Arvoisa puhemies
Suomen kansan edustajat
Viime vuosi päättyi suureen suruun. Aasian hyökyaaltokatastrofi oli mittasuhteiltaan poikkeuksellisen laaja ja aiheutti valtavasti tuhoa, jonka korjaaminen vie paljon aikaa ja vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Tsunami kosketti myös meitä suomalaisia. Olemme yhdessä jakaneet kanssaihmistemme surun. Eduskunta piti eilen hiljaisen hetken onnettomuuden muistoksi. Suru vie vielä aikansa, mutta nyt on myös rakennettava tulevaisuutta tuhosta kärsineille ihmisille. Yhtä lailla on tärkeä oppia tapahtuneesta. Mitä voimme tehdä ihmisten varoittamiseksi ja suojaamiseksi sekä miten tehostamme avustamista erilaisissa katastrofeissa ja muissa hätätilanteissa. Turvallisuus on yhteinen asia.
Eduskunta hyväksyi joulun alla vilkkaan keskustelun jälkeen, mutta pääosin muuttamattomana, valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Olen tästä tyytyväinen. Selonteko valmisteltiin presidentin ja valtioneuvoston yhteistyönä. Laaja yksituumaisuus on hyvä asia keskeisissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.
Uuden perustuslain toimivuudesta käydyssä julkisessa keskustelussa on ehkä eniten kiinnitetty huomiota perustuslain ulkopolitiikan johtamista koskeviin säännöksiin. On tärkeää, että perustuslain säännökset ovat riittävän selkeitä. Poliittisen järjestelmän kehittymiselle on kuitenkin jätettävä tilaa. Niin nykyisen kuin edellistenkin pääministerien aikana presidentin ja valtioneuvoston välinen yhteistyö on sujunut hyvin.
Politiikka, myös ulkopolitiikka, on erilaisten näkemysten ja mielipiteiden yhteensovittamista. Poliittiset kriisit on pyrittävä välttämään ja ratkaisemaan muilla kuin oikeudellisilla keinoilla. Poliittinen keskustelu on tärkeä osa demokratiaa. Lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi.
Suomi on ollut kymmenen vuotta Euroopan unionin jäsen. Hallitus antoi tammikuussa 1992 eduskunnalle selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selonteossa todettiin, että jäsenyys vaikuttaisi ”Suomen oikeusjärjestykseen ja poliittiseen päätöksentekoon laajemmin kuin mikään aikaisempi kansainvälinen ratkaisu”. Jäsenyys Euroopan unionissa nähtiin johdonmukaisena jatkona sille läntiselle yhdentymiskehitykselle, johon Suomi oli osallistunut vuoden 1961 EFTA-sopimuksesta lähtien.
Taloudessa suurimpien haasteiden arvioitiin kohdistuvan maatalouteen ja koko elintarvikeketjuun. Suomestahan tulisi osa yhdentynyttä eurooppalaista talousaluetta, jossa harjoitetaan yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi yhteistä tulli- ja kauppapolitiikkaa. Jäsenyyden nähtiin parantavan suomalaisten yritysten ja niiden tuotteiden markkinoillepääsyä koko EU-alueella ja näin parantavan koko suomalaisen kansantalouden asemaa. Lisäksi rahaliiton kolmas vaihe nähtiin tulevaksi, eikä Suomen osallistumista rahaliittoon problematisoitu valtioneuvoston selonteossa tammikuussa 1992.
Ulkopolitiikan osalta korostettiin yhdentymisen perusajatusta: Jäsenyys rajoittaisi kyllä kansallista toimintavapautta, mutta vastaavasti kansalliset pyrkimykset saisivat vahvemman kanavan ja Suomen merkitys muille jäsenmaille kasvaisi. Vastuu puolustuksesta säilyisi edelleen Suomella.
Nyt kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen voi todeta, että jäsenyyskeskustelun aikana esitetyt suurimmat toiveet tai pahimmat pelot eivät ole toteutuneet. Jäsenyyden saldo Suomelle on selkeän positiivinen. Maailma on muuttunut paljon enemmän kuin uskoimme ja tässä muuttuneessa maailmassa Euroopan unionin jäsenyys on hyvä asia. Suomi on sopeutunut kohtuullisen hyvin EU:n maatalouteen. Haasteena on, miten suomalainen maatalous osana eurooppalaista maataloutta sopeutuu globalisaatioon.
Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vahvistunut jäsenyyden myötä. Jäsenyys unionissa on tärkeä osa maamme turvallisuuspoliittista ratkaisua. Unionin merkitys tulee tässä suhteessa kasvamaan uuden perustuslaillisen sopimuksen ja unionin kriisinhallintakyvyn kehityksen myötä. Osallistumme jatkossakin kokonaisvaltaisesti unionin toimintaan kaikilla aloilla.
Yhteinen raha ja sisämarkkinoiden kehittyminen ovat vakauttaneet Suomen taloutta ja lisänneet omalta osaltaan suomalaisten hyvinvointia tässä nopeasti globalisoituvassa maailmassa. Suomi on itse noudattanut ja puolustanut kasvu- ja vakaussopimusta. Olemme aktiivisesti tukeneet taloudellisen kasvun ja vakauden vahvistamista EU:ssa sekä Lissabonin strategian täytäntöönpanoa. Työllisyyden ja kilpailukyvyn on oltava EU:n vahvuuksia.
Arvoisa puhemies
Nyt alkavilla valtiopäivillä eduskunta saa hyväksyttäväksi Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen. Sopimus tehostaa ja selkeyttää unionin toimintaa ja toivon sopimuksen ratifiointia niin Suomessa kuin kaikissa muissakin jäsenmaissa.
Jäsenyys Euroopan unionissa on ollut eurooppalaisille haluttu asia. Yhdentymistä on sanottu hyvällä syyllä myös rauhanprosessiksi, jonka esimerkin toivoisi leviävän muuallekin maailmaan. Suomi on korostanut, että EU:n jäsenyyden on oltava mahdollinen kaikille jäsenyysehdot täyttäville eurooppalaisille maille.
Globalisaatio on edelleenkin keskeinen haaste niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio sai raporttinsa valmiiksi viime vuoden helmikuussa. Komission työn tuloksia on käsitelty viime vuonna usealla kansainvälisellä foorumilla. Olen erityisen iloinen siitä, että YK:n yleiskokous hyväksyi marraskuussa yksimielisesti päätöslauselman, jossa komission suositukset otetaan osaksi YK:n Vuosituhatjulistuksen toimeenpanoa.
Suomi tarvitsee tulevaisuuttaan varten kansallisen globalisaatiostrategian. Hallituksen asettama selvitystyöryhmä sai syksyn aikana työnsä valmiiksi. Selvitystyö ja laaja keskustelu antavat pohjan konkreettisten päätösten tekemiselle. Emme toki ole tähänkään asti olleet toimettomia, vaan edenneet eurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin. Suomi on menestynyt useissa eri alojen kansainvälisissä vertailuissa mallikelpoisesti.
Hyvinvointimme ja kilpailukykymme edellyttävät jatkuvaa uudistumista ja vahvuuksien ylläpitämistä. Meillä on erittäin hyvät valmiudet olla jatkossakin globalisaation menestyjä. Globalisaatio ei merkitse pelkästään ongelmia vaan myös uusia mahdollisuuksia. Näihin on tartuttava ennakkoluulottomasti.
Kysymys on päätöksistä ja toimenpiteistä yhteiskuntaelämän eri aloilla. Päätöksenteossa on tarpeen edetä päämäärätietoisesti ja demokraattisesti. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on kyky tehdä yhdessä päätöksiä ja myös toteuttaa ne. Viime syksyn ja alkutalven aikana neuvoteltu tulopoliittinen kokonaisratkaisu on esimerkki työmarkkinaosapuolten ja julkisen vallan yhteistoiminnasta.
Moderni demokraattinen valtio voi tehdä paljon hyvinvoinnin edistämiseksi. Mikä on ollut valtiovallan rooli ja mitä sen pitäisi olla, on mielenkiintoinen kysymys. Kuitenkin monet muutkin päättäjät vaikuttavat tulokseen. Pääjohtaja Jorma Ollila esitti viime viikolla huolensa suomalaisten yritysten myymisestä ulkomaille. Se on tervetullut lausunto yritysmaailmasta. Olisi hyvä tutkia ja julkisestikin pohtia, mitä suomalaiselle pääomalle on viime vuosina tapahtunut.
Globalisaatio merkitsee suomalaisten yritysten kasvaneita mahdollisuuksia sekä viedä tuotteitaan muihin maihin että tuottaa niitä kaukana oman kotimaansa rajojen ulkopuolella. Tämä kehitys on lisännyt suomalaisella pääomalla tehtyjä investointeja ulkomaille.
Suomikin tarvitsee uusia investointeja – niin kotimaisia kuin ulkomaisia. Toivon, että ulkomaiset sijoitukset maahamme merkitsisivät myös uusia työpaikkoja, innovaatioita ja uusia yhteistyöverkostoja.
Suomi ei kohtaa globalisaatiota yksin. Samojen asioiden parissa työskentelevät myös useimmat eurooppalaiset valtiot. Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen olla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talous vuoteen 2010 mennessä. Viittasin jo edellä EU:n Lissabonin strategian tärkeyteen.
Arvoisa puhemies
Yhteisten haasteiden ratkaiseminen ja yhteisten uhkien torjuminen edellyttävät tehokasta monenkeskistä kansainvälistä yhteistoimintaa. Yhdistyneet kansakunnat on kansainvälisen kehityksen ja turvallisuuden edistäminen kannalta ainutlaatuinen ja korvaamaton järjestö.
Maailma on muuttunut ratkaisevasti YK:n 60-vuotisen historian aikana. YK:n perustamisen yhteydessä sovitut rakenteet ja toimintatavat eivät ole enää kaikilta osin tehokkaita. Suomi haluaa kehittää maailmanjärjestöä siten, että se on tehokas ja jäsenmaitaan hyvin edustava.
Siksi YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoa pitää muuttaa niin, että se heijastaa paremmin nykypäivän maailmaa. Kannatamme turvallisuusneuvoston laajentamista uusilla, pysyvillä ja vaihtuvilla, jäsenillä. Yleiskokouksen sekä talous- ja sosiaalineuvoston työtavat tarvitsevat niinikään tehostamista. Vuosittain hyväksyttävien päätöslauselmien sijaan pitäisi keskittyä päätöslauselmien toimeenpanoon. YK:n on merkityksellinen, kun sen päätökset johtavat todelliseen toimintaan ja muutokseen.
Olen edellä puhunut Euroopan unionista ja Yhdistyneistä kansakunnista. Nämä instituutiot syntyivät toisen maailmasodan päätyttyä nimenomaisesti estämään uuden maailman palon syttyminen ja alueellisten konfliktien syntyminen. EU:n ja YK:n tehtävät ovat tänä päivänä moninaiset. Kylmän sodan päättyminen mahdollisti unionin viime vuonna tapahtuneen laajentumisen entisen Itä-Euroopan alueelle. Tämän päivän maailmanpoliittinen tilanne on käytettävä hyväksi myös YK:n uudistamiseksi. Niin paljon kuin kansainvälisiä instituutiota arvostellaankin, on toisen maailman sodan päättymisen juhlavuotena syytä korostaa niiden työtä kansainvälisen rauhan ja hyvinvoinnin edistäjinä.
Jokainen sukupolvi arvioi maansa historiaa uudelleen. Se on tärkeää erityisesti nuorten sukupolvien, mutta myös koko kansakunnan kannalta. Sota-aikoina ja kriisitilanteissä yhteiskunnan perustoiminnot ovat koetuksella ja mm. ihmisten perusoikeudet vaarantuvat.
Suomessa sota-ajan tapahtumia tutkittiin myös tuomioistuimissa, osittain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Menneisyyden tutkiminen ja selvittäminen ovat kuitenkin olleet pääasiallisesti historiantutkijoiden työsarkaa. Perehtyminen kirjallisuuteen osoittaa, ettei historiassamme ole suuria valkoisia aukkoja. Tutkimattomiakin alueita on ja aikaisemmille tutkimustuloksille on nyt pidempi aikaperspektiivi. Pidän tärkeänä, että valtioneuvosto on asettanut tutkimushankkeen selvittämään jatkosodan ihmisluovutuksia. Sota-aika kaikkine tapahtumineen on yhteistä historiaamme, joka meidän on tunnettava. Se on kunnianosoitus sen ansainneille ja huomionosoitus kärsineille.
Arvoisa puhemies
Hyvät kansanedustajat
Toivotan teille menestystä ja viisautta vaativassa työssänne ja julistan vuoden 2005 valtiopäivät avatuiksi.