Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ”YK ja uudistukset” –seminaarissa Hanasaaressa 2.3.2007

YK yhdistää maailman kansakunnat toimimaan vapauden, turvallisuuden ja tasa-arvon puolesta. Suomi on ollut aktiivinen Yhdistyneissä kansakunnissa jäsenyytemme alusta lähtien ja aiomme olla jatkossakin. Maailma on muuttunut paljon kuluneiden 60 vuoden aikana. YK:n jäsenkunta on lähes nelinkertaistunut ja enemmistö 192 jäsenvaltiosta edustaa tänä päivänä kehitysmaita.

YK:n ansioksi voidaan lukea monia tärkeitä tuloksia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Maailmanjärjestön saavutukset myös talous- ja sosiaalisektorilla ovat kiistattomat. YK:n erityisjärjestöjen, rahastojen ja ohjelmien avulla on pelastettu ihmishenkiä, lievennetty kärsimystä ja luotu edellytyksiä ihmisarvoiseen elämään.

Köyhyyden vähentämisessä meillä on edelleen paljon tehtävää. Sen tärkeyttä on entisestään korostanut havaintomme sen merkityksestä myös konfliktien ennaltaehkäisijänä. Globalisaatio on vahvistanut riippuvuuttamme toinen toisistamme. Lisäksi uudet uhat, kuten pandemiat, terrorismi ja viime aikoina voimakkaasti esiin noussut ilmastonmuutos, ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa tehokkaasti vain monenvälisen yhteistyön kautta.

Yhteiset haasteet ovat kasvattaneet tietoisuuttamme yhteisestä vastuusta ja lisänneet vaatimuksia tehokkaammasta yhteistyöstä. Tämä on johtanut toistuviin reformivaatimuksiin myös YK:n suhteen. Itse asiassa jo YK:n toinen pääsihteeri Dag Hammarsskjöld aloitti tarmokkaasti sihteeristön uudistamisen. Tämän jälkeen jokainen pääsihteeri on ehdottanut reformeja, joista osa on toteutettukin.

Pääsihteeri Kofi Annanin merkittävin reformialoite perustuu oivallukseen turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien välisestä yhteydestä. Annan halusi YK-järjestelmän tukevan tehokkaasti Vuosituhatjulistuksen päämäärien toteuttamista. Tähän liittyi myös oma yhteistyöni hänen kanssaan. ILO:n asettaman maailmankomission ehdotukset reilummasta globalisaatiosta saivat hänen tukensa. Omakohtaisesti upeimpia kokemuksiani on ollut nähdä YK:n yleiskokouksen hyväksyvän joulukuussa 2004 nämä komissiomme esittämät tavoitteet. Samoin annettiin lupaukset – osana vuosituhannen tavoitteiden toteuttamista – sisällyttää kansalliseen ja kansainväliseen politiikkaan sekä kansallisiin kehitysstrategioihin tavoitteet ihmisarvoisesta työstä kaikille, myös naisille ja nuorille. Työllisyyden edistäminen on tehokasta köyhyyden vastaista politiikkaa.

Hyvien tavoitteiden toteuttaminen vaatii myös tehokkaamman YK:n. ”In Larger Freedom” -raportista liikkeelle lähtenyt kokonaisvaltainen reformiprosessi on osin edelleen kesken ja jäsenmaiden käsittelyssä, osa ehdotuksista on jo toteutusvaiheessa. Esimerkiksi ECOSOCin toiminnan tehostamista koskevat päätökset tehtiin viime vuoden lopulla. Työtä pitää jatkaa reformin läpiviemiseksi. Itse YK:n lisäksi sen erityisjärjestöt kannattaisi arvioida ja tarvittaessa modernisoida. Olen itsekin osallistunut UNCTADin eli YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin toiminnan kehittämiseen ns. viisaiden ryhmän kautta.

Yhdistyneiden kansakuntien uusi pääsihteeri Ban Ki-moon on hoitanut vaativaa tehtäväänsä vasta kaksi kuukautta. Hän on luvannut jatkaa meneillään olevaa reformiprosessia. Meidän ei pidä jäädä sivustaseuraajiksi: uudistusten toteuttaminen edellyttää jäsenmaiden tukea ja joustavuutta. Suomen puolesta voin sanoa, että me tuemme pääsihteeri Bania hänen haastavassa tehtävässään.

YK:n tärkeimmät tehtävät ovat multilateralismin tukeminen sekä turvallisuusneuvostolle määritelty vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Turvallisuusneuvoston uudistamista pidetään myös reformikokonaisuuden tärkeimpänä, mutta samalla vaikeimpana osana.

Turvallisuusneuvoston kokoonpanoa tulisi uudistaa vastaamaan tämän päivän todellisuutta. Neuvostoa on laajennettava lisäämällä sekä pysyviä että vaihtuvia jäseniä. Turvallisuusneuvoston vaikutusvalta ja uskottavuus edellyttävät, että pysyvinä jäseninä on keskeiset kehittyneet ja kehitysmaat eri maanosista. Suomi on ollut kriittinen veto-oikeuden vaikutukseen eikä hyväksy veto-oikeuden laajentamista uusille pysyville jäsenille.

* * *

YK:n sinibaretit ovat ansainneet maailmanlaajuisen kunnioituksen. Oma maamme on YK:n rauhanturvatoiminnan pitkäaikainen ja kokoonsa nähden merkittävä tukija. Kestävän rauhan rakentaminen edellyttää kuitenkin paljon laajempaa lähestymistapaa kuin perinteinen kriisinhallinta tai humanitäärinen apu. Meidän tulee pureutua tehokkaasti myös konfliktien syihin ja luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle.

YK:n edellisen pääsihteerin Annanin ehdotuksesta viime vuonna perustettu rauhanrakentamistoimikunta on ollut merkittävä askel oikeaan suuntaan. Toimikunnan perustehtävänä on estää kriisistä toipuvan valtion suistuminen uuteen kriisiin. Yhteistyössä kohdemaan kanssa luodaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa yhdistetään turvallisuus, kehitys, ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltiokehitys sekä luodaan perusta kestävälle rauhalle ja kehitykselle.

Naiset tulee saada mukaan rauhanrakentamiseen ja rauhanneuvotteluihin kaikilla tasoilla. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, joka käsittelee naisten asemaa ja oikeuksia konflikteissa, sekä naisten roolia rauhan rakentamisessa ja konfliktien ehkäisyssä. Päätöslauselmaa numero 1325 ei valitettavasti tunneta kovin hyvin. YK:n ja jäsenvaltioiden sekä myös kansallisten järjestöjen on toimittava aktiivisesti päätöslauselman esittämien asioiden puolesta. Toivon, että Suomen kansallinen toimenpideohjelma päätöslauselman toteuttamiseksi valmistuu mahdollisimman pian.

Naisten ruohonjuuritason aktivismi luo pohjaa kestäville ratkaisuille. Siksi on tärkeää tukea projekteja, joilla vahvistetaan naisten rauhantyötä sekä luodaan edellytyksiä paikalliselle toiminnalle.

Olen ollut tukemassa YK:n naisten järjestön UNIFEMin aloitetta dialogin rakentamiseksi israelilaisten ja palestiinalaisten naisten välille. Järjestimme tästä tilaisuuden viime syyskuussa YK:n yleiskokouksen aikana, ja ministeri Haatainen nosti asian esille EU:n ja Välimeren maiden tasa-arvoministereiden tapaamisessa Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Tarkoitukseni on jatkaa hankkeen edistämistä – ja uskon, että muitakin naisjohtajia tulee mukaan.

* * *

Kehityksen suuret vuosituhattavoitteet syntyivät kehitysmaiden ja teollisuusmaiden yhteistyönä. Myös niiden toteuttaminen edellyttää molempien panosta. Kehitysmaiden on tunnustettava oma vastuunsa, kehittyneiden maiden on lunastettava lupauksensa avun määrän ja laadun tehostamisesta.

YK:n rahallinen panos apua vastaanottavissa maissa on usein melko vähäinen ja sitä tulisi kasvattaa. Maailmanjärjestön neuvojan roolia voisi olla muutenkin tehostaa. Toimintaa vaivaa hajanaisuus ja joskus myös huono koordinaatio.

Pääsihteeri Annanin asettaman korkean tason paneelin viime marraskuussa julkaisema niin kutsuttu koherenssiraportti (System Wide Coherence) on Suomen mielestä tervetullut esitys siitä, miten YK:n toimintaa vastaanottajamaissa voitaisiin vahvistaa. Sen sisältämä peruskonsepti "Delivering as One" on oikea. Toivon, että nyt alkavat pilottimaakokeilut onnistuvat ja rohkaisevat myös muita maita ilmoittautumaan kokeiluun. Pilottimaiden joukossa on kolme Suomen pitkäaikaista yhteistyömaata: Vietnam, Mosambik ja Tansania. Seuraamme huolella kokeilun etenemistä, ja esimerkiksi Vietnamissa tämä uudistus on jo melko pitkällä.

Kestävän kehityksen merkityksen ymmärtäminen on nostanut ympäristön myös YK:n toiminnassa yhä keskeisemmälle sijalle. Pääsihteeri Ban Ki-Moon on ilmoittanut ottavansa ilmastonmuutoksen yhdeksi tärkeimmistä prioriteeteistaan. Viimeisimpien selvitysten valossa ei ole enää epäilystäkään sitä, etteikö ilmastonmuutos edellyttäisi kiireellisiä ratkaisuja ja laajaa monenvälistä yhteistyötä. Meidän tulee jo nyt katsoa Kioton sopimuksen jälkeiseen aikaan, vuoteen 2012 Kioton kauden jälkeen tarvitaan uusi ja nykyistä kattavampi – todella globaali – sopimus.

Minulla on ollut viime aikoina mahdollisuus keskustella monien valtioiden päämiesten ja yritysjohtajien kanssa vieraillessani Intiassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa sekä osallistuessani Sveitsin Davosissa Maailman Talousfoorumin kokoukseen. On ollut myönteistä havaita, että globaalit ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseksi koetaan laajasti välttämättömiksi.

YK:n ympäristöohjelmaa UNEPia pitää myös vahvistaa. Suomi tukee ohjelman muuttamista tulevaisuudessa YK:n ympäristöjärjestöksi UNEO:ksi.

Reformipaketin kolmas tärkeä kokonaisuus on ihmisoikeudet. Jäsenmaat pääsivät viime vuonna yhteisymmärrykseen uuden ihmisoikeusneuvoston perustamisesta. Ihmisoikeudet on näin nostettu samalle tasolle turvallisuuden ja kehityksen kanssa myös institutionaalisesti. Uusi neuvosto on vielä työnsä alkutaipaleella ja hakee jossain määrin rooliaan ja toimintatapojaan. Toivon, että neuvostosta tulee vahva ja rohkea toimija. Ihmisarvoinen elämä ei ole mahdollista ilman demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja toimivaa oikeusvaltiota.

* * *

Suomi haluaa vahvan ja tehokkaan YK:n. Viime syksyn EU-puheenjohtajakaudella pystyimme edistämään merkittäviä asioita: EU toimi YK:ssa monessa asiassa yhteen sovittajan roolissa. Toivon, että EU ottaisi jatkossakin vahvan roolin globaalien haasteiden voittamiseksi tarvittavan globaalin vastuun rakentamisessa.

Toimia tarvitaan tietysti myös kotimaassa. Kaikki toimijat on saatava mukaan yhteistyöhön. Tämä koskee sekä valtionhallintoa, elinkeinoelämää että kansalaisjärjestöjä. On ilo nähdä teidät kaikki täällä. Tämän sukupolven tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että kehitys parempaan on meidän perintömme tuleville sukupolville.