Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe vuoden 2010 valtiopäivien avajaisissa 3.2.2010

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,
Suomen kansan edustajat 

Olemme avaamassa vaalikauden viimeisiä valtiopäiviä varsin haasteellisessa tilanteessa. Kansainvälisen yhteisön eteen on lyhyen ajan sisällä noussut ratkaistavaksi erilaisia kriisejä. Sen lisäksi itse kullakin maalla on omia kansallisia kysymyksiä pohdittavana, kuten esimerkiksi meillä väestön nopea ikääntyminen.

Työllisyyden parantaminen on Suomessakin suurin välitön haaste. Vaikka talouden noususta on todettu jo merkkejä, kasvaa työttömyys edelleen. Tänä vuonna satojatuhansia ihmisiä on työtä vailla ja kymmeniätuhansia on lomautettuina. Tulo- ja varallisuuserot sekä terveyserot väestöryhmien välillä näyttävät tilastojen mukaan jatkaneen kasvuaan huolestuttavalla tavalla.

Erityisen hälyttävää on nuorten työttömyys. Olen itsekin puuttunut moneen kertaan nuorisotyöttömyyden pitkittymisen kauaskantoisiin seurauksiin. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että menetettyyn sukupolveen ei ole kerta kaikkiaan varaa. Tarvitsemme tehokkaita keinoja tilanteen korjaamiseksi. Hallituksen ja eduskunnan on pyrittävä huolehtimaan tehokkaasti omasta osuudestaan, mutta paljon jää vastuuta myös muille tahoille.

Hyvinvointiyhteiskunnan toimivuus edellyttää taloutta, joka perustuu sekä riittäviin tuloihin että huolellisesti harkittuihin menoihin. Työttömyys on tuhlausta. Työttömyys syö sekä yksilön että yhteiskunnan voimavaroja. Työllisyyteen panostaminen auttaa nyt ja on samalla investointi meidän yhteiseen tulevaisuuteemme.

Työllisyyden hoitamisessa olisi saavutettava todella pian kansallinen yksimielisyys.

Työuraa voi pidentää sekä alku- että loppupäässä. Pakkokeinot eivät tässä tilanteessa auta. Yksittäisten ihmisten halu muutoksiin ei korkean työttömyyden aikana ole suuri. Siksi on tarpeen, että luodaan luottamusta sosiaaliturvan riittävyyteen ja siihen, että yhteiskunnan tuki todella auttaa vaikeiden aikojen yli. Tulevaisuus vaatii kestäviä sosiaalipoliittisia ratkaisuja sekä työelämän sisältöjen kehittämistä.

Maamme peruslähtökohdat uudelle vuosikymmenelle ovat edelleen kohtuullisen hyvät. Suomalainen koulutus, terveydenhoito ja sosiaaliturva ovat olleet kansainvälisiä menestystarinoita.

Me suomalaiset olemme tottuneet pitämään itsestään selvyytenä yhteiskunnan perusrakenteiden ja palvelujen toimintavarmuutta. Tämä luottamus on viime aikoina joutunut valitettavan usein koetukselle. Erilaiset ikävät tapahtumat ovat osoittaneet, että palvelujen laatu voi jäädä sinänsä tarpeellisen tehokkuustavoitteen jalkoihin. Kilpailutus, ulkoistaminen tai yksityistäminen voivat käydä osittaisina tehokkuuskeinoina, mutta ne eivät saa vaarantaa ihmisten turvallisuutta. Vahinkojen korjaaminen voi yksittäisen ihmisen kohdalla olla mahdotonta, ja palvelujärjestelmän kokonaisuudenkin kannalta korjaaminen voi olla kallista ja vaikeaa.

Yhteisöllisyys on ollut voimavara – pitäkäämme siitä huolta. Hyvinvointiyhteiskunta avaa mahdollisuuksia sekä ihmisille että yrityksille.

* * *

Kehittyneen yhteiskunnan ominaisuuksiin kuuluu sopimisen suuri taito – kyky tunnistaa yhteiskunnan eri ryhmien intressit ja niiden väliset jännitteet, mutta myös kyky kannustaa ihmisiä löytämään kompromisseja.

Keskellä talvisotaa, 70 vuotta sitten solmittiin työmarkkinajärjestöjen ”tammikuun kihlaus”. Se oli signaali ulkopuoliselle maailmalle Suomen kansan yhtenäisyydestä. Samalla se loi myös pohjaa vuosikymmeniä jatkuneelle sopimusyhteistyölle. Sopiminen on mahdollistanut hyvinvoinnin vakaan ja pitkäjänteisen kehittämisen. Sitä tarvitaan edelleen ihmisen ja luonnon kestävän kehityksen turvaamiseksi tässä globaalissa maailmassa. Sopimisen muodot voivat muuttua, mutta luottamuksen säilyminen edellyttää yhteiskunnan päättäjien ja eri osapuolten yhteistä tahtoa ja toimia.

* * *

Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tavoitteenamme on yhteistyö ja sopiminen. Globalisoituvassa maailmassa turvallisuushaasteet ovat yhä enenevässä määrin yhteisiä. Yleinen tietoisuustaso on noussut ja nyt nähdään aiempaa selvemmin, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Turvallisuus ymmärretään laajana kokonaisuutena, jonka erilaisiin toinen toisiinsa kytkeytyviin haasteisiin pyritään vastaamaan kansainvälisellä yhteistyöllä.

Tämä on tullut erityisen selvästi esille, kun on etsitty keinoja selvitä kansainvälisestä talouskriisistä tai hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua sen seurauksiin. Ei siis odoteta ihmeitä, vaan uskotaan pitkäjänteiseen työhön.

Tämä yhteiskunnan eri osa-alueiden eli rauhan, turvallisuuden ja kehityksen vuorovaikutus on aina sisältynyt Yhdistyneiden kansakuntien perustavoitteisiin.

Vahva, demokraattinen yhteiskunta ehkäisee konfliktien syntymistä ja sellaisen yhteiskunnan selviämisennuste on suurissakin vaikeuksissa muita parempi. Luonnonkatastrofit ovat tietenkin ennakoimattomia ja voivat johtaa pahimmillaan äärimmäiseen inhimilliseen hätään. Haitin maanjäristyksen tuhot ovat viisi vuotta sitten Kaakkois-Aasiaa koetelleen tsunamin luokkaa. Suomalaiset ovat vastanneet haitilaisten hätään, ja olemme nopeasti liittyneet kansainväliseen humanitaariseen työhön. On hyvä muistaa, että kyseessä on alkujaankin hauras valtio, minkä vuoksi YK:n johdolla tehtävä jälleenrakennustyö kestää kauan ja edellyttää kriisinhallinnan laajan keinovalikoiman käyttöönottoa.

Valitettavasti aseellisiakin konflikteja on jatkuvasti olemassa. Nämä konfliktit ovat muuttuneet entistä monimutkaisemmiksi ja siten vaikeammiksi hallita. Tämä on herättänyt keskustelua myös Suomen mahdollisuuksista osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan.

YK:n ohella kriisinhallintaoperaatiot ovat alueellisten organisaatioiden – kuten Euroopan unionin, Afrikan unionin tai NATOn – toteuttamia. Alueellista vastuunjakoa on jo näkyvissä. On kuitenkin tärkeää, että operaatioihin voi osallistua maita eri alueiden tai organisaatioiden ulkopuoleltakin. Muutoin on riskinä, että kriisit voivat muuttua alueellisten valtataisteluiden välineiksi.

Perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin hallituksen kanssa siihen, että varaudumme esittämään osallistumistamme lisättäväksi Afganistanissa niin kehitysyhteistyön kuin siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan osalta. Kysymys on laajasta kansainvälisestä yhteistyöstä. Toivon, että Suomi voisi olla tukemassa erityisesti naisten ja tyttöjen aseman parantamista maassa. Tarvittava selonteko tullaan antamaan hallituksen toimesta lähiaikoina.

Juuri kokonaisvaltainen lähestymistapa kansainvälisessä kriisinhallinnassa sai minut pohtimaan, että meidän on myös oman yhteiskuntamme varautumisessa kyettävä takaamaan eri sektoreiden saumaton yhteistoiminta. Kun sekä ase- että siviilipalveluksen kehittämistä juuri nyt selvitetään eri ryhmissä, esitin harkittavaksi, että etenkin sotilas- ja siviilipalveluksen alussa voisi olla yhteisiä koulutusjaksoja.

* * *

Euroopan unioni on saanut monivuotisen sopimusprosessin päätökseen. Nyt Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan unionilla on mahdollisuus keskittyä käytännön toimintaan ja osoittaa, että se on vastuullinen ja aktiivinen kansainvälinen toimija.

Yhteistyö muiden Pohjoismaiden, Baltian maiden, Venäjän ja kaikkien Itämeren valtioiden kanssa on tärkeää, jotta edistetään Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Odotan viikon kuluttua Helsingissä pidettävältä Itämeri-huippukokoukselta vahvaa sitoutumista yhteisen merellisen ympäristömme pelastamiseen. Itämerestä on tehtävä kestävän kehityksen meri, jonka suojelu kelpaa esimerkiksi muillekin. Meidän on pyrittävä lisäämään myös arktisten alueiden yhteistyötä ilmaston lämpenemisen aiheuttamien muutosten hallitsemiseksi.

* * *

Eduskunnalla näyttäisi siis olevan edessään varsin tapahtumarikas vuosi. Lisäksi tämä eduskunta saattaa saada käsiteltäväksi hallituksen esityksen Suomen perustuslain muuttamisesta. Minulta on usein kysytty kokemuksiani nykyisen perustuslain toimivuudesta erityisesti ulkopolitiikan osalta. Olen vastannut näihin kysymyksiin, että mielestäni Suomelle olisi eduksi, että tulevaisuudessakin tasavallan presidentti johtaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Kiitän puhemiehistöä ja edustajia hyvästä yhteistyöstä sekä toivotan menestystä ja viisautta vaativassa työssänne isänmaan hyväksi.

Julistan vuoden 2010 valtiopäivät avatuiksi.