Tasavallan presidentin haastattelu Suomen Kuvalehdessä 48/2001

Arvoisa presidentti, mikä on pahin koulumuistonne?


Neljä koululaista haastatteli tasavallan presidentti Tarja Halosta. Nuoret toimittajat saivat linnassa arvokkaan kohtelun ja huolelliset vastaukset. Palan painikkeeksi tarjottiin limpparia - kuuluisassa keltaisessa salissa.

Teksti Leeni Peltonen


Aamukuudelta pohjoiskarjalaisen Juuan kylänraitilla on pimeää. Flunssasta käheä Jaana Laine, 15, kipuaa äidin auton kyytiin. Tuliaiskassissa rapisee sellofaanikääre: Poikolan koulusta lähetettiin keramiikkaa lahjaksi presidentille. Lentokone Helsinkiin nousee Joensuun kentältä vähän aikataulusta myöhässä - syksyn pahin myrsky ei vielä hellitä.
Myös Oravaisten kunnassa Pohjanmaalla on myrskynnyt. Sähköt katkesivat seudulta peräti kolmeksi tunniksi, mutta korjaajat ehtivät paikalle ennen kuin yö kääntyi aamuksi. Onneksi ei tarvinnut kynttilänvalossa kompastella, tuumii Ted Wallin, 15, ja talsii Vaasan lentokentällä kohti konetta. Isä jo huolehtii ja soittaa Helsinkiin: puoli tuntia myöhässä, mutta tulossa ollaan. Lentomatkan aikana Ted kirjoittaa muistiin miettimänsä kysymykset ja taittelee ruutupaperin taskuunsa.
Rovaniemellä on kipakka pakkanen, kun Elina Hirttiö, 18, ensi kevään abiturientti, kiipeää lentokoneeseen. Kysymyspaperit siististi viikattuina käsilaukussa, kampaus valmiina ja mieli korkealla. Tosin vähän nolottaa, kun koulussa patistettiin tekemään ylimääräisiä kysymyksiä pyydetyn kolmen lisäksi, ihan varmuuden vuoksi.
Helsingissä paistaa aurinko ja valo on kuin keväällä. Kallion ala-asteen oppilas Niklas Isomäki, 9, heräilee kotonaan Helsingin 5. linjalla. Niklas ei hermoile, vaikka tätä päivää on odotettu hartaasti. Ennen linnaanlähtöä Niklas soittelee harmonikkaa ja käy internetissä Harry Potterin sivuilla. Äidin kanssa tulee erimielisyyttä siitä, laitetaanko kravatti villapaidan päälle, kuten Niksu haluaisi, vai alle. Äidin kanta voittaa.

Lempimaa
ja eurot
Tasavallan presidentti ottaa vieraansa vastaan keltaisessa salissa. Niklas Isomäki johtaa jonoa: kaikki kättelevät presidenttiä ja esittelevät itsensä. Tätä on harjoiteltu. Viereisessä työhuoneessa otetaan ryhmäkuva. Niklasta pitää pyytää astumaan lähemmäksi, ihan presidentin kylkeen.
Keltaisen salin pöydän ympärillä alkaa haastattelu, näiden toimittajien ensimmäinen. Nuorimpana Niklas saa taas olla ensimmäinen. Hän käy samaa koulua kuin presidentti Tarja Halonen kävi muutamia vuosikymmeniä sitten, nykyisin se on nimeltään Kallion ala-aste.
Mikä on paras ja toisaalta huonoin koulumuistonne?
"Sodan jälkeisessä Suomessa oli aika köyhää, eikä minunkaan perheelläni ollut liiemmälti rahaa. Siksi mahdollisuus käydä oppikoulua oli tärkeä asia eikä mitenkään itsestään selvää. Koulussa avautui ihan uusi maailma - se oli minun paras koulumuistoni. Erityisesti viihdyin koulun kirjastossa."
"Huonoin kokemus oli, että joskus saatettiin pilkata, kun ei ollut tarpeeksi muodikas."
Miten olette valmistautunut eurojen tuloon?
"Yksityishenkilö Tarja Halonen on kerrannut kuuden kertotaulua. Yritän myös muistaa kolikkojen vaihtamiset ajoissa."
"Presidenttinä pyrin tuomaan esille, että tämä on kuitenkin varsin kätevästi opittava asia, vaikka on vähän haikea olo, kun oma markka katoaa. Mutta ehkä Suomen kolikon leijona saa nyt isomman ja toivottavasti vähän turvallisemman kodin eurokolikkojen toisella puolella."
Mikä on Teidän lempimaanne, johon haluaisitte matkustaa uudelleen?
"Siis Suomen ohella? Kaikki naapurimaat on kaikki aika kivoja. Kaukaisemmista maista Keski-Amerikka, varsinkin Nicaragua ja Guatemala. Koko espanjankielinen Amerikka - Si!"

Nuoruus
ja maaseutu
Jaana Laine käy Poikolan yläastetta Juuassa. Siellä nuorisoakin mietityttää maaltamuutto ja kotiseudun tulevaisuus.
Mikä asia on mielestänne muuttunut eniten, kun verrataan nykynuoria ja omaa nuoruuttanne?
"Kun olin teidän ikäisenne, sellaista ajanjaksoa kuin nuoruus ei oikein ollut; me vasta ponnistelimme sen puolesta. Muistan omastakin kokemuksesta, mitä tapahtui ensimmäisille farmareille: äitini antoi ne maaseudulle menevään vaatekeräyksen heti kun silmäni vältti."
"Silloin elettiin suljetummassa maailmassa kuin nyt. Harvat olivat matkustaneet ulkomaille, maailma tuntui pienemmältä. Siinä oli oma turvallisuutensa mutta myös oma ahdistavuutensa, koska elettiin kylmän sodan aikaa."
"Nyt uuden maailmansodan uhka ei ehkä ole samanlainen kuin silloin, mutta kansainvälisyyden myötä on tullut uusia globaaleja ongelmia."
"Sitten koulu: meillä oli kansakoulu ja oppikoulu. Nuoret jakautuivat paljon aikaisemmin aivan erilaisiin koulumaailmoihin. Peruskoulun hyvä puoli on se, että se pitää ikäluokat koossa paljon pitempään."
Mitkä ovat olleet uranne mieleenpainuvimpia tapahtumia tai vierailuja?
"Lähimenneisyydessä ehkä suurin tapahtuma oli YK:n kokous vuosituhannen vaihteessa. Koska Suomi oli toinen puheenjohtajamaa, minulla oli ilo ja haaste olla Namibian presidentin kanssa yleiskokouksen puheenjohtaja. Mieleenpainuva tapahtuma oli totta kai myös presidentinvaalikampanja, presidentiksi tulo."
"Sitten on monia muita, esimerkiksi kun olin Nicaraguassa vaalitarkkailijana, ja heillä oli ensimmäiset demokraattiset vaalit. Olimme muun muassa pääkaupungin slummialueella katsomassa, kun ihmiset jonottivat tuntikaupalla, jotta pääsivät äänestämään."

"Suomessa iso, pitkä, järkyttävä ja kuitenkin hyvin päättynyt kokemus oli 1990-luvun lama. Emme olleet millään uskoa, että niin voi tapahtua. Helsingin Kalliossa oli ennen lamaa yhdellä aukiolla joka kulmassa pankin konttori, ja laman edetessä ne katosivat. Tilalle tuli kirpputoreja. Sitten kun lamaa voitettiin, tuli muita kauppoja, mutta pankkeja ei ole tullut takaisin."
Juuassa on ollut enimmillään yli 10 000 asukasta, nyt vain noin 6 500. Millaisilla toimilla maalaiskylien asukasluku saataisiin nousemaan?
"Se on iso kansallinen kysymys. Tarvitaan kannustusta, että ihmiset luottaisivat itseensä, osaisivat arvostaa tekemäänsä työtä ja löytää yhteistyötä muiden kanssa. Koska meitä suomalaisia ei ole kuin viisi miljoonaa, emme voi koskaan rikastua tuotannon määrillä vaan erinomaisella laadulla esimerkiksi elintarvikealalla."
"Eettisesti kestävän tuotannon yhdistäminen puhtaaseen maaseutuun, se voisi olla tuottamamme ruoan kansainvälinen mainosvaltti."
"Yliopistojen sijoittuminen muuallekin kuin Helsinkiin ja Turkuun on tavattoman hyvä päätös. Lisäksi tarvitaan korkeakouluja ja ammattikorkeakouluja, jotka ovat myös yhteistyössä yhteiskunnan ja yritysmaailman kanssa."
"Maatalousvaltaisissa kunnissa, kuten kotikunnassasi Juuassa, pitäisi kehittää lisää maatalouden sivuelinkeinoja. Jo nyt 40 prosenttia maatalouden piirissä olevista ihmisistä ansaitsee leipäänsä myös jollakin sivuelinkeinolla, kuten turismilla."

Autovero ja
poliittinen vakaumus
Ted Wallin haastattelee presidenttiä ruotsiksi. Ted käy koulua Vöyrissä, ruotsinkielisellä yläasteella, joka on yhteinen Oravaisten ja Maksamaan kuntien kanssa.
Minä asun pienessä ruotsinkielisessä Oravaisten kunnassa. Muutama viikko sitten sain postista ilmoituksen saapuneesta paketista. Ilmoitus oli pelkästään suomen kielellä. Mitä voitaisi tehdä, että posti tiedottaisi myös ruotsiksi?
"Kaikkien virkamiesten piti ennen osata ruotsia ja taata palvelu myös ruotsiksi. Nyt tilanne on vähän vaikeampi, kun myös valtio tai kunta voi toimia kuin yritys. Parasta olisi, että oman alueesi kansanedustaja ottaisi asian esille."
Miksi meillä on niin korkea autovero, että emme voi ajaa uudemmilla autoilla, jotka vähentäisivät ympäristön saastekuormitusta?
"Tästähän on juuri keskusteltu myös eduskunnassa, ja sinne asia kuuluukin. Tässä on kaksi puolta: eduskunnan pitää tietysti pyrkiä takaamaan liikenneturvallisuus ja toisaalta hankkia niin paljon verotuloja kuin mahdollista. Tämä kysymys pitäisi oikeastaan tehdä valtiovarainministerille ja eduskunnalle."
Millainen poliittinen vakaumus Teillä oli 15-vuotiaana, ja miten teidän näkemyksenne ovat muuttuneet myöhemmin?
"Maailma oli minun nuoruudessani erilainen, ei ollenkaan niin kansainvälinen kuin nyt. Minulle maailma merkitsi 15-vuotiaana lähinnä Suomea ja vähän Eurooppaa. Olin myös kiinnostunut kehitysmaista tai 'kolmannesta maailmasta', kuten silloin sanottiin. Toisaalta lähialueemme ovat nyt aivan eri tavalla lähellä: minun nuoruudessani ei voinut matkustaa vaikkapa Tallinnaan, ja puhelukin piti tilata Moskovan kautta."
"Nuorena olin mustavalkoisempi, nyt näen maailmasta enemmän vivahteita kuin silloin."

Yliopistomaksut
ja Afganistan
Elina Hirttiötä kiinnostavat korkeakouluopinnot, sillä hän kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Ammatinvalintakin on ajankohtainen asia; yksi vaihtoehto on toimittajan ura.
Jos korkeakouluopetus tulee Suomessa maksulliseksi, miten varmistetaan samanlaiset koulutusmahdollisuudet kaikille?
"Tämä kysymys pitäisi tehdä tietysti niille, jotka ovat tätä ehdottaneet. Meillä on edelleen sellainen ongelma, että nuorten perhetausta ratkaisee yllättävän paljon, lähteekö nuori opiskelemaan korkeakouluun vai ei. Näin ollen tarvittaisiin erityistä tukea siihen, että nuoret todella hakisivat ja pääsisivät opiskelemaan oman suuntautumisensa, lahjakkuutensa ja kiinnostuksensa mukaisesti. Maksuilla saattaisi olla tässä suhteessa valikoiva vaikutus."
"Esimerkiksi Englannissa yliopisto on maksullinen, mutta opiskelijan kotikunta voi hakemuksesta tukea oppilasta maksuissa."
Suomeen on ennustettu työvoimapulaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Täytyykö esimerkiksi Lapin ja muiden syrjäseutujen asukkaiden muuttaa Etelä-Suomen kaupunkeihin tyydyttämään niiden työntekijätarvetta?
"Valtion tehtäviä voidaan jakaa uudelleen myös suurten asutuskeskusten ulkopuolelle. Näin on tehty esimerkiksi verohallinnossa: puolisoni Pertti Arajärvi sai juuri Iisalmen verovirastosta postitetun verokortin."
"Parhaillaan pohdittavana oleva uusi eläkejärjestelmä pyrkii saamaan suuret ikäluokat pysymään pitempään työelämässä."
"Kolmas asia on, että rajat madaltuvat. Voi olla, että lähialueilta muuttaa tänne ihmisiä, jos Suomi vaikuttaa houkuttelevalta maalta."
Suomi, kuten muutkin Euroopan valtiot, on ilmaissut tukevansa Yhdysvaltain sotatoimia Afganistanissa. Kuinka voidaan oikeuttaa pommitukset, joissa kuolee myös siviilejä? Eikö kehitysmaassa elävän ihmisen henki ole yhtä kallisarvoinen kuin länsimaassa elävän?
"Kyllä hänen henkensä on yhtä kallisarvoinen. On onnetonta, että ihmisiä menehtyi New Yorkissa ja Washingtonissa, ja yhtä onnetonta että heitä menehtyy Afganistanissa. Suomi on tukenut USA:n oikeutta itsepuolustukseen. YK:n sääntöjen mukaan oli mahdollista tulkita Yhdysvaltain maaperällä tapahtuneet terrorihyökkäykset itsepuolustukseen oikeuttavaksi tilanteeksi."
"Suomi on mukana myös yleisessä terrorisminvastaisessa toiminnassa sekä YK:ssa että Euroopan unionissa. Afganistanissa pitäisi nyt keskittyä luomaan edes jonkinlaiset perusteet ihmisoikeuksille ja oikeusvaltiolle."
"Tämä on iso kysymys, johon törmäätte varmasti monta kertaa aikuisina: miten rakentaa turvallinen maailma - kuitenkaan vapautta ja demokratiaa menettämättä."

Potter ja
ikuinen muisto
Lopuksi presidentti ottaa vielä puheeksi päivän kuumimman aiheen, Harry Potterin. Hän näet lukee parhaillaan kirjasarjan ensimmäistä osaa - ja aikoo mennä katsomaan myös elokuvan, ei kuitenkaan ensi-iltaan.
Kun presidentinlinnan portit sulkeutuvat koululaisten takana, jännitys laukeaa. Nyt se on ohi! Pieni hihitys ja hyrinä kertovat, että hyvin meni. Ei tullut puhutuksi tyhmiä. Eikä presidentti kysynyt sellaista, mihin ei olisi osannut vastata - vaikkapa jotain oman kunnan asiaa, joka olisi pitänyt tietää.
Tytöillä siintää jo mielessä Aleksanterinkadun vaatekauppojen joulunalustarjonta. Rovaniemellä ja Juuassa kun valinnanvara on luvalla sanoen niukempi. Niklas Isomäki hyppää äidin kanssa kolmosen ratikkaan. Kotona hän tunnustaa, ettei ole koskaan elämässään istunut niin kauan paikoillaan ja hiljaa kuin presidentin luona.
Ted Wallin ehtii käväistä tavaratalon levyosastolla ennen kuin lento Vaasaan lähtee. Lentoaseman liukuportaissa Ted kääntyy vielä kerran kiittämään, ja sanoo: "Tämä oli hieno päivä. Niin kuin ruotsiksi sanotaan - ett minne för livet!"