Tasavallan presidentti Tarja Halonen Opetushallituksen romanikielen juhlaseminaarissa 28.9.2010

(muutosvarauksin)

Romanikielen elvyttämiseen tarvitaan kaikkia

Kahden päivän tiivis ohjelma alkaa olla takanapäin. Te olette tehneet historiaa monessakin mielessä. Tämä on ollut monelle teistä osallistujista tärkeä tapahtuma, mutta todennäköisesti teidän kauttanne monen muun opintie tulee olemaan aikaisempaa helpompi. Romanikielen kehityksessä voimme olla todistamassa uutta nousua. Suomen tasa-arvoistumisessa tällä on merkityksensä.

Romanikieltä on puhuttu maassamme paljon kauemmin kuin valtio nimeltä Suomi on ollut olemassa. Suomen romanit ovat puhuneet omaa kieltään satoja vuosia. Vanhemmilla romaneilla on varmasti niin onnellisia kuin surullisiakin muistoja kielen puhumisesta: sen puhuminenhan ei aina ole ollut sallittua tai ainakaan sopivaa. Toisaalta myös romani ovat olleet haluttomia jakamaan muiden suomalaisten kanssa kielensä rikkautta. Se on heijastanut suojautumisen tarvetta ulkopuoliseksi koettua ja usein syrjintää osoittanutta maailmaa kohtaa.

Suomen väestö ei ole kovin suuri ja sen kielivähemmistöt ovat suhteessa vielä pienemmät. Niistä on pidettävä hyvää huolta. Romanikielen osaaminen on maassamme viime vuosikymmeninä kaventunut, kuten Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Henry Hedmanin tekemästä selvityksestä ilmenee. Myös Unescon uhanalaisten kielten luettelossa romanikieli on mainittu kuten karjalan kieli ja saamen kielet.

Jos Suomen romanien äidinkieltä pohditaan kielen osaamisen näkökulmasta, se on epäilemättä useimmilla romaneilla suomi. Kuitenkin monille romaneille oma kieli, Suomen romani, on puutteellisestikin hallittuna - sydämen kieli. Se on kieli, johon liittyy suuria tunteita. Se on kieli, joka yhdistää sukulaiset ja läheiset. Romanikielen merkitys ei ehkä aina arjessa ole ensimmäisenä mielessä, mutta silti moni sielussaan toivoisi sen säilyvän.

Suomen romaneilla on perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2004 romanikielen asema on määritelty selkeästi. Romanikielen opetuksen tavoitteena perusopetuksessa on "aktivoida oppilaiden romanikielen taitoa ja käyttöä niin, että romanioppilas osaa ja uskaltaa käyttää omaa kieltään vuorovaikutuksen ja ajattelun välineenä, sekä romaniyhteisön sisällä että ulkopuolella. Opetus ohjaa oppilasta ymmärtämään oman kielen merkityksen kulttuurinsa elinvoimaisuudelle ja identiteetille sekä ymmärtämään romanikielen aseman kielenä muiden kielten rinnalla". Opetushallitus tukee romanikielen opetuksen järjestämistä valtionavustuksin. Vuoden 2010 alusta tukea voidaan myöntää kunnalle jopa kahden oppilaan ryhmästä kahta viikkotuntia kohden.

Romanikielen hyväksi tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä. Suomen ensimmäisessä romanipoliittisessa ohjelmassa eräänä keskeisenä toimintalinjauksena onkin romanikielen ja -kulttuurin säilymisen ja kehittymisen tukeminen. Erillisiä toimenpiteitä on tällä alueella lukuisia, esille nousevat esimerkiksi romanikielisen yliopistotasoisen opetuksen aloittaminen, romanikielen opettajien täydennyskoulutus, romanikielen aikuisopiskelumahdollisuudet vapaan sivistystyön koulutustarjonnassa ja romanikielen kielipesätoiminta.

Odotan innolla, millaisia vaikutuksia Opetushallituksen käynnistämä romanikielen kielipesätoiminta tulee saamaan maassamme lähivuosina. Pilottipesinä vuosi sitten aloittaneet Savonlinnan, Mikkelin ja Oulun pesät ovat varmasti läpikäyneet aloittamiseen liittyviä käytännön pulmia. Vaatii aikaa löytää alueellisesti juuri oikea ja tarpeeksi joustava toimintamalli sekä aktiiviset osallistujat. Tarvitaan innostusta ja luovuutta, kun osallistujat ovat eri-ikäisiä ja erilaisen koulutustaustan omaavia ihmisiä. Olenkin kuitenkin varma, että te onnistutte.

Tänä syksynä kielipesiä on maassamme jo kahdeksan: mainittujen pilottipesien lisäksi myös Kajaanissa, Kouvolassa, Lahdessa, Rovaniemellä ja Turussa on alkanut kielipesätoiminta. Opetushallitus on opetus- ja kulttuuriministeriön osoittaman erillisrahoituksen ansiosta voinut rahoittaa kaikki kielipesät, jotka ovat hakeneet avustusta.

Romanikotien merkitys on kielen säilymisen kannalta keskeinen. Nyt, kun monelta keski-ikäiseltä romanilta on romanikielen taito päässyt heikentymään, isovanhempien rooli kielen todellisina osaajina on entisestään kasvanut. Romanivanhukset ovat avainasemassa kielen puhujina ja suullisen romanikulttuurin siirtäjinä. On tärkeää, että vanhemmat, isovanhemmat ja koko romaniyhteisö esimerkillään rohkaisevat lapsiaan romanikielen käyttämiseen. Kielen omaksumista edistää sen käyttäminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Puhuminen pitää kielen elossa. Kieli on mielen koti.

Myös meidän muiden suomalaisten asenteet ovat tärkeitä. Ihan määritelmän mukaisesti, vähemmistö tarvitsee oikeuksiensa toteutumiseksi enemmistön tukea. Suomen romanikieli tarvitsee tukea nyt.

Toimenpiteitä tarvitaan kaikilla tasoilla: mm. ministeriöissä, valtakunnallisessa ja alueellisissa romaniasiain neuvottelukunnissa, Opetushallituksessa, yliopistolaitoksessa, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, alueviranomaisissa, kunnissa ja järjestöissä. Voin myös omalta osaltani tukea romanikielen elvytystä ja olen iloinen siitä, että saan toimia tämän kielipesätoiminnan suojelijana. Toivon, että minulle ilmaantuisi mahdollisuus myös käytännössä tutustua jonkun kielipesän toimintaan.

Vielä lopuksi pari sanaa tulevaisuudesta. Tarvitsemme toki koulutuksen asiantuntijoita tässäkin asiassa, mutta toivon meidän kaikkien muistavan ja kunnioittavan romaniväestön itsensä osaamista niin kielen kuin koko kulttuurinkin suhteen.

Toivotan omalta osaltani menestystä kaikille näille tahoille tärkeässä työssä oppimisen ja erityisesti romanikielen hyväksi.