. Sotainvalidien viikon ja Sotainvalidien syyskeräyksen avatuiksi.