Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe kolttien asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60-vuotisjuhlassa 29.8.2009

(muutosvarauksin)

Minulle on suuri ilo vierailla Sevettijärvellä ja tavata teitä. On myös kunnia saada osallistua juhlapäiväänne, kolttien asuttamisen ja Sevettijärven koulun 60-vuotisjuhlaan. Yhteiset merkkivuosien tilaisuudet tarjoavat mahdollisuuden muistaa menneitä, katsoa tulevaisuuteen ja ennen kaikkea olla yhdessä ja kokea yhteisöllisyyttä ja vahvistaa sitä.

Kuusi vuosikymmentä sitten, kolttien asuttamisen aikaan, Suomi oli sodista toipuva, jälleen rakentava ja sotakorvauksia maksava maa. Jälleenrakentaminen oli erityisen mittavaa Lapissa, joka oli joutunut kokemaan lähes täydellisen tuhon. Sota on kohtalokas yksilölle, mutta se voi olla myös sitä yhteisölle.

Toisen maailmansodan jälkeen aseelliset konfliktit ovat muuttaneet muotoaan. Tämän päivän kansainvälisessä politiikassa siviiliväestön suojelu aseellisissa konflikteissa on noussut erityiseksi haasteeksi. Naiset, lapset ja muut väestöryhmät, jotka eivät osallistu taisteluihin, ovat yhä harvemmin suojassa sodankäynniltä ja usein suoraan sen kohteena.

Myös talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan aikana maamme siviiliväestö joutui kokemaan sodan koettelemukset. Ne eivät päättyneet taisteluiden vaiettua. Alueluovutusten johdosta jouduimme asuttamaan yli 400 000 luovutettujen alueiden asukasta. Heidän joukkoonsa kuuluivat myös noin 400 kolttaa, jotka odottivat asuttamistaan aina vuoteen 1949 saakka.

Toinen maailmansota ei ollut ensimmäinen kerta kun kolttien elinolosuhteita kavennettiin, kanssakäymistä yli rajojen vaikeutettiin tai kun kolttien oli siirryttävä entisiltä asuinsijoiltaan uuteen elinympäristöön.

Kolttasaamelaiset ovat Kuolan niemimaan alkuperäisväestöä. Heidän kohtalona on ollut asua alueella, josta on kiistelty ja jota on jaettu valtioiden kesken useita kertoja. Historiaan tarkemmin perehtymällä oivaltaa, mitä esimerkiksi koulun historian tunnilta tuttu Täyssinän rauha vuodelta 1595 merkitsi saamelaisille. Se jakoi heidät kahtia ja itäsaamelaiset omaksuivat venäläisiä ja karjalaisia vaikutteita kulttuuriinsa ja ortodoksisen uskon.

Itsenäistyneen Suomen yhteyteen kolttien asuttamia alueita liitettiin Tarton rauhassa vuonna 1920. Uusi raja hajotti saamelaissiidoja, pirstoi yhteisöjä ja katkaisi sukusiteitä sekä vaikutti perinteiseen poronhoitoon. Pienelle yhteisölle nämä muutokset olivat mullistavia ja vaaransivat sen olemassa olon. Kolttasaamelaiset ovat myös kokeneet syrjintää, painostusta, väheksymistä ja pyrkimystä hävittää kolttakulttuuri valtaväestön tapojen alta.

Tänäänkin saamelaisten ja pienen kolttasaamelaisten yhteisön on ponnisteltava muiden vähemmistöjen tavoin tulevaisuutensa hyväksi. Ero aikaisempiin vuosikymmeniin on kuitenkin siinä, että valtaväestön suhtautuminen vähemmistöihin on muuttunut ja että lainsäädäntömme tunnustaa selkeästi saamelaisten oikeudet.

Uskon myös käsitysten ja asenteiden muuttuneet suvaitsevammaksi. Ymmärrämme kulttuurisen rikkauden merkityksen yhteiskunnan kannalta. Lisäksi yksilön omien juurien tuntemus ja arvostus ovat terveen itsetunnon, yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden edellytys.

Perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Säännöksen tarkoituksena on edistää tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista ja saamelaisten omaperäisen kulttuurin säilymistä. Lisäksi on syytä muistuttaa, ettei kyse ole vain kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Säännös ulottuu laajemmin turvaamaan vähemmistöjen kulttuurimuotoja kuten saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys.

Kieli on kulttuurin olemassa olon ja kehittymisen kannalta keskeinen. Koltansaamen puhujia oli aikoinaan muutamia tuhansia – tänä päivänä joitain satoja. Koltansaame oli pitkään vain puhuttu kieli, jonka kirjakielen järjestelmällinen kehittäminen alkoi vasta 1970-luvulla. Siihen asti kolttalapsia oli myös opetettu kouluissa pelkästään suomeksi. Käytännössä saamelaisia suomalaistettiin eikä saamelaiskulttuurin arvoa yleisesti tunnustettu.

Koltansaamen on arvioitu olevan edelleen uhanalainen kieli. Koltansaamen puhujia asuu nykyään Suomen lisäksi Venäjällä, kun taas Norjan Näätämön alueelta koltansaame on hävinnyt. Koltat ja kolttasaame ovat vähemmistöjä vähemmistön sisällä. Jos saamenkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, on koltansaamen osalta haasteet vielä suuremmat.

Koltansaamen taitajia on hyvin vähän. Suomessa noin 15 prosenttia saamea äidinkielenään puhuvista on koltankielisiä. Muuttoliikkeet ovat koskettaneet myös kolttia. Muiden nuorten tavoin kolttanuoret muuttavat koulutuksen, työ tai muiden syiden takia muualle. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että lapsille ja nuorille pystyttäisiin järjestämään koltansaamen opetusta. Lisäksi yhteyksien säilyttäminen eri puolilla maailmaa asuvien kolttien kanssa tukisi kolttasaamelaisuuden mahdollisuuksia. Kulttuurien elinehtona ovat muutokset ja uudistuminen, muutoin ne kuihtuvat ja menettävät merkityksensä sen omien jäsenten jokapäiväisessä elämässä.

Pelkkä lainsäädäntö ei riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan käytännön toimenpiteitä sekä viranomaisten toiminnassa että poliittisessa päätöksenteossa. Valtioneuvosto antoi keväällä eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön toteutumisesta. Siinä todetaan, ettei kielilainsäädännön täytäntöönpanoa koskeviin käytännön toimiin ole pääosin ole ryhdytty, mikä vaarantaa kansalaisten kielellisten perusoikeuksien toteutumisen. Kertomus antaa eduskunnalle hyvän pohjan arvioida kielellisten oikeuksien toteutumista Suomessa ja päätöksille, joilla saavutettaisiin lainsäädännön tavoitteet.

Kielellisten oikeuksien toteutuminen on edellytyksenä myös monien muiden perusoikeuksien toteutumiselle. Saamelaiskielien osalta tarvitaan elvytysohjelma, jonka avulla kyettäisiin tukemaan saamen kielten säilymistä ja kehittämistä (tämä ehdotus sisältyy luonnokseen valtioneuvoston selonteoksi Suomen ihmisoikeuspolitiikasta.)

Tarvitaan edelleen myös asenneilmapiirin muuttamista. On huolestuttavaa lukea edellä mainitusta kertomuksesta, että kuntien ja valtion viranomaiset kyllä tuntevat saamen kielilain kohtalaisesti, mutta eivät käytännössä kuitenkaan osoita oma-aloitteisesti palvelevansa asiakkaita saamen kielellä, eikä mahdollisuudesta saamenkieliseen palveluun aina tiedoteta.

Kolttakulttuurin ja koltansaamen säilymisen edellytyksenä on koltta-alueen elinkelpoisuuden vahvistaminen. Alueen pitäisi kyetä tarjoamaan työtä ja toimeentuloa myös tulevaisuudessa. Perinteisten poronhoidon ja kalastuksen ohella on pyrittävä kehittämään uusia toimeentulon lähteitä.

Maan- ja luonnonvarojen käytön osalta on edelleen voimakkaita vastakkain asetteluja ja ristiriitoja. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävän kehityksen tukeminen sekä ihmisten keskinäisten intressien yhteensovittaminen edellyttää ratkaisuja. Lapin alkuperäisasukkaat ja muut lappilaiset tuntevat hyvin oman ympäristönsä herkkyyden ja arvon. Yhteiseltä pohjalta ratkaisujen pitäisi löytyä.

* * *

Sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen kuului sodan tuhojen korjaamisen ohella olennaisena osana myös kansakunnan tulevaisuuden rakentaminen. Koulun pystyttäminen Sevettijärvelle oli tulevaisuuden rakentamista lapsille ja nuorille. Käsitys koulutuksen merkityksestä on vain vahvistunut vuosien myötä. Suomen menestyminen perustuu yhä vahvemmin osaamiselle, luovuudelle ja innovaatioille. Lisäksi haluamme turvata lapsille ja nuorilla tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautua, tehdä omaehtoisia valintoja ja luoda omaa tulevaisuuttaan.

Sevettijärven koululla on koltille ja koltansaamen kielelle suuri merkitys. Äidinkielen opetus ja kolttasaame opetuskielenä ovat merkittäviä kielen oppimiselle ja kehittämiselle. Perusopetuksen tulee lisäksi edistää oman kulttuurin, historian ja saamelaisyhteisön tuntemusta ja tietoisuutta saamelaisista kansana ja yhtenä maailman ja Suomen ainoana alkuperäiskansana.

Taloudellisesti vaikeina aikoina on syytä muistaa, että Suomi on käynyt läpi vaikeampiakin aikoja. Sen luulisin velvoittavan.

Haluan näillä sanoilla tervehtiä teitä merkkipäivänänne ja toivottaa onnea ja menestystä.