Suoraan sisältöön

Suomen tasavallan presidentti: Puheet ja haastattelut

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Haastattelut, 2.3.2005

Presidentti Halosen haastattelu Uutispäivä Demarin 110-vuotisjuhlanumerossa 2.3.2005

Halonen ihmettelee YK:n mollaamista Presidentti muistuttaa, että YK:n päätösten kunnioittaminen on pääsääntö myös EU:n omissa linjauksissa nopean toiminnan joukoista Teksti: Kari Arola, Tiina Virtanen / Uutispäivä Demari

Presidentti Tarja Halonen hämmästelee, miksi keskustelussa unionin sotilaallisesta kriisinhallinnasta YK ja EU asetetaan vastakkain. Halonen sanoo, että YK:n valtuutuksen pitää olla pääsääntö nopean toiminnan joukkojen käytölle.

– Se on pääsääntö myös EU:n omissa papereissa. Keskustelin äskettäin puolustusvoimien komentajan Juhani Kaskealan kanssa, joka kertoi eri tilaisuuksissa olleensa hämmentynyt siitä, että ihmiset eivät tiedä EU:nkin lähtevän YK:n arvostamisesta ja jopa YK:n apuna toimimisesta, hän sanoo.

Halonen myöntää, että poikkeuksellisiakin tilanteita voi tulla.

– Yksi voi olla niin selvä tilanne, ettei sitä tarvitse viedä YK:n turvallisuusneuvostoon, jos molemmat osapuolet pyytävät jotakin.

– Toinen tilanne voi olla, että YK:sta ei saada kantaa siksi, että joku jarruttaa päätöstä syystä, joka ei ole YK:n peruskirjan mukainen, kuten Makedonian tapaus. Kolmanneksi kysymys voi olla aidosti kiistanalainen ja neljäs vaihtoehto on se, että YK on tiukasti vastaan.

Julkisuudessa kaikki syyt niputetaan kuitenkin yhteen väitteeseen, että YK olisi aina toimintakyvytön tai että olisi jopa hyvä toimia sen tahdon vastaisesti.

– Siinä on huolestuttava perussävy, Halonen moittii.

– Sitä vastaan olen koittanut sanoa, että kyllä YK on EU:llekin tärkeä.


Sotilaallisia keinoja yliarvioidaan

Halonen korostaa, että juuri mainittujen ongelmatilanteiden takia on hallitus perustanut rauhanturvalain uudistusta valmistelevan työryhmän, jossa presidentin edustaja on mukana.

– Olen täysin luottavainen siihen, että kyllä ne siellä löytävät sopivan ratkaisun ja muotoilun, jolla tämä hoituu.

Muutoin Halosta hieman vaivaa se, että yleisessä keskustelussa tunnutaan uskovan liikaa sotilaallisen voiman käyttöön helppona ratkaisuna kansainvälisiin kriiseihin.

– Kaikki tietävät, että on tärkeää olla paikalla nopeasti ja että riittävää sotilaallista voimaa tarvitaan pitämään riitapukareita erillään tai suojelemaan jotain kansanosaa. Mutta kaikki tietävät myös, miten pitkiksi nämä prosessit tahtovat venyä, esimerkkinä Kosovo, missä on mennyt jo kymmenen vuotta.

– Minulle on ollut hiukan huolenaihe se, että sotilaallisten keinojen roolia tai osuutta on yliarvioitu.

– Keskustelussa nopean toiminnan joukoista on pidettävä mielessä, että kun nopeasti mennään, niin ei se siihen lopu.


Suomi on aina pitänyt lupauksensa

Halosen ääneen tulee terävyyttä keskustelun kääntyessä siihen, voivatko EU-kumppanit luottaa suomalaisten hoitavan oman osuutensa yhteisissä taisteluosastoissa, jos vaatimus YK:n mandaatista säilyy rauhanturvalaissa.

– Olen jo kaksi kertaa sanonut, että kyllä voivat. En tiedä, mistä tämä suomalaisten huono itsetunto tulee, hän napauttaa.

Suomi on mukana kahdessa taisteluosastossa. Toisessa päävastuussa on Ruotsi, toisessa Saksa. Halosen mukaan kummallakin maalla oli valinnanvaraa kumppaneita hakiessaan, mutta silti ne päätyivät Suomeen.

– Siinä on ollut ratkaisevaa se, millainen yhteistyökokemus heillä suomalaisten kanssa on ollut nimenomaan voimassa olevalla lainsäädännöllä. On oltu Balkanilla ja on oltu Afganistanissa. Kun operaatioista päätetään, jokaisella maalla on omat säännöksensä. Koskaan ei ole jäänyt kiinni siitä, etteikö Suomi olisi ollut ajoissa täyttämässä lupauksiaan joukkojen lähettämisestä. Siitä pidetään kiinni, hän vakuuttaa.


Nykyisellä perustuslailla on klaarattu hyvin

Tarja Halonen korostaa, ettei presidentti päätä perustuslain uudistamisesta, mutta ei näe tarvetta kiireellisiin muutoksiin.

– En puhu nyt itseni puolesta, mutta nykyinen perustuslaki on ollut voimassa aika vähän aikaa. Sen aikana on Suomessa ollut vasta yksi presidentti ja kolme hallitusta eli Lipposen, Jäätteenmäen ja Vanhasen. Tänä aikana on koettu muutamia poikkeuksellisia tilanteita, muun muassa hallituksen muodostaminen mutta kaikki on kuitenkin niin sanotusti klaarattu tällä perustuslailla.

Uusi perustuslaki on ollut voimassa viisi vuotta. Halonen oli itse hallituksessa, joka uudistuksen valmisteli. Viime aikoina esiin nousseet vaatimukset perustuslain muuttamisesta olivat ennustettavissa.

– Aina kun tehdään kompromissi, tulee puheenvuoroja, että uudistus jäi kesken tähän tai tähän suuntaan. Se on ymmärrettävää, hän huomauttaa.

Halonen muistuttaa, että uudistuksessa annettiin lisää valtaa eduskunnalle presidentin kustannuksella.

– Eduskunta ja tasavallan presidentti ovat molemmat kansan suoraan valitsemia. Hallitus ei ole kansan suoraan valitsema, ei edes pääministeri.


Ylipäällikkyys on vanha perinne

Suurimmat intohimot perustuslain ympärillä liittyvät presidentin rooliin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja erityisesti hänen asemaansa puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) on muistuttanut, ettei ylipäällikköä voi syrjäyttää päätettäessä suomalaisten osallistumisesta EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaan, koska tehtäviin lähetettävät joukot ovat osa Suomen puolustusvoimia. Toisaalta eduskunnan perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Arja Alho (sd.) olisi valmis riisumaan presidentiltä koko ylipäällikkyyden.

– Perustuslakireformissa haettiin tasapainoa Montesquieun oppien mukaisesti niin, että lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta olisivat tietyllä tavalla toisistaan riippuvaisia mutta itsenäisiä. Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta on vanha suomalainen perinne, että meillä on ylipäällikkö erikseen. Siihen rakentuu suomalaisten sotilaiden käyttö kotimaassa ja muualla. Näitä päätöksiä on jo tehtykin, eikä se ole ollut ongelma.


Presidentti ei alleviivaa asemaansa

Halosta on jäänyt vähän harmittamaan se, että hänen sanotaan "alleviivaavan" omaa asemaansa puolustusvoimien ylipäällikkönä.

– Korjataan se nyt, että se mielikuva syntyi eräästä haastattelusta, jossa toimittajalla oli väärä käsitys asiasta. Sanoin lopulta, että katsotaan laista, onko ylipäällikkyys siellä. Lopputulos oli, että presidentti alleviivasi asemaansa, Halonen huokaa.

Tulosta
Bookmark and Share

Päivitetty 2.3.2005

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi