Tohtori Pentti Arajärven puhe Kuntokiri-liikuntahankkeen avajaisissa 11.5.2005

Liikunta on tärkeää. Se on oikeasti tärkeää. Se on paitsi luonnollinen keino päästä paikas-ta toiseen myös yksi terveyden ja hyvinvoinnin lähteistä. Ruumiillisen kunnon ylläpitäjänä ja kohottajana liikunnan merkitys on niin ilmeinen, ettei sitä kukaan kiistä, mutta sillä on oma suuri merkityksensä myös mielenvirkistyksenä ja vaikkapa työtehon nostajana. Niin sanotun hyötyliikunnan merkitystä on viime vuosina korostettu ja mikäpä sen mukavampaa kuin tehdä työmatkansa ruumiillista ja henkistä kuntoa kohottaen tai rapsuttaa puutarhaa tai vaikkapa vain kävellä portaat ylös hissin käyttämisen asemesta.

Urheilukin on tärkeää. Liikunnalla ja urheilulla on suurta kansantaloudellista merkitystä viihteenä. Huippu-urheilijoita seurataan paitsi heidän suoritustensa perusteella myös yksi-tyiselämää kaikkine myönteisine ja kielteisine puolineen. Heitä nostetaan nuorison idoliksi, mihin ei ole mitään pahaa sanottavaa silloin, kun tavoitteet ovat myönteisiä. Silti pitäisin yksinä arvostettavimpana urheilusankareina niitä nuorisovalmentajia, jotka kahdeksan iltaa viikossa suurin piirtein bensarahoilla tekevät nuorisotyötä.

Omakohtaisen liikunnan harrastaminen näyttää ilahduttavasti lisääntyneen. Erilaisissa lii-kuntatapahtumissa, varsinkin juoksutapahtumissa näyttää olevan runsaasti osanottajia. Itse juoksut – vaikkapa maraton – on tuskin kansanterveystyötä, mutta siihen valmistau-tuminen – lähtipä aikanaan matkaan tai ei – on sitä kuitenkin. Sama koskee kaikkia hölk-kiä, hiihtovaelluksia, pyöräilytapahtumia, soutua, luistelua, suunnistusta. Kaikkea mitä hu-vin ja hauskuuden nähden tehdään.

Edellä sanotun kanssa ristiriitaisesti näyttää kakkostyypin diabetes lisääntyneen. Diabetes-ta sairastavien määrä näyttää todella suurelta, sanalla sanoen kansantaudilta. Kuitenkin niin kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä kuin ykköstyypin diabeteksen hoidossa liikunnalla ja terveellisellä ruoalla on keskeinen asema. Tähän näkökohtaan liittyy yksi ehkä terveydenhuollon suurimmista paradokseista: ihmiset ovat valmiit maksamaan melkein mitä hyvänsä saadakseen terveytensä takaisin. Samanaikaisesti ihmiset eivät tee ilmaisiakaan asioita, joilla säilyttäisivät terveytensä.

Terveydenhuollon kustannukset ovat viime vuosina nousseet. Hurjimmillaan puhutaan jo-pa siitä, onko meillä kansakuntana, nyt kun olemme vauraampia kuin koskaan, varaa hoi-taa yhteiskunnan jäseniä. Tällaisessa tilanteessa kaikki ne keinot, joilla voidaan ehkäistä sairauksia ja kaikki ne keinot, joilla voidaan sairaiden oloa parantaa tai jopa poistaa heidän tautiaan, on otettava käyttöön. Kuntokiri-hanke on hyvä esimerkki tällaisesta. Liikunta on käytännössä lähes ilmaista, sitä varten henkilö tarvitsee vain kunnolliset kengät. Kun ken-gät jokainen tarvitsee kuitenkin, on kysymys siitä, että kengät sopivat myös liikuntaan. Vastaavasti syömme joka päivä. Kysymys on osittain vain sen valitsemisesta mitä syöm-me. Tällaisten perusasioiden hoitamiseksi toimiva Kuntokiri Suomen Diabetesliiton, Suo-men Urheiluliiton ja Vaasan & Vaasan yhteistyönä sen puolesta, että suomalaiset huoleh-tisivat pitkäjänteisesti terveydestään ja noudattaisivat terveellisiä elämäntapoja jo pelkäs-tään tautien ehkäisemiseksi kaiken sen hyvän lisäksi mitä liikunnan harjoittaminen tuo on mitä arvokkainta. Tieto ja motivointi ovat tässä terveyden edistämisen ja sairauksien eh-käisemisen hankkeessa keskeisiä ja toivonkin Kuntokiri-hankkeelle mitä parhainta menes-tystä sen jokaista suomalaista koskevassa toiminnassa.