Tasavallan presidentin lausuma valtioneuvoston pöytäkirjaan presidentin esittelyssä 14.5.2010 – Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta

Hallituksen esityksen antamisen yhteydessä haluan jättää pöytäkirjaan merkittäväksi seuraavan lausuman:

Perustuslain asema muun lainsäädännön ja koko yhteiskuntajärjestelmän pohjana on yleisesti hyväksytty periaate. Tämän vuoksi sen tulee nauttia sekä eduskunnassa että kansan itsensä keskuudessa mahdollisimman laajaa kannatusta. Tämä takaa myös vakaan yhteiskuntakehityksen.

Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslakiuudistuksen valmistelussa pyrittiin saamaan muutoksille laaja poliittinen kannatus. Yhtenä tavoitteena oli perustuslain kestävyys. Uudistuksen voimaantulosta on vain kymmenen vuotta. Olen ollut ainoa presidentti tämän perustuslain aikana. Pidemmän ajan kuluminen ja kokemukset useamman presidentin toimikausista antaisivat lisää perspektiiviä muutostarpeitten arvioimiselle.

Nyt tehtyä valmistelua leimaa kiire, joka ei ole perustuslaista peräisin. Mitään sellaisia juridisia ongelmia ei ole ilmennyt, joita ei olisi voinut ratkaista perustuslain edellyttämän hyvän yhteistoiminnan avulla. Puolueiden omien poliittisten tavoitteiden rinnalla on aiheellista havaita kansan osoittama kiinnostus presidentin valintaa, toimintaa ja koko järjestelmää kohtaan.

Hallituksen esityksen mukaan perustuslain 93 § (toimivalta kansainvälisissä asioissa) säilyisi ennallaan. Sen 1 momentin mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Ehdotetulla 58 §:n (presidentin päätöksenteko) muutoksella kuitenkin vaikutettaisiin tosiasiallisesti merkittävällä tavalla tasavallan presidentin mahdollisuuksiin johtaa ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikan johtaminen edellyttää presidentin ja valtioneuvoston välistä kiinteää yhteistoimintaa. Nykyistä perustuslakia säädettäessä edellytettiin, että presidentti ja valtioneuvosto huolehtivat toistensa asianmukaisesta ja ajoissa tapahtuvasta informoinnista ulkopolitiikan hoidon kannalta merkityksellisissä asioissa (HE 1/1998 vp, s. 145/I).

Näin onkin pääsääntöisesti tapahtunut. Kysymys ei tietenkään ole pelkästään pykälistä vaan myös tahdosta. Perustuslakiin ehdotetut muutokset asettaisivat nykyistäkin suurempia vaatimuksia sille, miten tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välistä yhteistoimintaa toteutetaan, mukaan lukien Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat valmistelut ja kantojen muodostaminen. Yhteistoiminnan parantaminen edelleenkin on hyvä tavoite, mutta esitetyt muutokset eivät vaikuta selkiyttävän tuon yhteistoiminnan muotoja.

Vaikka muutosesityksen perusteluissa viitataan lyhyesti presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaan, tätä käsitellään lähinnä vain sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä. Mielestäni yhteistoiminnan tosiasiallista toteutumista käytännössä on pohdittava koko ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella ja mieluummin laissa kuin pelkissä perusteluissa.

Esityksessä ehdotettujen 58 §:n (presidentin päätöksenteko) ja 66 §:n (pääministerin tehtävät) muotoilut ja perustelut eivät kaikilta osin vaikutakaan vastaavan toisiaan. Ehdotetun uuden 66 §:n 2 momentin, jonka mukaan pääministeri edustaa Suomea Euroopan unionin toiminnassa, muotoilun tulisi vastata perusteluita ja olla sellainen, jolla ei tosiasiassa heikennetä Suomen toimintamahdollisuuksia unionissa tai suhteessa kolmansiin maihin.

Ulkopolitiikan johtamista koskevan perustuslain 93 §:n 1 momentin toteutuminen tulee johdonmukaisesti turvata. Muutoin perustuslakiin eri kohtiin ehdotetut muutokset voivat vaikuttaa haitallisesti ulkopolitiikkamme johdonmukaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, jota tasavallan presidentti on osaltaan tarkoitettu turvaamaan.

Nyt annettavan hallituksen esityksen piti perustua vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuuden arviointiin, mikä olisi antanut mahdollisuuden myös Suomessa asuvien ihmisten perusoikeuksien toteutumisen tarkasteluun esitettyä laajemmin.

Käytännössä perustuslain toimivuuden arviointi on keskittynyt tasavallan presidentin valtaoikeuksiin ja erityisesti ulkopolitiikan johtamiseen. Presidentin valtaoikeuksien kaventaminen muiltakin kuin nyt esille ottamiltani osin on tehty vahvistamaan käytännössä hallituksen eikä eduskunnan päätösvaltaa.

Toivon, että eduskunta pohtii perusteellisesti parlamentarismin lisäksi oikeusvaltion ja hyvän hallinnon merkitystä nykyaikaiselle demokratialle.

Samalla haluan viitata soveltuvin osin lausuntoon, jonka tasavallan presidentin kanslia on 8.3.2010 antanut oikeusministeriölle perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä, ja saattaa myös sen pöytäkirjaan merkittäväksi.

Helsingissä 14. toukokuuta 2010

Tarja Halonen
Tasavallan presidentti

• Tasavallan presidentin kanslian lausunto perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä 8.3.2010