Tasavallan presidentin esitelmä Akureyrissä, Islannissa 21.9.2000

ARKTISEN ALUEEN YHTESTYÖ (muutosvarauksin)

Det är en stor glädje för mig att få besöka Akureyri - denna nordisländska stad, som blivit alltmera känd, som ett kunskapscenter i arktiska och andra nordliga samarbets-frågor. En särskild källa till glädje är att Akureyri förstärkt sin ställning som kreativ miljö i nära samarbete med vår egen motsvarighet - det arktiska centret vid Lapp-lands universitet i Rovaniemi.

President Òlafur Ragnar Grímsson har personligen skapat grunden för samarbetet mellan Akureyri och Rovaniemi genom att lansera konceptet Northern Research Forum i sitt tal vid Lapplands universitet år 1998. Han såg sitt initiativ som ett komplettering till det finska initiativet om att etablera ett arktiskt nätverksuniversitet för högre utbildning, som avser utnyttja de möjligheter modern informationsteknologi ger. Denna helhet skapar en god grund för ett fortsatt nära samarbete mellan våra arktiska centra, Akureyri och Rovaniemi.

**********

Maailmamme muuttuu kiihtyvää vauhtia. Puhumme globalisaatiosta, jonka mootto-rina ovat toimineet kansainvälistä kauppaa käyvät yritykset. Globalisaatio on kuitenkin paljon laajempi asia kuin kaupankäynti, hyvänä esimerkkinä tästä ovat kansalaisjärjestöjen maailmanlaajuiset yhteistyöverkostot.

YK:n vuosituhannen huippukokouksessa keskeisenä teemana oli globalisaatio. YK on aidosti maailmanlaajuisena järjestönä mitä sopivin foorumi aiheen käsittelemiseen. YK on meille pohjoismaalaisille erityisen tärkeä. Tämä näkyy selvästi myös siitä, että Islanti pyrkii ensimmäistä kertaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi kaudelle 2009 -10.

Samanaikaisesti maailmanlaajuisten muutosten kanssa yhteinen mantereemme Eu-rooppa on läpikäynyt radikaalin muutoksen ja muutosprosessi jatkuu edelleen. Täs-säkin työssä Islannilla ja Suomella on omat roolinsa. Suomen kohdalla viimesyksyi-nen EU-puheenjohtajuus oli historiallinen virstanpylväs. Islannin aktiivisen toiminnan yhtenä huipentumana on erinomaisesti hoidettu Euroopan neuvoston puheenjohtajuus samoin vuonna 1999.

Maailman- ja euroopanlaajuisen yhteistyön lisäksi teemme aktiivista yhteistyötä täällä Pohjolassa. Kuten tunnettua, on Itä-Pohjolaa ja Länsi-Pohjolaa yhdistänyt yhteinen tarve suunnata pohjoismaisen yhteistyön huomio niin kutsuttuihin reuna-alueisiin ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa. Kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän murenemisen myötä syntyi Itämeren ja Barentsin alueilla aivan uusia yhteistyöedellytyksiä. Suomi ja Islanti ovat aktiivisesti käyttäneet hyväksi muuttuneen tilanteen luomat mahdollisuudet. Islanti ei epäröinyt antaa meille Itä-Pohjolassa tukea uusien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Islannin edelläkävijärooli Baltian maiden itsenäisyyden uudelleen synnyttämisessä elää pitkään näiden pienten kansojen muistissa.

Kuluvana vuonna Islannin edustajat ovat pyrkineet kiinnittämään muun muassa muiden pohjoismaiden huomiota kasvavaan tarpeeseen tiivistää Pohjois-Atlantin maiden ja alueiden yhteistyötä erityisesti merellisen ympäristön suojelemiseksi. Yhteistyön tiivistämisen tarve liittyy Islannin keskeisimpiin kansallisiin intresseihin. Pohjoismaiden ministerineuvoston koolle kutsuma niin kutsuttu viisaiden paneeli pohtii Pohjoismaiden investointipankin NIB:n pääjohtajan Jon Sigurdsson johdolla muun muassa tätä kysymystä.

Ennakoimatta työryhmän suosituksia haluan korostaa, että Suomi tukee aktiivisesti Islannin pyrkimyksiä Pohjois-Atlantin yhteistyön tehostamiseksi, myös Pohjoismaiden ministerineuvoston puitteissa. Aivan kuten Islanti antaa meille Itä-Pohjolan edustajille tukea itäisiin haasteisiin vastaamisessa, Suomi haluaa tukea Islantia atlanttisissa haasteissa.

Tämä vastavuoroisuus ei pohjaudu pelkästään pohjoismaisen yhteistyön edellyttämään lojaalisuuteen. Nämä haasteet - ilmansuunnista riippumatta - liittyvät tiiviisti toisiinsa globaalisten ja yleiseurooppalaisten vaikutustensa kautta.

Suomen aloite Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan kehittämiseksi syntyi pohjoisten asioiden kokonaisvaltaisen tarkastelun tuloksena. Näimme tarpeen vahvistaa ja tehostaa unionin toimintaa pohjoisessa läheisessä yhteistyössä alueen maiden kanssa.

Islanti ja Norja näkivät alusta lähtien Suomen aloitteen strategisen merkityksen ja sen myötä avautuvat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä unionin kanssa pohjoisissa kysymyksissä. Muistan, kuinka entinen kollegani Halldór Ásgrimsson ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että usein sisäänpäinkääntynyt unioni aktiivisesti kutsui partnerinsa mukaan yhteistyöhön Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Silloisena pohjoismaisena puheenjohtajamaana Islanti osallistui aktiivisesti Pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikonferenssin valmisteluihin erityisesti ympäristösektorilla. Helsingin konferenssi loi yhteisen jalustan unionin ja partnerimaiden väliselle yhteistyölle. Kestävä kehitys otettiin pohjoisen ulottuvuuden lähtökohdaksi ja merellisen ympäristön suojelu keskeiseksi prioriteetiksi.

Pohjautuen konferenssissa hyväksyttyihin puheenjohtajan päätelmiin, EU valmisteli Portugalin johdolla Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman, joka hyväksyttiin Feiran Eurooppa-neuvostossa. Valmisteluissa komissio konsultoi aktiivisesti partnerimaita, mukaan lukien Islanti, jonka esille tuomat näkökohdat otettiin vastaan varsin myönteisesti.

Toimintaohjelman myötä EU on ensimmäisen kerran ottanut kokonaisvaltaisesti ja yksityiskohtaisesti kantaa Pohjois-Eurooppaan kohdistuviin ei-sotilaallisiin haasteisiin. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmaa laadittaessa jäsenmaat ja komissio ottivat koko Pohjois-Euroopan erittelyn kohteeksi ja päättivät yhdessä keskeisistä tavoitteista ja lähimpien vuosien toimenpiteistä tavoitteiden toteuttamiseksi.

Pohjoisen ulottuvuuden ympäristötavoitteet ovat tärkeitä Suomelle ja Islannille. Niissä kiinnitetään huomiota Itämeren ja Barentsinmeren saastumiseen liittyvien terveyttä ja ympäristöä vaarantavien uhkien vähentämiseen, ilmastomuutokseen sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Pääasiallinen keino on luonnonvarojen kestävä käyttö.

Merellisessä ympäristönsuojelussa EU:n pohjoisen ulottuvuuden käsite ulottuu länsi-itä -suunnassa Islannista Luoteis-Venäjälle ja pohjois-etelä -suunnassa Norjan-, Barentsin- ja Karan mereltä Itämeren etelärannikkoon.

Tässä yhteydessä on kuitenkin pidettävä mielessä Grönlannin aloitteesta syntynyt käsite Pohjoisen ulottuvuuden arktisesta ikkunasta, joka yhtäältä antanee Grönlannille vuoropuhelukanavan Euroopan komission suuntaan ja toisaalta avaa mahdollisuuksia pohjoisiin meriin liittyvien kysymysten kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn. Kesäisellä Grönlannin vierailullaan komission puheenjohtaja Romano Prodi suhtautui varsin myönteisesti Grönlannin aloitteeseen.

Islanti on korostanut transatlanttista yhteistyötä pohjoisen ulottuvuuden puitteissa. Suomen puheenjohtajakaudella pohjoinen yhteistyö hyväksyttiin uudeksi asiakohdaksi sekä unionin ja Yhdysvaltain että EU:n ja Kanadan yhteistyöagendalle.

Tänä kesänä kaikki kolme transatlanttista partneria saivat kotiläksynsä tehtyä. Feiran päätösten myötä unioni pystyy syventämään yhteistyötään USA:n ja Kanadan kanssa. Unioni toivoo synergiahyötyä erityisesti energia-, ympäristö-, ydinturva- ja terveysalojen yhteistyössä sekä yleisesti kestävän kehityksen edistämisessä. Samassa yhteydessä unioni kiinnittää huomiota myös alkuperäiskansojen huolenaiheisiin.

Kanadan hallitus päätti puolestaan pohjoisen ulottuvuuden politiikastaan kesäkuussa. Elokuun alussa tuli viesti Washingtonista, että presidentti Clinton on allekirjoittanut kongressin hyväksymän Pohjois-Euroopan rajat ylittävää yhteistyötä sekä ympäristöturvallisuutta koskevan lain (Cross-Border Cooperation and Environmental Safety in Northern Europe Act of 2000). Ajankohta on näin ollen nyt edullinen transatlanttisen yhteistyön syventämiseksi pohjoisissa kysymyksissä.

Kuukauden kuluttua Yhdysvallat luovuttaa Alaskan pohjoiskolkassa Barrowissa järjestettävässä ministerikokouksessa Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Suomelle. Suomelle arktinen puheenjohtajuus on looginen seuraava askel myös EU:n pohjoisen ulottuvuuden edistämisessä.

Ensimmäisiä tehtäviämme arktisena puheenjohtajana on käynnistää Arktisen neuvoston ja EU:n välinen yhteistyö. EU:n pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelma luo hyvät edellytykset tälle.

Yhteistyö on syytä aloittaa jo Barrowin ministerikokouksessa. Kuluneen kesän dramaattiset uutiset ovat osoittaneet, kuinka merkittäviä arktiset asiat ovat myös Euroo-pan unionin kannalta. Avovesi Pohjoisnavalla on mahdollisimman visuaalisella tavalla muistuttanut meitä ilmastomuutoksen pahimmista skenaarioista. Maailman Luonnonsäätiön (WWF) ilmastomuutosraportti on paljastanut kuinka dramaattisia muutokset saattavat olla sekä Islannin että Suomen luonnossa.

Suomessa radikaaleimmat muutokset kohdistuvat erityisesti pohjoisiin alueisiin - Lappiin. Jos Maailman Luonnonsäätiön tutkimuksen ennustukset käyvät toteen, Suomi menettää sadassa vuodessa suurimman osan arktisesta luonnostaan. Jopa kaksi kolmannesta Suomen pinta-alasta kuuluisi sadan vuoden kuluttua eri kasvillisuusvyöhykkeeseen kuin nykyisin.

Suomi saattaa saada tanskalaisen ilmaston, Islanti skotlantilaisen. Ennustuksiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Suuri kysymysmerkki on, miten globaali lämpeneminen vaikuttaa pohjoismaiden ilmasto-olosuhteiden kannalta ratkaisevaan Golf-virtaan.

Arktisen neuvoston puitteissa on käynnistymässä Yhdysvaltain aloitteesta merkittävä tutkimushanke ilmastonmuutoksesta. Suomen tieteellinen yhteisö on ottanut aloitteen innostuneesti vastaan ja meillä on hyvät edellytykset osallistua projektin vaativaan työhön. Arktista luontoa ja siihen kohdistuvia ympäristöuhkia seurataan järjestelmällisesti useissa työryhmissä, muun muassa täällä Akureyrista käsin toimivassa PAME-työryhmässä (Protection of the Arctic Marine Environment). Työ jää kuitenkin puolitiehen, elleivät tieteelliset raportit johda asianmukaisiin poliittisiin päätöksiin. Operatiivisten toimenpiteiden edistämisessä Arktiselle neuvostolle riittää työsarkaa.

Suomen arktiseen puheenjohtajuuteen liittyy paljon odotuksia. Rovaniemellä hiljattain kokoontunut parlamentaarikkojen arktinen konferenssi toivoi Arktisen neuvoston vahvistamista kansainvälisenä toimijana. Arktinen neuvosto ei ole toistaiseksi pystynyt toimimaan arktisen sirkumpolaarisen alueen kansainvälisenä äänitorvena. Erityisen tärkeää olisi arktisten asioiden nostaminen valokeilaan globaalissa kestävän kehityksen yhteistyössä. Tähän avautuu erinomainen mahdollisuus YK:n Rio + 10 konferenssissa vuonna 2002.

Arktisten alueiden edustajat korostavat, että arktinen yhteistyö ei onnistu ilman alueiden aktiivista myötävaikutusta. Suomikin pitää tätä tärkeänä. Alkuperäiskansojen edustajat istuvat jo nyt saman pöydän ympärillä hallitusten edustajien kanssa. Tämä on ainutlaatuista kansainvälisessä yhteistyössä. Projektien toimeenpanoon on vedettävä myös aluehallinnot mukaan. Olemassa olevasta arktisten alueiden verkostosta, Northern Forumista, voi tulla entistä tärkeämpi yhteistyöpartneri neuvostolle.

Teema, jota ei ole toistaiseksi käsitelty Arktisen neuvoston puitteissa on tasa-arvo. Aika on kypsä aiheen nostamiseksi esille Arktisessa neuvostossa, hyödyntäen sitä työtä, jota on tehty mm. alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten verkostoissa. Toivon, että voimme hyödyntää myös niitä kokemuksia, joita on saavutettu Reykjavikissa syksyllä 1999 järjestetyn tasa-arvokonferenssin ja sen käynnistämän seurantatyön yhteydessä.

Arktinen neuvosto on pääsemässä irti alkuvaikeuksistaan. Perusedellytys tulokselliselle puheenjohtajuudelle on toimiminen läheisessä yhteistyössä kaikkien jäsenmaiden sekä alkuperäiskansoja edustavien pysyvien osallistujien kanssa. Tähän Suomi pyrkii puheenjohtajana.

Arktisen puheenjohtajuuden ohella Suomi ryhtyy pohjoismaiseksi puheenjohtajamaaksi ensi vuoden alusta. Tämä avaa meillä ainutlaatuisen mahdollisuuden edistää arktista ja muuta pohjoista yhteistyötä kahden kanavan kautta.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on uudistamassa lähialuestrategiansa, ottaen huomioon EU:n kasvavan merkityksen pohjoisessa yhteistyössä. EU:n laajentumiskehityksen myötä pohjoismainen klassinen viisikko on monenlaisissa tilanteissa muuttumassa Pohjola-Baltia kahdeksikoksi.

Tätä pohjoista kahdeksikkoa yhdistää tarve edistää sekä EU:n että alueen maiden ja Venäjän välistä yhteistyötä. Kasvava myönteinen keskinäisriippuvuus edistää vakautta ja turvallisuutta alueellamme. Myös Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialuetoiminnassa on kiinnitettävä kasvavaa huomiota yhteistyöhön Luoteis-Venäjän kanssa.

Arktista komponenttia ministerineuvoston lähialueohjelmassa pitää vahvistaa. Suomi on valmis käynnistämään ministerineuvoston vanhentuneen arktisen strategian uudistamisen.

Olen edellä puhunut pitkään erilaisten organisaatioiden puitteissa tehtävästä pohjoisesta yhteistyöstä. Vähintään yhtä tärkeää on ihmisten omasta aloitteesta tapahtuva suora kanssakäyminen. Kansojemme yhteistyössä ja kulttuurivaihdossa merkittävänä tekijänä ovat olleet kalottikonferenssit ja Pohjola-Nordenin piirissä harjoitettu toiminta.

Kalottikonferenssien ja Pohjola-Nordenin kielikurssien välityksellä sadat suomalaiset ja islantilaiset ovat solmineet uusia kulttuuri- ja ystävyyssuhteita, joiden avulla molempien maiden ja kansojen keskinäinen tuntemus on saanut lisää syvyyttä ja lisännyt keskinäistä arvonantoa.

Keskinäinen arvonanto on luonteenomaista kaikelle Suomen ja Islannin väliselle yhteistyölle. Elämme kummatkin pohjolan reuna-alueilla; islantilaiset lännessä, suomalaiset idässä. Tämä tosiasia yhdistää meitä enemmän kuin erottaa.