Tohtori Pentti Arajärven avauspuhe YK:n lukutaitopäivän seminaarissa Paasitornissa 8.9.2004

Arvoisat läsnäolijat

Lukutaito on meille jotain niin itsestään selvää, ettemme tule edes ajatelleeksi sen merkitystä. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on lähestulkoon mahdotonta selviytyä, jos ei ole luku- ja kirjoitustaitoinen. Kaikki käyvät koulua ja kaikki oppivat lukemaan. Näitä perusväittämiä vastaan voidaan esittää kaksi huomautusta. Ensinnäkin kansainvälisesti lukutaito on kuitenkin pohjimmiltaan kehittyneiden maiden herkkua. Toiseksi kehittyneissäkin maissa on ryhmiä, joilla syystä tai toisesta on ongelmia lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen kanssa.

Jopa Euroopastakin löytyy jopa yli kymmenen prosentin väestönosuuksia, joilla on puute luku- ja kirjoitustaidossa 15-vuotta täyttäneen väestön joukossa. Kansainvälisten tilastojen mukaan jopa Euroopan unionin jäsenmaissakin saattaa lukutaidottomuus nousta lähelle kymmentä prosenttia ainakin naisten keskuudessa. Maita, joissa luku- ja kirjoitustaidottomia on yli puolet väestöstä, on runsain määrin varsinkin Afrikassa ja Aasiassa. Käytössäni olleiden tilastojen mukaan pahin on tilanne Nigerissä, jossa 84 prosenttia väestöstä ja yli 90 prosenttia naisista on lukutaidottomia.

Kaikki kansainväliset tutkimukset osoittavat, että oppimiseen ja vähiten kehittyneiden maiden osalta nimenomaan lukutaitoon sijoitettu raha tuottaa kaikkein eniten. Lukutaito on yksi avain maailman hädän poistamiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteissa yleisen perusopetuksen tarjoaminen kaikille tytöille ja pojille on yksi kahdeksasta tavoitteesta. Samalla uskallan väittää, että se on yksi avain seitsemän muunkin vuosituhattavoitteen saavuttamiseen. Sellaiset seikat kuin köyhyyden ja nälän vastustaminen, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen ja äitien terveyden parantaminen sekä HIV:in ja AIDS:in ja muiden sairauksien vastustaminen hyötyvät kaikki siitä, että maailman väestöllä on entistä parempi kyky vastaanottaa ja hankkia tietoja ja taitoja. Pitkällä aikavälillä erityisen tärkeää olisi nimenomaan tyttöjen kouluttaminen, koska lukutaitoinen äiti pitää kyllä huolen siitä, että myös hänen lapsensa osaavat lukea. Lukutaidolla voi olla merkitystä niin yksinkertaisissakin asioissa, että ymmärtää saniteettioloja koskevat ohjeet tai osaa lukea lannoitepussin kyljestä, mitä lannoitetta käytetään ja paljonko sitä käytetään ja koska.

Luku- ja kirjoitustaitoa koskevien ongelmien toinen osa on kehittyneissäkin maissa esille tulevat oppimisen vaikeudet. Näiden vaikeuksien voittamiseen tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja ja tavoitteen saavuttamiseksi on edelleen kehitettävä kuntoutusta ja muita keinoja.

Tämä kolmipäiväinen seminaari näyttää tämän nimenomaisen suomalaisen ongelman ratkaisujen etsimisen kannalta tehokkaalta ja monipuoliselta. Huomiota kiinnitetään niin erilaisuuden monipuolistavaan merkitykseen, psyykkisiin ja psykologisiin esteisiin ja vahvuuksiin kuin asia- ja aihekohtaisiin apuneuvoihin ja monipuolisesti eri tieteenalojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Asian merkityksen oivaltamista osoittaa jo järjestäjätahojen runsaus. Mukana ovat niin valtion ja kuntien viranomaiset kuin kansalaisjärjestöt opiskelijajärjestöistä ammattiliittoihin.

Noste-ohjelma, jolla pyritään edistämään enintään perusasteen tutkinnon suorittaneiden koulutukseen hakeutumista heidän työelämässä pysymisensä ja urakehityksensä varmistamiseksi ja näin lieventämään yhteiskunnallisesti yhä polttavammaksi syntyvää suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen aiheuttamaa työvoimavajausta, on mukana tässä tilaisuudessa. Luulen ja tiedän, että esimerkiksi Noste-ohjelman yhteydessä oppimisen erilaisuuden huomioon ottaminen on tuottanut runsaasti tulosta. Mukana on myös Lukibussi-hanke, joka on muutaman vuoden kiertänyt maata ja herättänyt kuntia, koulutuksen järjestäjiä mutta myös itse lukiongelmasta kärsiviä huomaamaan mahdollisuudet osaamisen, oivaltamisen ja uuden etsimisen ja vanhan hyödyntämisen tärkeyteen kaikkien, koko kansakunnan kannalta. Pieni kansakunta tarvitsee kaikki lahjakkuusreservit käyttöön ja silloin ei jokin sellainen seikka kuin lukivaikeus voi olla esteenä.


Kun maailman lukutaidossa on kyse lähestulkoon maailman enemmistön yhden perustavanlaatuisen oikeuden toteuttamisessa, on meillä erilaisten oppijoiden kykyjen saattamisessa täysimääräiseen käyttöön kysymys yhden vähemmistön perustavanlaatuisen oikeuden toteuttamisesta. Oikeus tietoon ja mahdollisuus tiedon hankkimiseen on niin yksilön kuin yhteiskunnan etu. Meidän on syytä muistaa vanha iskulause – Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Toivotan seminaarille mitä parhainta menestystä sen monipuolisen ohjelman toteuttamisessa. Uskon, että tämän tapaisilla seminaareilla on suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan hengessä.