Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tieteellisessä vuosikokouksessa 17.9.2007

Minulla on suuri ilo ja kunnia puhua täällä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tieteellisessä vuosikokouksessa 2007 ja toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Suomeen ja maamme pääkaupunkiin Helsinkiin.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (International Council for the Exploration of the Sea, ICES) perustettiin 105 vuotta sitten. Tässä yhteydessä haluan erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että Suomi oli vuoden 1902 sopimuksen yksi ensimmäisistä allekirjoittajamaista, vaikka tänä vuonna 90-vuotisjuhlaansa viettävä Suomi itsenäistyi vasta 1917.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston perustamisen jälkeen olemme oppineet suunnattoman paljon meriekosysteemeistä sekä tieteellisestä yhteistyöstä yleensä. Myös merentutkimuksella on entistä tärkeämpi rooli etsittäessä vastauksia kasvavaan määrään kysymyksiä ja ratkaistaessa aiheeseen liittyviä ongelmia.

Professori, biologi, matemaatikko ja klassisten kielien ja kirjallisuuden tuntija D’Arcy Wentworth Thompson totesi kesäkuussa 1899 Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ensimmäisessä kokouksessa järjestön päätavoitteen olevan:

”käytettävissä olevien kalavarojen arviointi, kalavaroissa tapahtuvien paikallisten ja ajallisten vaihteluiden seuraaminen, luonnollisten vaihteluiden ja niiden luonnollisten syiden määrittäminen ja sen selvittäminen, johtuvatko nämä kalakantojen vaihtelut ja missä määrin ihmisen toiminnasta, sekä mikäli ne johtuvat, niin milloin ja millä tavoin säätely- ja suojelutoimia olisi sovellettava”.

Tämä viisas toteamus pitää yhä paikkaansa. Se on pohjana ICES:n nykyiselle tavoitteelle, joka on edistää tieteen mahdollisuuksia jakaa neuvoja ihmisen toiminnan ja merien ekosysteemin keskinäisistä vuorovaikutuksista. Nykyään Kansainvälisellä merentutkimusneuvostolla on 20 jäsenmaata ja sen tehtävänä on koordinoida ja edistää merentutkimusta Pohjois-Atlantin ja siihen liittyvillä merialueilla. On tärkeää, että tieteellinen ohjaus on yleisesti hyödyllistä, asiaankuuluvaa ja sen tulee vastata tämän päivän haasteisiin.

Itämeri on lähellä meidän suomalaisten sydäntä. Koska Itämeri on viimeisimmän jääkauden muovaama, sillä on paljon harvinaisia piirteitä. Itämeressä elää rinnakkain sekä makean että suolaisen veden eliölajeja ja myös monia reliktilajeja.

Itämeri on aina ollut merkittävä toimeentulon lähde ja portti ulkopuoliseen maailmaan. Se on toiminut jo tuhansien vuosien ajan liikenneväylänä kulttuurille ja hyödykkeille. Itämeri on myös samalla tarjonnut elannon kalastajille sekä mahdollisuuksia nauttia luonnon rauhallisesta ja villistä puolesta.

Vaikka olemmekin oppineet kunnioittamaan Itämerta, se kärsii jatkuvasti ihmisen toiminnan vaikutuksista. Meillä on vastuu valoisamman tulevaisuuden luomisesta Itämerelle. On tärkeää ymmärtää, että ihmisen toiminta on muuttanut ja muuttaa edelleen Itämeren ekosysteemiä. Tämän toiminnan vaikutuksia ei voida eritellä, vaan useimmiten ne ovat seurausta useiden eri tekijöiden kasautuvista yhteisvaikutuksista.

Itämeren suurimmat ongelmat ovat tunnetusti rehevöityminen, haitalliset aineet sekä lisääntyneistä öljykuljetuksista johtuvat onnettomuusriskit ja tulokaslajien leviämiseen liittyvät riskit.

Vieraiden lajien aiheuttamat uhat eivät ole pelkästään tieteiskirjallisuutta tai hypoteettinen riski, vaan tämän päivän todellisuutta. Muutamia viikkoja sitten saimme huolestuttavan viestin merentutkijoilta, että he olivat havainneet runsaita kampamaneettiesiintymiä Itämerestä. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana laji on levinnyt Mustamerelle, Azovin, Marmaran- ja Egeanmerille sekä Kaspianmerelle. Nyt kampamaneetti on levinnyt Itämerellä ainakin Selkämeren merialueelle. Jää nähtäväksi, millaisia vaikutuksia lajilla on ekosysteemiin täällä.

Kalakantojen hallinta on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Keskeisin kysymys kuuluu: ovatko nykyiset hyödyntämis-, suojelu- ja sääntelytoimet suunniteltu varmistamaan kalakantojen pitkäaikainen kestävyys optimaalista käyttöastetta edistävillä tasoilla ja varmistavatko ne kalakantojen säilymisen nykyiselle ja tuleville sukupolville? Kestävän kehityksen tavoitteen saavuttaminen Itämeren ja muiden merialueiden kalastussektoreilla vaatii uusia muotoja sekä lähestymistapoja ollakseen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää, ympäristöturvallista ja luotettavaa.

Meriympäristön ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan entistä enemmän valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä. Alueellisilla merensuojelusopimuksilla ja niiden komissioilla – Itämerellä HELCOM:lla ja Koillis-Atlantilla OSPAR -komissiolla – on ollut vuosikymmenten mittaan tärkeä tehtävä merensuojelun edistämisessä. Yhteistyö näiden ja ICES:n välillä on myös ollut tiivistä.

Euroopan unionin piirissä ollaan kehittämässä strategiaa, jonka avulla Euroopan merialueet voisivat saavuttaa hyvän ympäristön tilan vuoteen 2021 mennessä. Tavoitteena on, että jäsenmaat laatisivat merivesilleen kullakin Euroopan merialueella meristrategian. Itämeri muodostaa yhden merialueen ja Suomessa tätä integroitua lähestymistapaa on pidetty hyvin myönteisenä.

Ympäristönsuojelu on painopiste myös pohjoisen ulottuvuuden politiikassa. Meri- ja erityisesti öljykuljetusten turvallisuus on tärkeässä asemassa. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus Euroopan unionin, Venäjän, kansainvälisten rahoitusinstituutioiden ja kahdenvälisten lahjoittajien välillä on hyvä esimerkki konkreettisista ympäristötoimista alueellisella tasolla. Kumppanuusohjelman ensimmäinen hanke, Pietarin jätevedenpuhdistamo valmistui syyskuussa 2005.

* * *

Olen iloinen voidessani todeta, että tässä kokouksessa on mukana yli 600 osallistujaa. Kokous tarjoaa teille tilaisuuden keskustella päivän polttavista tutkimusaiheista alan kollegoiden kanssa ja löytää uusia näkökulmia merentutkimukseen tuleville vuosille.

Merentutkijoiden yhteisö on jo pitkään ollut edistämässä merivarojen kestävää käyttöä ja merialueiden suojelua. Merentutkimuksen hyötyjen maksimoimiseksi politiikan ja päätöksenteon tulisi tukeutua merentutkimuksen asiantuntijuuteen ja merentutkimuksessa tulisi yhdistyä kaikki tieteen aiheet ja alueet. Haluan tässä yhteydessä kiittää tieteellistä yhteisöä sen panoksesta meriympäristön suojelemisessa.

Tutkimus ja tiede ovat hyvä alku, mutta ne eivät sinällään riitä. Meidän tulee varmistaa, että tutkimustulokset, kuten ICES:n missiossa sanotaan, ovat saatettu ymmärrettävään muotoon, jotta päätöksentekijöille, teollisuudelle ja kansalaisille tarjoutuu mahdollisuus niiden hyödyntämiseen.

Lopuksi, meriin ja valtameriin kohdistuu moninaisia paineita ja uhkia, kuten ilmastonmuutos ja sen vaikutukset. Sallitte minun kehottaa ICES:n tieteellistä yhteisöä tarttumaan edessä oleviin haasteisiin nyt järjestettävässä tieteellisessä vuosikokouksessanne.

* * *

Näillä sanoilla julistan tämän Helsingissä järjestettävän Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tieteellisen vuosikokouksen avatuksi.

2007 ICES Annual Science Conference

International Council for the Exploration of the Sea