Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe EVAn 30-vuotisjuhlaillallisella 10.6.2004

Kansalliseepoksemme Kaleva kertoo värikkäästi Kalevan kansan pyrkimyksistä valtaan ja rikkauteen. Mystinen Sampo - taianomainen mylly, jonka seppä Ilmarinen takoo Pohjolan emännälle saadakseen tämän tyttären - on taistelujen kohteena. Lopputuloksen me kaikki tiedämme: taikakalu vajoaa taistelun tuoksinassa meren aaltoihin ja niin on ihmisen lapsen jälleen yritettävä omin voimin eteenpäin.

Aikojen kuluessa näitä sampoja on tehty puusta ja paperista, joskus taas metallista tai nykyteknologiasta. Meille on itse asiassa käynyt paremmin kuin näille myyttisille esi-isillemme. Meille jäi taito takoa Sampo, mutta haaste on pitää tämä taito ajan tasalla. Luovuus eri muodoissaan on uuden aikakauden tunnus.

OECD:n koulutuksen arviointitutkimuksen Pisan tulokset antoivat rohkaisevan kuvan suomalaisen koulujärjestelmän tasosta: lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä olemme onnistuneet hyvin. Erityisesti oppiminen on Suomessa kansainvälisesti verrattuna tasa-arvoista. Koulutusjärjestelmän on huolehdittava myös luovuutta ja kulttuuriosaamista suoranaisesti kehittävien aineiden riittävästä ja tasokkaasta opetuksesta. Suomalaisen yhteiskunnan lähihistoria osoittaa, mikä merkitys julkisen sektorin panostuksilla on kasvuun ja kilpailukykyyn. Onko meillä panostettu riittävästi kulttuuriosaamiseen?

Kulttuurilla on kasvavaa taloudellista merkitystä. Kulttuuriteollisuus on jälkiteollisen yhteiskunnan nopeimmin kehittyviä aloja. Kehittyneet kansakunnat tulevat hankkimaan vaurautensa enenevässä määrin henkisestä pääomasta. Siten kulttuuriosaaminen ja luovuus ovat yhä keskeisimpiä taloudellisen menestyksen avaintekijöitä.

Suomalaisuuden eräät ominaispiirteet ja suomalaiset arkkitehtuuri-, muotoilu- ja kulttuurituotteet niihin liittyvine tuotemerkkeineen kiinnostavat myös kansainvälisesti. Kulttuurin ja taiteen eri aloilta voidaan nostaa esiin monia vahvoja kansainvälisesti menestyneitä suomalaisia. On syytä pitää kiinni tästä kiinnostuksesta ja tuottaa myös uusia houkuttelevia kulttuuri- ja tuoteinnovaatioita. Uskon, kuten uudenvuoden puheessani sanoin, että kulttuuriviennissä on suuria mahdollisuuksia.

Kulttuurivienti ei ole yksisuuntaista, vaan se merkitsee valtiosta toiseen tapahtuvaa kulttuuristen merkitysten kaupallista ja ei-kaupallista vaihdantaa. Aiemmin puhtaasti vientiajatukseen perustuva malli on muuttunut eri kulttuurien väliseksi kulttuurikumppanuudeksi, jossa vastavuoroisesti myös tuodaan Suomeen muiden kulttuurien tuotteita ja tuotantoja. Kyse ei ole nollasummapelistä, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Kannattaa muistaa, että sama periaate koskee myös yhteiskunnan monikulttuuristumista.

On tärkeää, että kulttuurin merkitys – tai tarkemmin sanottuna kulttuurin eri ulottuvuuksien merkitys - ymmärretään yhteiskunnassa ja yritystoiminnassa. Yritykset ovat tunnistaneet luovuuden ja innovatiivisuuden menestymisen edellytykseksi. Usein niitä on hyödynnetty ensisijaisesti teknispainotteisessa tuotekehittelyssä, joka sinänsä on tärkeä taito.

Suuri haasteemme on kuitenkin kulttuuriosaamisen parantaminen sen kaikilla ulottuvuuksilla. Se edellyttää kulttuuriperinnön arvostamista ja uutta luovan työn edellytyksistä huolehtimista. Kansakuntien on oltava kulttuurisesti itsetuntoisia, luovia ja rohkeita. Globaalissa maailmassa varsinkin pienen maan tulevaisuus riippuu panostamisesta luovuuteen, hyvään koulutus- ja sivistystasoon sekä tuotteiden ja palvelujen korkeaan laatuun. Havainnot, joiden mukaan viisi suurinta viejämaata vastaa noin puolesta maailman kulttuuriteollisuuden viennin arvosta, ovat hyvin huolestuttavia.

Suomessa on ryhdytty toimiin, jotta menestyisimme sekä kansainvälisessä kulttuuriteollisuuden kilpailussa että kehittyisimme kulttuurivaltiona. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Kulttuuripolitiikalla tuetaan kulttuurista ja taiteellista monimuotoisuutta, rikasta kulttuuriperintöä, kulttuurilaitoksia ja -palveluja sekä edellytyksiä luovaan työhön.

Korkeatasoisen kulttuuriosaamisen edellytys on luovan työn perustan vahvistaminen ja turvaaminen. On tärkeä muistaa, että kaikki luomistyö tarvitsee myös aikaa ja rauhaa. Siksi nopeisiin taloudellisiin voittoihin pyrkiminen lyö korvalle pyrkimyksiä saavuttaa pitkän aikavälin kestäviä taloudellisia tuloksia.

Kulttuurilla on aina myös itseisarvonsa: tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa kulttuuri on ihmisen henkinen koti, joka on avoin uusille ajatuksille ja kumppaneille.

***

EVAn perustamiskokous pidettiin maaliskuussa 1974. EVAN syntymiseen vahvasti vaikuttanut Päiviö Hetemäki hahmotteli uuden järjestön tehtäväksi yhteyden pitämisen tiedemiehiin, asiantuntijoihin sekä koulutus- ja yhteiskuntasuunnittelijoihin ja saamansa tiedon välittämisen käyttökelpoisessa muodossa yhteiskunnan eri portaisiin ja toimintapisteisiin. EVA voisi nopeuttaa ja tehostaa yhteiskunnan, politiikan ja yritysjohdon vuorovaikutusta. Hetemäen mukaan kyse ei olisi lobbistin tehtävästä, vaan unilukkarin, jonka tulisi herätellä eilispäivään ankkuroituneita politiikkoja uusilla tiedoilla, jotta he ja kansalaiset voisivat ottaa vastaan huomispäivän yhteiskunnan uusia haasteita.

Maailma, Eurooppa ja niiden mukana Suomi on varsin erilainen kuin vuonna 1974. Kahden supervallan maailma, kylmä sota ja kahtia jakautunut Eurooppa, ensimmäinen öljykriisi ja Kekkosen aikainen Suomi on takana. En lähde arvailemaan, mitä arvostamani ja ammattiyhdistysliikkeenkin ystävä Hetemäki olisi sanonut tämän päivän seminaarissanne tai juhlapäivällisten puheessa, mutta varmasti hän yhtyisi onnittelemaan lämpimästi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn 30-vuotisjuhlan johdosta ja toivottaisi innokkaasti luovaa jatkoa EVAlle tässä nopeasti muuttuvassa globalisoituvassa maailmassa.