Tasavallan Presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Työväen sivistysliittojen kansainvälisen federaation liittokokouksen avajaisissa Työväen Akatemiassa 23.8.2000

Ihmisen tietoisuuden lisääminen häntä itseään sekä hänen ympäristöään koskevissa asioissa on kansansivistystyön historiallinen tehtävä. Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen tai matematiikan alkeiden ymmärtäminen on vielä tänäänkin vasta haave miljoonille ihmisille. Samanaikaisesti ympäröivän todellisuuden hallinta edellyttää paljon uusia taitoja alkaen nykyaikaisesta tietotekniikasta ja kansantaloudesta ulottuen aina vieraiden kielten ja kulttuurien tuntemiseen.

Vaikka globalisaatio on tänään tosiasia, niin suurin osa maailman ihmisistä elää ja vaikuttaa vain paikallisesti. Globalisaation ja lokalisaation oikea yhdistäminen on meidän suuri haasteemme. Taloudellinen hyvinvointi on sinänsä hyväksyttävä tavoite, mutta se ei saisi nousta muiden arvojen yläpuolelle. Demokratian, ihmisoikeuksien - myös vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion kehittäminenkin on edelleen tärkeää. Ihmisyyden kunnioittamisen rinnalla me näemme myös riippuvuutemme luonnon hyvinvoinnista.

Talouden kansainvälistyminen ei ole uusi asia. Uutta on se nopeus, jolla kaikki tämä tapahtuu uuden teknologian myötä. Globalisaatiota ei voi päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä ohittaa tai vielä vähemmin peruuttaa. Kaikki kansakunnat ovat riippuvaisia globaalitaloudesta ja sen tuottamista hyödyistä. Edut sen paremmin kuin haitatkaan eivät ole tasapuolisesti jakautuneita. Mutta miten hallita tätä kehitystä? Oman näkemykseni mukaan kansallisvaltioitten välinen yhteistyö on edelleenkin tärkein ohjauskeino. Niiden avulla voidaan luoda joko suoraan tai kansainvälisten järjestöjen kautta tarvittavat toimintasäännöt.

Kansallisvaltioiden toiminnan rinnalle nousee kansalaisyhteiskunta. Globalisaation hallitseminen ei onnistu ilman kansalaisyhteiskunnan panosta. Kansalaisilla tulee olla oikeus vaikuttaa kaikilla tasoilla; kylätoimikunnista kunnanvaltuustoihin, kansallisista parlamenteista EU-parlamenttiin, Maailmankauppajärjestöön tai Yhdistyneisiin kansakuntiin. Mutta näiden järjestöjen rinnalle on noussut myös globaalit kansalaisverkostot, jotka saattavat tulevaisuudessa olla entistä tärkeämpiä juuri niiden nopeuden ja joustavuuden vuoksi. Toivon, että nämä erilaiset aidosti ihmisiä edustavat järjestöt työskentelisivät yhdessä eivätkä kamppailisi toisiaan vastaan, kuten on tapahtunut esimerkiksi Seattlessa.

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että modernin tietoyhteiskunnan tarjoamia keinoja voivat käyttää vain ne, jotka tuntevat keinot; toisin sanoen ne, jotka osaavat tämän uuden yhteiskunnan luku- ja kirjoitustaidon. On vielä paljon työtä edessä, jotta me voisimme sanoa toimivamme globaalissa kansalaisyhteiskunnassa, jossa eri maiden kansalaiset riippumatta sosiaalisesta asemastaan, sukupuolesta, rodusta, taustastaan tai varallisuudestaan omaavat samat mahdollisuudet ja valmiudet osallistua maailmanlaajuisen yhteisön toimintaan.

Vapaan sivistystyön järjestöillä on siis monenlainen ja moninkertainen tehtävä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, jotta sivistys ja demokratia olisivat tulevaisuudessa tasaisemmin jaettuja. Globalisaatio on asettanut vapaan sivistystyön järjestöille uuden aikaisempaa vaativamman haasteen. Aikaisemmin riitti, että ihmiset pystyivät vaikuttamaan ja kantamaan vastuun paikallisista, alueellisista ja maanlaajuista asioista. Tänään haasteena on toimia lisäksi maailmanlaajuisesti. Ja silti sallikaa minun vielä muistuttaa, meillä on samanaikaisesti paljon työtä myös demokraattisen pohjarakenteen luomiseksi.

Arvoisat kuulujat, olen kuitenkin optimisti. Kansalaisjärjestöjen määrä on kasvanut voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Kun kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä oli vuonna 1970 noin 2000, on niitä tänään yli 6000. Suurin osa järjestöistä toimii ympäristö- ja ihmisoikeusasioiden edistäjinä ja puolustajina. Ne tarjoavat uuden mahdollisuuden solidaarisuuden vahvistamiseen. Niiden suosio kertoo myös siitä, että ihmiset eivät halua vahvemman oikeuden vallitsevan. Yhä useampi uskoo jokaisen ihmisen arvoon.

Yhteisön etu toteutuu vain, mikäli ratkaisut perustuvat koko yhteisön jokaisen jäsenen menestymiseen ja selviytymiseen tulevaisuudessa. Tämä pätee kaikilla yhteisöllisyyden tasoilla - perheessä, kylässä, maakunnassa, valtakunnassa ja koko maailmassa. Vaikuttaminen globaalitasolla edellyttää vaikuttamista paikallistasolla. Meidän tulee nähdä koko maailma ja kaikki maailman kansat omana yhteisönämme. Todellinen hyvinvointi ei perustu lähimmäisten riistämiselle, vaan lähimmäisestä välittämiselle.

Toivotan teille onnea ja menestystä arvokkaassa työssänne sivistyksellisen tasa-arvon puolesta ympäri maailmaa.

Kiitos.