Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Delhin kestävän kehityksen huippukokouksen avajaisissa 22.1.2007

(muutosvarauksin)

Kestävä kehitys merkitsee inhimillistä turvallisuutta, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioitusta sekä ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Mehän kaikki tunnemme Mahatma Gandhin lausuman: ”There is enough in the world for everybody’s need, but there cannot be enough for everybody’s greed.”

Maailma on todella yhteinen meille kaikille. Köyhyys, eriarvoisuus, väestökasvu sekä ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ovat yhteisiä haasteitamme. Nykyisen teollisen kehityksen kielteiset seuraukset ovat pitkään olleet tiedossamme, mutta niihin ei ole osattu – tai haluttu – vastata riittävän tehokkaalla tavalla.

Kioton sopimus on allekirjoitettu ja ratifioitu kaikissa EU-maissa, Suomi mukaan lukien. Pidän sopimusta edelleenkin suurena saavutuksena, vaikka sen toimeenpano ja kattavuus eivät ole vastanneet alkuperäisiä tavoitteita. Se, että sopimus ei ole maailmanlaajuisesti kattava, on aiheuttanut myös valituksia epäterveestä kilpailutilanteesta.

Meidän tulee jo nyt katsoa Kioton sopimuksen jälkeiseen aikaan, vuoteen 2012. Kioton kauden jälkeen tarvitaan uusi ja nykyistä kattavampi sopimus, jotta maapallon kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt voidaan todella saada laskuun. Tähän pääseminen edellyttää voimakasta poliittista tahtoa ja vaikeita päätöksiä – jopa uhrauksia – kaikilta mailta.

Onneksi nykyään jo hyväksytään yleisesti, että ihmisten aiheuttaminen kasvihuonepäästöjen vähentäminen on välttämätöntä. Mitä nopeammin edetään, sitä pienemmät ovat ilmastonmuutoksen taloudelliset kustannukset. Ehkä tämä lisää muutosalttiutta.

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tuoreen raportin mukaan energiansäästötoimilla, uudella teknologialla sekä tehokkuuden parantamisella voidaan saavuttaa noin 10 prosentin säästö vuoden 2030 energiankulutuksessa nykykehitykseen verrattuna. Säästö vastaa koko Kiinan nykyistä energiankulutusta. Keinot ovat käytettävissä – meidän on nyt tartuttava toimeen.

***

Kestävän kehityksen tulee olla myös sosiaalisesti oikeudenmukaista. Nykyistä reilumpi ja tasapuolisempi globalisaatio voisi tarjota tähän mahdollisuuden. Globaali kestävä kehitys edellyttää ihmisten toimentulo- ja työllisyysmahdollisuuksien parantamista, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristöstä välittämistä. Ihmisen ja luonnon hyvinvointi on pitkällä tähtäimellä toisiinsa sidottu.

Vaikka monet kestävän kehityksen kysymykset edellyttävät maailmanlaajuisia toimia, on suuri osa työstä tehtävä kansallisilla ja paikallisilla tasoilla. Tämä oli yksi Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission viesti. Minulla oli aikoinaan kunnia toimia tämän ILOn asettaman maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian silloisen presidentin Benjamin Mkapan kanssa.

Uskon, että vuosituhannannen kehitystavoitteiden tehokas toimeenpano auttaa kehitysmaita pääsemään osalliseksi globalisaation hyödyistä. Ja päinvastoin – tehokkaampi globalisaation hallinta ja oikeudenmukaisemmat pelisäännöt auttavat kehitystavoitteiden saavuttamisessa.

Yksittäisistä käytännön esimerkeistä tunnen parhaiten tietenkin oman maani, Suomen. Tämä pohjoinen, lähtökohdiltaan hyvin köyhä maa on vuosikymmenien kuluessa kehittynyt sitkeällä työllä pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Käyttämämme malli takaa perustoimeentulon ja sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille sekä tasa-arvoisen mahdollisuuden koulutukseen.

Uskon, että hyvinvointimallimme on myös auttanut Suomea selviämään kovassakin kansainvälisessä kilpailussa. Suomi voi pienenä kansakuntana kilpailla vain laadulla. Tämä edellyttää osaamista ja luovuutta, mitä korostaa myös Suomen kansallinen globalisaatiostrategia. Ehdotin strategian laatimista vuoden 2004 uudenvuodenpuheessani, ja hallitus on sen jälkeen tarttunut toimeen. Strategian päälinjoista on oltu Suomessa hyvin yksimielisiä, vaikka yksityiskohdista on käyty ajoittain kipakkaakin keskustelua.

Suomi on menestynyt hyvin useissa kansainvälisissä kestävää kehitystä mittaavissa vertailututkimuksissa. Maailman talousfoorumin (World Economic Forum, WEF) ympäristön kestävyysindeksivertailussa (Environmental Sustainability Index; ESI) Suomi on sijoittunut kolme kertaa peräkkäin ensimmäiseksi, viimeksi vuonna 2005. Myös useissa vesivarojen hoitoa käsitelleissä vertailuissa Suomi on rankattu ykköseksi.

Suomi on menestynyt hyvin myös mitattaessa naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumista. Suomi on vuosina 2000 ja 2003 ollut kärkimaita OECD:n PISA-tutkimuksissa 15-vuotiaiden osaamisessa matematiikan, luonnontieteiden ja lukutaidon sisältöalueilla. Muita huippumaita olivat Aasian maat, kuten Japani ja Korea. Transparency Internationalin uusimmankin selvityksen mukaan Suomessa ei ole juuri lainkaan korruptiota.

Parannettavaa on tietenkin aina. Ekologisessa vertailussa erityinen haasteemme on pohjoisen sijaintimme lisäksi energiaintensiivinen puunjalostusteollisuus ja runsas kotimaisen puun ja paperin kulutus. Se jättää helposti suuren ekologisen jalanjäljen.

Esimerkiksi ESI-vertailun mukaan Suomen tulisikin tehdä enemmän globaalin ympäristövastuun kantamisessa sekä talouden ympäristökuormituksen vähentämisessä. Me tunnnistamme nämä haasteet ja olemme valmiita ottamaan ne vastaan.

Suomella on kansallinen kestävän kehityksen strategia, joka hyväksyttiin viime kesänä. Se ohjaa sekä lähitulevaisuuden että pidemmän aikavälin toimintaamme. Suomen kannalta kestävän kehityksen merkittävimmät kehitystrendit ja haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, sopeutumiseen maailmantalouden nopeisiin muutoksiin ja väestörakenteen muutokseen.

Jo vuosikymmenten ajan suomalaiset ovat olleet uusien tekniikoiden nopeita soveltajia. Kuvailemissani pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa kamppailevalla pienellä kansalla ei yksinkertaisesti ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin uusien tekniikoiden soveltaminen mahdollisimman nopeasti. Suomi on esimerkiksi panostanut ilmasto- ja energiateknologiaan, erityisesti yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, bioenergiaan ja tuulivoimateknologiaan.

Suurin osa Suomen luonnonvaroista on uusiutuvia luonnonvaroja – vettä ja puuta. Pyrimme hyödyntämään luonnonvarojamme kestävällä tavalla. Esimerkiksi Suomen nykyiset metsävarat ovat selvästi suuremmat kuin sotien jälkeen, vaikka metsien käyttö on ollut intensiivistä. Metsien suojelu on meillä jo yli satavuotias perinne, ja sen lähtökohtana on tarve säilyttää metsän uusiutumiskyky. Tätä periaatetta haluamme tukea myös kansainvälisessä metsäkaupassa. Metsäteollisuus on ollut yksi tärkeä lähtökohta suomalaiselle ympäristöteknologialle, kun on haluttu suojella erityisesti vesistöjä ja paikallisten yhdyskuntien elinoloja. Energiateknologian osaaminen on taas osin kehittynyt tarpeesta kehittää metsäteollisuuden prosesseja.

***

Kaikilla mailla on oikeus tavoitella kehitystä ja parempaa hyvinvointia, mutta samanaikaisesti meillä on myös vastuu globaaleista haasteista. Niihin vastaamiseen tarvitaan vahvaa monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä. Tämän yhteistyön tärkeimpänä kokoajana pitäisi olla Yhdistyneet kansakunnat eri järjestöineen.

Tarvitsemme myös muita multilateraalisia yhteistyömuotoja. YK:n lisäksi korostuvat Euroopan unionin, G8-ryhmän ja nousevien talousmahtien vastuu sekä kehitysmaiden osallistumismahdollisuuksien turvaaminen. EU haluaa toimia tiiviissä yhteistyössä eri alueiden kanssa. Suomen juuri päättyneellä puheenjohtajakaudella järjestettiin muun muassa EU - Intia-huippukokous ja ASEM-huippukokous, vain muutamia nimetäkseni.

Hallitustenvälisten instituutioiden rinnalle on noussut epävirallisia foorumeita – kuten tämä Delhin kestävän kehityksen huippukokous. Demokraattisessa yhteiskunnassa pitää yrittää vaikuttaa asioihin. Erilaiset verkostot, joihin saattaa kuulua sekä hallituksia että kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä, omaavat merkittäviä vaikutusmahdollisuuksia. Näitä vaikutusmahdollisuuksia pitää hyödyntää tehokkaasti, ja voin sanoa olevani ylpeä voidessani osallistua tähän Delhin Sustainable Development Summittiin.