Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyssanat Lapset ja kulttuuri –seminaarissa 30.11.2005

Suomalainen yhteiskunta ja sen myötä tämän päivän lasten ja nuorten kasvuympäristö on muuttunut olennaisesti siitä, millainen se oli esimerkiksi meidän omassa lapsuudessamme ja nuoruudessamme.

Kasvattajat, päätöksentekijät ja muut toimijat tarvitsevat toiminnassaan mahdollisimman korkeatasoista ja ajantasaista tietoa lasten ja nuorten kehittymiseen, kasvamiseen ja kasvattamiseen liittyvistä tekijöistä. Lapsen vanhemmat ja kasvattajat perustavat oman kasvattamistehtävänsä yleensä omiin elämänkokemuksiinsa ja ympäristönsä käsityksiin. Yhteiskuntamme on kuitenkin muuttunut hyvin nopeasti. Yhteiskuntamme on kaupungistunut ja kansainvälistynyt. Monikulttuuristuminen valtaa alaa varsin nopeasti ainakin suurimmissa kaupungeissa. Suomalaisen perheen ensi kontaktit maahanmuuttajiin syntyvät usein lasten kautta – pihalla, tarhassa tai koulussa. Maahanmuuttajaperheissä rakennetaan puolestaan siltaa oman, usein kauas jääneen kulttuurin ja uuden suomalaisen kulttuurin välille.

Ei liene myöskään kovin harvinaista, että monissa kodeissa lapsi tai nuori on perheen paras internetin, dvd:eiden ja muiden tämän päivän medioiden asiantuntija. Asiantuntija nimenomaan niiden teknisessä käyttämisessä – ei niinkään näkemänsä, kuulemansa tai lukemansa ymmärtämisessä ja jäsentämisessä. Useita vanhempia painaa tänä päivänä aikaisempaa suurempi huoli siitä, mitä heidän lapsensa katsovat televisiosta tai löytävät internetistä.

Meille on syntynyt käsitys, että lasten ja nuorten identiteettiin vaikuttaa yhä voimakkaammin usein varsin ristiriitaiset kulttuuritekijät ja odotukset. Esimerkiksi ylikansallinen nuorisokulttuuri luo yhä nuoremmille paineita luopua hyvin aikaisin lapsuudesta ja omaksua aggressiivisia, egoistisia tai avoimen seksuaalisia pukeutumis- ja käyttäytymistapoja.

Yhteiskunnallista keskusteluamme leimaa edellä mainituin tavoin monilta osin enemmän huoli kielteisistä kehityskuluista, kuin käsitys uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Huolet ovat epäilyksettä perusteltuja. Lasten ja nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä ei ole pystytty läheskään aina estämään. On mahdollista, että maksamme tänä päivänä eilen tehtyjen säästöpäätösten kustannuksia. Kasvaminen ja kasvattaminen monenlaisten kulttuurien ja alakulttuurien ristiaallokoissa ei ole ainakaan helpottanut lapsen ja nuoren eheän identiteetin muodostumista.

Lapsen tai nuoren vanhemmat ja muut lähikasvattajat saattavat olla epätietoisia siitä, mikä on se kulttuuri mihin lapsi pitäisi kasvattaa ja miten he voisivat kulttuurin avulla tukea lapsen tai nuoren identiteettiä. Kulttuurihan on sekä yksilöllinen että yhteisöllinen asia. Kodeissa tarvitaan tukea ja kannustusta. Mutta ovatko ammattikasvattajat päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa taikka poliittiset päätöksentekijät tässä suhteessa heitä viisaampia?

Toivon , että olette löytäneet ja etsitte lisää vastauksia. Yhteinen tavoitteemme on kasvattaa lapsistamme ihmisiä, joilla on vahva identiteetti, joka tukee täysipainoista elämää oikeudenmukaisen ja suvaitsevan yhteiskunnan jäsenenä. Miten tämän tavoitteemme voimme saavuttaa?

Uskon, että näiden noin kahden vuoden aikana, jona tämä Kulttuuri identiteetin rakentajana -hanke on ollut vireillä, on hankittu uutta tietoa ja vahvistettu yhteistä tahtoa tukea lasten ja nuorten identiteettikehitystä kulttuurin avulla. Lisäksi hankkeella on pyritty edistämään yleistä tietoisuutta ja kansalaiskeskustelua lapsimyönteisen kulttuurin luonteesta ja mahdollisuuksista. Tahdon ja tietoisuuden lisäksi tarvitsemme toimivia yhteistyön malleja, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän oivallisuus 15-vuotiaiden nuorten opettamisessa matematiikan, luonnontieteiden, lukutaidon ja ongelmanratkaisutaidon mestareiksi, on kansainvälisesti tunnustettu. Suomalainen peruskoulu, joka turvaa kaikille lapsille yhtäläiset koulutusmahdollisuudet, on osoittanut näillä aloilla vahvuutensa. Uskon, että koulutusjärjestelmällä on paljon annettavaa myös lasten identiteettikehityksen tukemisessa.

* * *

Toivotan teille, hyvät päätösseminaarin osanottajat, mielenkiintoista keskustelua ja hyviä vastauksia tai ainakin keinoja vastausten löytymiseen kysymykseen, miten voimme tukea lasten ja nuorten tasapainoista identiteettikehitystä. Kannustan teitä jatkamaan työtänne myös omilla tahoillanne tämän Kulttuuri identiteetin rakentajana -hankkeen jälkeen. Tämä päätösseminaari on vasta välipysäkki ja käytännön jatkotyön alku.

Haluan kiittää myös hankkeen rahoittamisesta Suomen Kulttuurirahastoa. Kulttuuri identiteetin rakentajana -hanke sopii mitä parhaiten Kulttuurirahaston tarkoitukseen tukea suomalaisen kulttuurin puolesta tehtyä työtä.