Tohtori Pentti Arajärven puhe SAK:n Porvoon paikallisjärjestön YK-päivän tilaisuudessa 24.10.2005

YK perustettiin tasan 60 vuotta sitten. Se perustettiin merkiksi paremmasta huomisesta. Maailma oli juuri toipumassa toisesta maailmansodasta ja vallalla ollut ajatus ”ei koskaan enää” heijastuu vahvasti YK:n peruskirjasta. Valitettavasti ”ei koskaan enää” -ajatus ei ole täysin toteutunut. Emme ole nähneet enää maailmanlaajuista paloa, mutta paikallisia konflikteja niin maailman maat kuin kansat ovat YK:n perustamisen jälkeenkin nähneet ja kokeneet. Onneksi on ryhdytty puuttumaan sotien syihin. Kärsimystä ja tuskaa voidaan välttää, ja mikä parasta, se voidaan tehdä edistämällä positiivista kehitystä. Nälän, puutteen, tietämättömyyden ja sairauksien, ympäristön tuhoutumisen torjunta on keskeisessä asemassa myös maailman paremmaksi tekemisessä.

Yhdistyneet Kansakunnat on välttämätön järjestö. Välttämättömiä ovat myös sen erityisjärjestöt ja rahastot. Ne eivät ehkä aina toimi parhaimmalla ja tehokkaimmalla tavalla, mutta ne ovat kuitenkin enemmän kuin jäsenmaittensa summa. Samalla on muistettava Yhdistyneet Kansakunnat ja sen erityisjärjestöt voivat tehdä vain sen, mihin niiden jäsenvaltiot ovat valmiita.

YK:n vuosituhatjulistuksessa asetettiin kuuden arvon pohjalta kahdeksan tavoitetta. Nuo arvot olivat vapaus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus luontoa kohtaan ja jaettu vastuu. Nämä arvot mielessä voimme aivan epäilemättä toteuttaa myös nuo kahdeksan tavoitetta. Tavoitteet ovat äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen ja ensi vaiheessa puolittaminen, peruskoulutuksen takaaminen kaikille, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveydentilan parantaminen, HIV:in ja Aidsin, malarian, tuberkuloosin ja vastaavien tarttuvien tautien leviämisen estäminen, ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen sekä globaali kumppanuus kehitykselle.

Kaikilla näillä tavoitteilla on tärkeä merkitys paitsi kehitykselle myös rauhalle. Jo pelkkä inhimillisyys edellyttää äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamista. Tämän tavoitteen toteuttamisella on merkitystä myös väestökasvun hillitsemisessä. Se samoin kuin lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveydentilan parantaminen ja tarttuvien tautien leviämisen estäminen merkitsevät samalla sitä, että ihmisten ei tarvitse tulevaisuutensa ja vanhuuden turvan varmistamiseksi hankkia mahdollisimman suurta lapsimäärää. Se turvaa myös ympäristön kestävää kehitystä. Ympäristöpakolaisuus on merkittävä syy siihen, miksi ihmiset vaeltavat maailmalla ja toisaalta ympäristön tuhoutuminen on merkittävä syy myös äärimmäiseen köyhyyteen ja nälkään.

Yksi parhaita takeita kehitykselle on koulutuksen aseman vahvistaminen. Lukutaitoon investoitu euro on kaikkein tehokkaimmassa käytössä. Erityisesti tyttöjen ja naisten lukutaidon parantaminen on tärkeä jo sen takia, että jokainen lukutaitoinen äiti pitää huolen siitä, että myös hänen lapsensa ovat lukutaitoisia. Siksi uskallan näistä kahdeksasta tavoitteesta jopa väittää, että peruskoulutus ja sen myötä avautuva mahdollisuus tiedon hankkimiseen on kaikkien muidenkin tavoitteiden kannalta ensisijainen. Lukutaito antaa edellytyksiä hankkia elantonsa ja se on myös keino välittää tietoa muiden vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Kansainvälisesti tarkasteltuna parempi maailma lähtee sitoutumisesta YK:iin, sen tavoitteisiin ja perusperiaatteisiin. Näillä voimme maailmanlaajuisesti edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, ympäristön kunnioittamista ja kehitysyhteistyötä. Rauha ja turvallisuus ovat edellytyksiä kestävälle kehitykselle, mutta aivan samoin kestävä kehitys on edellytys rauhalle ja turvallisuudelle. Kyse on positiivisen kierteen aikaansaamisesta.

Yksi kansainvälisen keskustelun keskeisiä aiheita on globalisaatio. Globalisaatio antaa mahdollisuuksia köyhyyden voittamiseen ja kestävän kehityksen vahvistamiseen. Se on vain saatettava oikeudenmukaisemmaksi valtioiden välillä ja valtioiden sisällä, ihmisten kesken. Globalisaatio ei nimittäin ole vain taloudellista toimintaa, vaan sillä on myös sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristöä koskeva merkitys. Globaalit ongelmat edellyttävät globaalia vastuuta.

Ihmisten yhteinen toive on unelmassa hallita itse elämäänsä ja voida vaikuttaa ympäristöönsä. Antamalla ihmisille mahdollisuuksia tähän, annamme myös mahdollisuuksia mahdollisimman monelle hyötyä globalisaatiosta. Tarvitaan valtioiden, kansainvälisten järjestöjen, rahoituslaitosten, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä.

Tarvitaan, kuten edellä jo totesin inhimillisten voimavarojen kehittämistä ja teknologisten innovaatioiden hyödyntämistä. Voimavarojen tehokas käyttö ei ole sama asia kuin ihmisten riistäminen. Tehokkuus on jokaisen etu, kunhan hyötyjen jakautuminen toteutetaan oikeudenmukaisesti.

Kansallisvaltioilla on edelleen tärkeä rooli globalisaatiossa. Tunnetusti muutos alkaa aina kotoa. Voimme mennä vielä konkreettisemmin kysymykseen, kysyä mitä itse kukin meistä voi tehdä oikeudenmukaisemman maailman aikaansaamiseksi. Tätä kautta asettuu kysymys poliittisesta vaikuttamisesta, mutta myös muusta toiminnasta ja vastuunkannosta. Suomi on sitoutunut, tosin erittäin hitaalla aikataululla, toteuttamaan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöksen 0,7 prosentin tasosta bruttokansantuotteessa kehitysyhteistyön määrärahojen suhteen. Verrattuna maihin, johon mielellään vertaudumme. Pohjoismaat ja Hollanti, olemme toivottomasti jäljessä. Tämä on poliittisen vaikuttamisen paikka ja esimerkiksi tämä on myös meille itse kullekin mahdollisuus vaikuttaa oikeudenmukaisemmin maailman luomiseen.

Toinen kysymys on ihmisten yli rajojen tapahtuva liikkuminen. Siltä osin kuin siirtolaisuudessa on kyse pakolaisuudesta tarvitaan konfliktien ja ympäristötuhojen torjumista. Mutta ihmiset muuttavat myös muista syistä ja useimmissa tapauksissa kyse on työstä. Ihmiset haluavat itse elättää itsensä ja perheensä. Esimerkiksi Euroopan unionin sisällä siirtyminen on hyvin organisoitua ja järjestelmällistä, vaikkakin ehkä varovaista. Muutos on aina suuri niin muuttajille kuin vastaanottajille. Mutta silloin kun ihmiset muuttavat välttämättömyydestä ansaita elantonsa, täytyy myös aina asettaa kysymys, olisiko muitakin, kansainvälisesti ehkä säädeltäviä vaihtoehtoja. Yllättävä näkökulma on, että meillä on kyllä lähes koko maailmaa koskevat säännökset tavaroiden ja pääomien siirtymisestä ja merkittäviltä osin palveluidenkin siirtymisestä, kun taas ihmisten siirtymistä koskeva sääntely on varsin rajoitettua.

Språket är av avgörande betydelse för hur individen fungerar i samhället. Därför är det viktigt att alla har möjlighet att använda sitt modersmål. Det bör dock påpekas att de som talar majoritetsspråket, även i samhällen med högkvalitativ lagstiftning och god praxis när det gäller språkfrågor, av demografiska, historiska och politiska orsaker alltid har mer omfattande rättigheter än andra.

Såsom jag redan nämnde flyttar människor och familjer av de mest skilda orsaker från ett land till ett annat. I samband med denna process kan såväl människorna själva som familjerelationerna förändras. Även om det är individen, familjen och gruppen som fattar beslutet om språket spelar det allmänna samhälleliga klimatet och samhällets åtgärder en avgörande roll.

Det dominerande språket tränger alltid in i människans liv, och det är också i stor utsträckning samhället som fastställer villkoren för möjligheterna att använda det egna språket. Forskningen kring invandrarnas språkliga utveckling visar i fråga om invandrarfamiljer att familjemedlemmar i andra eller tredje generation, även då de språkliga förhållandena är goda och utbildningen på modersmålet eller modersmålsundervisningen ordnats väl, ofta byter till majoritetsspråket. I sista hand är det alltid fråga om en växelverkan mellan individen och den sociala gemenskapen.

Meidän olisi myös kehitettävä niitä mekanismeja, joilla yhteiskunnissa vastaanotetaan sinne muuttavat ihmiset. Suomeltakin puuttuu siirtolais- ja maahanmuuttajapoliittinen ohjelma. Toimimme johdonmukaisesti rasismia vastaan ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi. Tässäkään eivät riitä pelkästään demokratian perusinstituutiot, vaan tarvitaan myös kansalaisyhteiskuntaa ja sen osana työnantajien ja työntekijöiden järjestöjä. Mitä ne voisivat tehdä, jotta ammattitaitoinen työvoima etnisestä alkuperästä riippumatta saataisiin käyttöön kansallisten säännösten ja käytäntöjen mukaisesti.

Olemme ylpeitä pohjoismaisesta mallista, olemme voineet varsin onnistuneella tavalla yhdistää demokratian, kilpailukyvyn ja esimerkiksi korruption vähäisyyden kansalaisten monipuoliseen hyvinvointiin. Positiivinen kierre on vahva. Pohjoismaiset yhteiskunnat muistuttavat hämmästyttävällä tavalla niitä ajatuksia, joita kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa halutaan saavuttaa, mutta pärjäämisen ehdot asetetaan usein toisinpäin. Kustannusten tulisikin muka olla mahdollisimman alhaiset, verojen mitättömät ja erilaisten velvoitteiden olemattomat. Kaikki esimerkit tällaisista maista eivät suinkaan ole rohkaisevia mutta kaikki esimerkit pohjoismaisen hyvinvoinnin kaltaisista valtioista ovat. Maailman mielenkiinto onkin kääntymässä tämän konseptin puoleen. Sitä ei tapahdu yksinomaan Euroopassa, vaan kasvavassa määrin koko läntisessä maailmassa.

* * *

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin 60 vuotta sitten toteuttamaan unelmaa paremmasta maailmasta. 60 vuotta on lyhyt aika rakentaa kaikille hyvä maailma, mutta YK-järjestelmän saavutukset antavat kuitenkin oikeuden uskoa, että YK:lla on tärkeä merkityksensä ihmisten, heidän yhteisöjensä ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kehittämisessä. Muutos ei aina ole nopeaa eikä johdonmukaisesti positiiviseen suuntaan etenevää, mutta kysymys onkin kokonaisuudesta. Satoja miljoonia on kuitenkin saatu pois nälän ja puutteen piiristä ja maailman lapsista kasvava osa saa kuitenkin perusopetuksen. Pitkäjänteistä työtä on jatkettava.