Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Vuoden nuori maaseutuyrittäjä 2005 -voittajan julkistamistilaisuudessa Song-talolla Helsingissä 4.11.2005

(muutosvarauksin)

Maalla asuu yritteliästä väkeä. Te maaseudun ammateissa työskentelevät olette oppineet elämään luonnon kanssa kiinteässä vuorovaikutuksessa. Olette aina tarvinneet sitkeyttä, kykyä aloittaa alusta ja neuvokkuutta selvitä ikävistäkin yllätyksistä. Se on myös yrittäjyyden perusta. Tilaisuus, jossa olemme tänään mukana, on hyvä tapa tuoda esiin hyviä esimerkkejä, jotka rohkaisevat muitakin yrittämään.

* * *

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä. Maamme maatalous on monien haasteiden edessä kuten useimmissa muissakin Euroopan unionin jäsenmaissa. Suurin muutos on tapahtunut uusissa jäsenmaissa, mutta uudistusten tahti on ollut nopea myös vanhoissa jäsenmaissa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana maatalousyritysten lukumäärä unionissa on vähentynyt noin 15 prosenttia. Pohjoisessa enemmän kuin etelässä. Muutosvauhti Suomessa oli samankaltainen jo ennen unionin jäsenyyttä. Erityisen nopeaa on ollut kotieläintilojen lukumäärän väheneminen. Kehitys jatkunee edelleen samansuuntaisena.

Rakennemuutos on normaalia yritystoiminnassa. Maatalouden erityispiirre on se, että poliittisilla päätöksillä on ollut tavallista suurempi merkitys. Suomalaiset viljelijät ovat kokeneet EU-jäsenyyden aikana monia maatalouspolitiikan muutoksia ja ne jatkuvat myös tulevaisuudessa. Unionin laajentumisesta päätettäessä yhteisen maatalouspolitiikan menot vahvistettiin vuoteen 2013 asti. Tosin tähänkin päätökseen on kohdistunut paineita keskusteltaessa unionin uusista rahoituskehyksistä.

Maatalous on nykyisin varsin pääomavaltainen elinkeino. Kun nuori harkitsee maatilanpitoa - siis käytännössä usein sukupolvenvaihdosta - hänellä tulisi olla selkeä käsitys siitä, millaiset ovat tilanpidon edellytykset ja olosuhteet pitkällä aikavälillä. Nyt yhteisen maatalouspolitiikan ehtoja on muutettu melko nopeaan tahtiin. Tämä on varmasti vaikeuttanut nuorten viljelijöiden päätöksentekoa. Juuri tällä hetkellä Suomessa tehdään maatalouspolitiikkaamme koskevia kauaskantoisia päätöksiä. Eduskunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston maatalouspoliittista selontekoa. Meidän on kyettävä tekemään yhdessä päätöksiä, joilla pystytään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Suomalainen vahvuus on tehdä yhdessä päätöksiä, seistä niiden takana ja panna ne myös täytäntöön.

Suomi ja koko EU on osa globaalia taloutta. Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä käydään neuvotteluja tavaroiden ja palvelujen kaupanesteiden vähentämisestä. Maatalouskaupan liberalisointi on yksi keskeinen neuvottelujen kohde. Tähän mennessä kaupan liberalisointi on aina - ennemmin tai myöhemmin - johtanut tulokseen, kaupanesteiden vähenemiseen ja maailmankaupan kasvuun. Maatalouskauppaa koskevat neuvottelut näyttävät nyt olevan avainasemassa kuten jo pari vuotta sitten ennustin.

Maataloustuotteiden maailmankaupan vapauttamisesta hyötyvät kehitysmaat, jotka saavat mahdollisuuksia taloudelliseen kehittymiseensä. Meidän on myös huolehdittava omista kansallisista eduistamme, jotka tässä yhteydessä ovat kansallinen maataloustuotanto ja elintarvikeketju.

Suomalaiselle viljelijälle kaupan vapauttaminen merkitsee kilpailun asteittaista lisääntymistä. Euroopan unioni on jo nyt sekä suuri elintarvikkeiden tuoja että viejä. Kilpailun lisääntyminen merkitsee sitä, ettei nousevia hintoja juuri ole näköpiirissä. Ei liene myöskään syytä - EU:n ja sen monien jäsenmaiden budjettivaikeudet huomioon ottaen - ennustaa maataloustukien lisäämistä. Näin ollen maatalouden kannattavuuden paraneminen on paljon kiinni tuottavuuden kasvusta ja siis maatalousyrittäjien omista ponnistuksista.

Kysymys on yksikkökoon kasvusta, mutta ei vain siitä. Myös liitännäis- ja oheiselinkeinojen lisääntyminen, monipuolinen yrittäjyys, voi olla ratkaisu. Yhä useammilla maatiloilla harjoitetaan varsinaisen maatalouden lisäksi muuta yritystoimintaa. Perheenjäsenet saattavat käydä ansiotyössä tilan ulkopuolella. Yrittäjät voivat löytää erilaisia vaihtoehtoja muuttuvissa markkinaolosuhteissa, mutta ne ovat nimenomaan heidän itsensä ja heidän omista lähtökohdistaan löytyviä ratkaisuja. Uskon, että esimerkiksi energiantuotanto voisi olla yksi tulevaisuuden toimiala.

Nuoreen yrittäjään kohdistuukin monenlaisia osin ristikkäisiä paineita. Tuottavuuden kasvu edellyttää investointeja. Kuluttajat odottavat enenevässä määrin eettistä, kestävän kehityksen mukaista tuotantotapaa. Tämä voi olla esimerkiksi vaatimus vähentää torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä ympäristön säästämiseksi tai vaatimus parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia. Nämä uudistukset vaativat useimmiten rahaa. Geeniteknologian käyttöön suhtaudutaan Euroopassa muita tiukemmin.

Yrittäjä voi siten kokea, että häneltä odotetaan enemmän kuin muiden maanosien maatalousyrittäjiltä. Näin asia onkin. Laatuvaatimukset ja muut normit ovat Euroopassa yleensäkin korkeampia kuin muualla. Toisaalta eurooppalainen ja etenkin suomalainen kuluttaja näyttäisivät olevan valmiita maksamaan toiveittensa mukaisesta tuotteesta paremman hinnan. Yhä useammat ovat valmiita maksamaan myös siitä, että tietävät, missä ja miten jokin elintarvike on tuotettu.

Biologisen tuotannon riskejä ovat kasvi- ja eläintaudit, mistä meillä on esimerkkejä viime vuosien ajalta, myös Euroopasta. Tautien torjuminen ennalta on aina parempi vaihtoehto kuin jo puhjenneen epidemian hävittäminen. Yhteiskunnan vahva panos yhteistyössä kaikkien osapuolien kanssa on hyvin perusteltu. Kuluttajan turvallisuus on myös suomalaisen viljelijän etu.

Tärkeätä on koko ketjun yhteistoiminta, "pellolta pöytään", kuten sanonta kuuluu. Maatalousraaka-aineen tuotanto, jalostus, kuljetus ja jakelu muodostavat ketjun tai prosessin, jossa eurooppalainen ja suomalainen organisaatio ja logistiikka tuottavat edelleen merkittäviä kilpailuetuja valtamerentakaiseen tuotantoon verrattuna. Tätä etua pitää osata hyödyntää sen nykyaikaisessa muodossa. Suomessa on vahvat perinteet tuottaja- ja kuluttajaosuustoiminnalle. Tämä hyvä malli on jatkuvasti pidettävä ajanmukaisena.

Ympäristö on meidän kaikkien yhteisellä vastuulla. Maaseudun väellä on avaimet omien tuotantomenetelmiensä ja ympäristön hyvinvoinnin yhteensovittamiseen. Maanviljely on maisemanhoitoa ja asianmukaisilla viljelymenetelmillä myös vesien hoito onnistuu. Ympäristöohjelmat on rakennettava maaseudun väen kanssa yhteisymmärryksessä, jotta niiden vaatimukset ja tavoitteet olisivat myös käytännön toiminnassa saavutettavissa. Me kaikki voimme osallistua yhteisiin talkoisiin hyväksymällä sen, että ympäristönhoidolla on hintansa.

* * *

Maatalous ei ole eikä saa olla Suomessa uhanalainen, häviävä elinkeino. Niin kauan kuin me suomalaiset haluamme syödä ja tuottaa suomalaista ruokaa, Suomen maatalous säilyy.

Maaseudun elinvoimaisuus ei rakennu yksinomaan maatalouden varaan, vaan siihen tarvitaan monipuolista yrittäjätoimintaa. Hyviä esimerkkejä tästä yrittäjätoiminnasta on paljon. Tämänpäiväinen kokoontuminen on siitä osoitus. Nyt on toiminnan aika. Maaseudun yrittäjätoiminta tarvitsee toimivaa infrastruktuuria, kuljetuksia, postia, rahaliikennettä, laajakaistayhteyksiä. Niiden järjestämisessä tarvitaan yhteistyötä ja myös yhteiskunnan panosta.

Sanotaan, että yrittäjyys on elämäntapa. Se vaatii uskallusta, uteliasta luonnetta, tervettä itsetuntoa ja luottamusta omaan osaamiseen. Mutta se vaatii myös nöyryyttä etsiä tietoa ja neuvoja, hyödyntää kokeneiden yrittäjien ja tutkijoiden viisautta. Parhaimmillaan yrittäjyys on kiinnostavaa ja haasteellista, mutta ei siitä leipä lähde helpolla.

* * *

Yrittäjyys ja sen edistäminen ovat osa mahdollisuuttamme luoda työllisyyttä ja pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen. Siksi on suuri ilo ja kunnia onnitella Vuoden Nuori Maaseutuyrittäjä -kilpailussa menestyneitä ja kohdata rohkeita nuoria, jotka osaavat ja haluavat työllistää itsensä ja oman toimintansa kautta antaa työtä muillekin.

Minulla on ollut tilaisuus tavata vuosien aikana maaseudun yrittäjiä, niin nuoria kuin pitkään alalla olleita. Tapaamisista ja vierailuista on jäänyt mieleen, että kaikista haasteista huolimatta maatalousyrittäjillä on realistinen usko elinkeinonsa tulevaisuuteen. Kotimaisuudella on arvonsa nykypäivänkin Suomessa. Toivotan teille uskoa huomiseen ja mitä parhainta onnea.