Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro Women Enhancing Democracy: Best Practices -kokouksessa Vilnassa 30.6.2011

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Council of World Women Leaders- järjestön puheenjohtajana minulla on ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi tähän “Women Enhancing Democracy” kokoukseen, jota saan emännöidä yhdessä presidentti Grybauskaiten kanssa. Jaan täysin presidentti Grybauskaiten avaussanoissaan esittämät näkemykset ja haluan kiittää teitä ja liettualaisia ystäviämme kokouksen järjestelyistä. On miellyttävää kokoontua kesäisessä Vilnassa. 

Council of World Women Leaders pyrkii kokoamaan eri maiden vaikutusvaltaiset naiset naisille tärkeiden tavoitteiden eteenpäin viemiseksi. Me tänne kokoontuneet naiset edustamme naisten vähemmistöä. Meistä moni varmaan sanoisi, että olemme ”Educated, Empowered, Equal” - tai ainakin melkein tasa-arvoisia. Vaikka naisten asema on maailmanlaajuisesti kiistatta parantunut, elää maailman naisten enemmistö edelleen köyhyydessä ja vailla täysiä ihmisoikeuksia. Naisten aseman parantaminen on oikein heidän ihmisarvonsa tunnustamiseksi, mutta se näyttää olevan samalla tehokas tapa demokratian vahvistamiseksi. Ilman naisten osallistumista ja tasa-arvoa demokratia etenee hitaammin. Kootkaamme siis voimamme yhteen.

Koulutus on avain tasa-arvoon. Samalla se vaikuttaa monin tavoin koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Investointi tyttöjen ja naisten koulutukseen maksaa nopeasti itsensä takaisin. Koulutus on edellytys myös naisten vaikutusvallan kasvulle.

Koulutus suojaa heidän henkeään ja koskemattomuuttaan. Tyttölapsia abortoidaan paljon poikia enemmän. Heidän henkensä voi olla sukupuolisyistä vaarassa syntymän jälkeenkin väkivallan tai riittämättömän hoidon vuoksi. Naisten kouluttaminen auttaa murtamaan väkivaltaa ylläpitävät ja niitä hyväksyvät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet. Naisiin kohdistuva väkivalta on laajamittaista ja sitä esiintyy kaikkialla maailmassa – kaiken ikäisiä naisia kohtaan.

Väkivaltaa vastaan on asetettu selkeät tavoitteet, mutta toimeenpano on jäljessä. Hyvistä ponnisteluista huolimatta päämääriä ei ole saavutettu. Ei ole hyväksyttävää käyttää käsitteitä kuten ”intohimorikos” ja ”kunniaväkivalta”. Kyseessä on aina väkivaltarikos.

Koska naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä riittävän tärkeänä, siitä ei ole olemassa tarkkoja lukuja eikä tilastoja. Väkivallan lopettamiseksi se pitää tehdä näkyväksi tilastojen, tutkimuksen ja julkisuuden avulla. On myös tärkeää, että väkivaltaan syylliset saatetaan vastuuseen oikeusvaltion keinoin ja uhrien asemaa vahvistetaan.

Pidän myös välttämättömänä, että pojille ja miehille opastetaan tie lyömättömyyteen. Samalla muistutetaan myös tyttöjä ja naisia siitä, että vahvaksi tuleminen ei tarkoita väkivaltaa.

Aseellisten konfliktien luonteen muuttuminen on lisännyt väkivaltaa siviiliväestöä kohtaan. Joukkoraiskausten käyttö on hälyttävän usein osa sodankäyntiä. Siksi olen tehnyt ehdotuksen YK:ssa, että järjestelmälliset raiskaukset aseellisissa konflikteissa olisi luokiteltava kielletyksi sota-aseeksi.

Naiset eivät kuitenkaan ole vain uhreja. He ovat voimanlähde. Naisten osallistuminen konfliktien ehkäisyyn, ratkaisemiseen ja rauhan rakentamiseen on tärkeää. Toivon pian näkeväni ensimmäisen naisen YK:n nimittämänä välittäjänä tai rauhanneuvottelijana.

Naisten osallistuminen kaikkinaiseen päätöksentekoon on välttämätön edellytys myös maapallon pelastamiseksi tuleville sukupolville. Ilman sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista emme voi saavuttaa taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä.

Aloittakaamme taloudesta. Köyhyydellä on usein naisen kasvot. Säällinen työ on avain ihmisarvoiseen elämään. Vaikka naiset tekevät kaksi kolmasosaa kaikesta työstä maailmassa, he ansaitsevat vain kymmenesosan tuloista. Naiset omistavat vain prosentin maailman omaisuudesta ja alle kaksi prosenttia maasta. Naiset työskentelevät epävirallisilla sektoreilla useammin kuin miehet, kantaen myös sen kielteiset seuraukset.

Toimin puheenjohtajana yhdessä Etelä-Afrikan presidentti Zuman kanssa YK:n pääsihteerin Ban Ki-moon asettamassa kestävän kehityksen paneelissa. Paneelin jäsenistä puolet on naisia, mikä tulee varmasti näkymään suosituksissamme. Katsomme maailmaa myös naisen näkökulmasta.

Me tämän päivän päättäjät olemme vastuussa myös tuleville sukupolville. Tarvitsemme myös nuoria mukaan päättämään. Naisjohtajina meidän on rohkaistava ja autettava nuoria saamaan äänensä kuuluville. Toivon heidän myös uskaltavan toimia naisten aseman parantamiseksi. Se on toki myös miesten tehtävä, mutta on myös hyvä todistaa, että naisten voimaannuttamisella on tasa-arvoistava vaikutus.

Meillä on monia YK-elimiä ja –instrumentteja käytettävissämme naisten ihmisoikeuksien parantamiseksi, kuten esimerkiksi CEDAW ja UN Women. On elintärkeää työskennellä sekä globaalilla, alueellisilla ja kansallisilla tasolla sekä yhdessä monien yhteistyökumppanien kanssa. Hallituksilla on luonnollisesti päävastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta. Rohkeiden ja asiantuntevien naisjärjestöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen toiminta on kuitenkin välttämätön edellytys tasa-arvon etenemiselle. Tänään meillä on joukossamme monia kokeneita naisia. Yksi heistä on Suomen vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, entinen Etyjin ihmiskaupan vastainen erityisedustaja. Olen hyvin ylpeä, että hänen ihmiskaupan vastainen työnsä on tunnustettu Yhdysvaltain ulkoministeriön palkinnolla.

Toivon, että voimme käyttää tämän päivän istunnon kokemuksien vaihtamiselle hyvistä käytännöistä tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edistämiseksi sekä vahvistaa verkostoamme näiden asioiden edistämiseksi.