Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Suomen Akatemian 60-vuotisjuhlatilaisuudessa 28.11.2008

(muutosvarauksin)

Suomen Akatemian kuusivuosikymmentä vuotta sitten perustanut sodasta toipuva ja jälleenrakentava maa uskoi tieteiden ja taiteiden suureen merkitykseen, tai kuten silloin sanottiin, korkeimpaan hengenviljelyyn. Tänä päivänä puhumme huippututkimuksesta ja innovaatioista, mutta viesti on sama.

Suomen Akatemia on maamme tiedehallinnon keskuselin ja sen tehtävänä on eri tavoin edistää tieteellistä tutkimusta ja sen hyödyntämistä. Tässä tehtävässään Suomen Akatemia on onnistunut erittäin hyvin. Kyse ei ole vain ystävällisestä syntymäpäiväonnittelusta, vaan useista kansainvälisistä arvioinneista.

Parhaiten Akatemian työn jälki näyttäytyy Suomen tieteen ja tutkimuksen tason ja näkyvyyden nousuna. Suomi mainitaan lähes säännönmukaisesti esimerkkimaana, kun merkittävimmät tiedemaat arvioivat niin tutkimuksen määrää ja laatua kuin niiden kehitystäkin

Hyvän perustan Suomen Akatemian toiminnalle on luonut meillä pitkään johdonmukaisena harjoitettu tiedepolitiikka. Suomessa on ollut laaja yksituumaisuus tiedon - koulutuksen ja tieteen - keskeisestä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Olemme lisänneet panostustamme osaamiseen, niin perustutkimukseen, teknologiseenkin osaamiseen, kuin myös opetukseen – sillä ilman kunnollista opetusta ei tule myöskään tutkijoita.

Suomen Akatemian alkutaipaleella keskusteltiin kiivaastikin siitä, miten tieteellistä tutkimusta tulisi ohjata, mitkä ovat valtiovallan ja tiedeyhteisön tehtävät ja vastuut. Näissä kiistoissa ei kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi tieteen suurta yhteiskunnallista, taloudellista ja kulttuurista merkitystä. On mahdollista sanoa, että historiallisessa katsannossa lyhyeksi jäänyttä murrosaikaa lukuun ottamatta olemme olleet verraten yksituumaisia tiedepolitiikan suunnasta ja sisällöstä, tai ainakin sen keskeisistä linjauksista.

Tiedepolitiikkaamme on kuulunut huolenpito sekä laajasta tiedeperustasta että halu saada aikaan huipputuloksia. Olemme pyrkineet ylläpitämään tieteen tekemisen edellytyksiä kohtuullisina myös alueellisesti ja tarjota kansainvälisesti vertailukelpoiset toimintamahdollisuudet.

Erityisesti tässä viimeksi mainitussa suhteessa Suomen Akatemian rooli ja merkitys ovat olleet keskeisiä. Akatemiankin toimintaa on ymmärrettäväsi tukenut se, että julkinen tutkimusrahoitus – siis Akatemian ohella erityisesti Tekesin rahoitus - on parin viime vuosikymmenen aikana painottunut laadukkaiksi arvioituihin ja yhteiskunnallisesti vaikuttaviin hankkeisiin. Julkisen rahoituksen ohella on syytä mainita myös yritysten, esimerkiksi Nokian, merkittävä tutkimus- ja tuotekehitystoiminta.

* * *

Tieteeseen kohdistuneet odotukset ja toiveet ovat kasvaneet. Tieteen ja tutkimuksen tehtävä voidaan nähdä kaksijakoisena. Yhtäältä tieteeltä odotetaan vastauksia ja ratkaisuja koko maailmaa koskettaviin ongelmiin. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, energiakriisi, juomaveden puute, köyhyys ja sairaudet. Myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, oppimista ja kulttuuria koskevat kysymykset kaipaavat uutta tietoa. Tiede ja tutkimus voivat palvella isänmaata ja ihmiskuntaa. Mutta kyllä siihen tarvitaan myös poliittista tahtoa!

Toisaalta tiede nähdään yhä enemmän osana taloutta ja kansalliseen kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä. Valtiot ja alueet kilpailevat tutkimusjärjestelmillään osaajien ja yritysten sijoittumisesta. Samalla kun tiede ja tutkimus ovat muuttuneet kansainvälisen taloudellisen kilpailun osaksi ja välineeksi, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että myös itse tiede ja tiedepolitiikka ovat saaneet vastaavanlaisia kilpailun piirteitä.

Myös kansallista tiedepolitiikkaa tarkastellaan ja sen tavoitteet asetetaan olennaisesti siitä näkökulmasta, että kysymys on kansallisten tutkimuspanostusten tai rajatummin julkisen vallan tutkimuspanostuksen kansantuoteosuudesta. Tiedeyhteisöjen kilpailussa verrataan julkaisumääriä, viittauksia ja palkintoja. Näiden vertailujen puutteet tunnetaan ja tunnustetaan, mutta niitä kuitenkin käytetään ja niillä näyttää olevan suuri vaikutus tiedepolitiikkaan ja tieteen kuvaan maailmalla.

Erityisesti tällaisessa tilanteessa on pidettävä mielessä, että tieteen perustehtävä on ja sen oikeutukseksi riittää inhimillisen tietämyksen lisääminen ja sen rajojen laajentaminen.

Kilpailun rinnalla on syntynyt uudenlaisia mahdollisuuksia ja tarvetta yhteistyöhön. Tieteellistä tietoa ja uusia ideoita tuotetaan yhä enemmän kansainvälisenä yhteistyönä. Uusi tekniikka on tehnyt tiedonsiirron ja rajat ylittävien hankkeiden järjestämisen aiempaa helpommaksi. Monilla laite- ja työvoimaintensiivisillä aloilla tutkimus on kallista ja edellyttää laajaa yhteistyötä. Kansainvälisessä yhteistyössä voimme olla saajina ja antajina. Erityisesti kehittyvien maiden tutkijat ja tutkimuslaitokset tarvitsevat tukeamme.

Hyvä esimerkki yhteisestä ponnistuksesta globaalien ongelmien analysoinnissa ja tunnetuksi tekemisessä on hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n työ. Vaikka IPCC ei tee tutkimusta ja analyysejä, sen kokoama vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus on ollut vankka perusta ilmastopolitiikkaa koskevaa kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

* * *

Tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät erisuuntaiset ja eri tahoilta tulevat vaatimukset nostavat tieteen tekijöiden ja tiedeyhteisön arvot temppelin harjalle. Uskon, että tieteessä ja tiedepolitiikassa on tarpeen sovittaa yhteen useita intressejä. Tieteelle asetettujen yhteiskunnallisten, taloudellisten samoin kuin puhtaasti tieteellisestä tiedonhalustakin nousevien tavoitteiden välille voidaan löytää toimiva tasapaino.

Tiedettä ei voida pitää yksinomaan kilpailukyvyn ja teknologisen innovaatiotoiminnan avustavana tukijalkana. Toisaalta tieteen tekijöiden ja tiedeyhteisön on tarpeen kuunnella kansalaisten oikeutettuja vaatimuksia, kun tieteeltä odotetaan vastauksia yhteiskunnan polttaviin ongelmiin tai kun yhteiskunta odottaa tutkimukselta keinoja ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin parantamiseksi.

* * *

Presidentti J. K. Paasikivi vertasi vuonna 1948 vihkiäispuheessaan Suomen Akatemiaa majakkaan. Hyvä vertaus edelleenkin, kunhan muistamme, että majakka parhaimmillaankin valaisee vain osan ympäröivästä maailmasta. Suomen Akatemian tehtävänä on toimia tieteen suunnannäyttäjänä ja siihen kuuluu myös osallistuminen tieteen arvokeskusteluun ja muuhun yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Haluan onnitella Suomen Akatemiaa ja sen henkilökuntaa työstä tieteen hyväksi ja toivottaa mitä parhainta menestystä myös tulevaisuudessa.