Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Mannerheimin Lastensuojeluliiton 90-vuotisjuhlaseminaarissa 4.10.2010

(muutosvarauksin)

 Ihmisistä huolehtiminen on ihmisyyden kunnioittamista. Se vastaa myös ihmisten käsitystä siitä, mikä on oikein.

Hyvinvointiyhteiskunta on poistanut köyhyyttä, huolehtinut sairaista ja vanhuksista. Se on tasannut edellytyksiä elää yhteiskunnassa. Aina kannattaa pohtia myös syitä eikä seurauksia. Kuitenkin monet tarpeista eivät häviä tulevaisuudessakaan, vaan joudumme pohtimaan antamiemme vastauksien tarkoituksenmukaisuutta.

Kansainväliset vertailut osoittavat, että suhteellisesti hoivan ja hoidon, koulutuksen ja taloudellisen turvan kustannukset ovat likimäärin samalla tasolla hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa. Tarpeisiin vastaamisen ei pitäisi tapahtua pelkästään taloudellisten laskelmien kautta. Ihmisistä välittäminen on ihmisyyden kunnioittamista ja kasvua yhteisöllisyyteen - perheen, suvun, kansakunnan ja myös ihmiskunnan jäseneksi.

Suomessa yhteisöllisyyden kehittäminen on auttanut yksilöä ja samalla tehnyt meistä kansainvälisesti kilpailukykyisen maan. Arvotutkimuksista saa sen kuvan, ettei suomalaisten halu ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ole heikentynyt eikä halu auttaa muita ole kadonnut. Miten tämä kaksoishyvä on säilytettävissä, on juhlaseminaarissakin hyvä kysymys.

* * *

Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisen aikaan Suomi oli vasta itsenäistynyt eikä tuolloin rakenteilla oleva julkinen hallinto pystynyt tarjoamaan riittävästi apua köyhille tai sisällissodan jälkeen orvoiksi jääneille lapsille tai heidän äideilleen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajat, kuten monet muutkin aikalaiset kokivat, että kansalaisten itsensä oli tartuttava toimeen ympärillään näkemänsä hädän lievittämiseksi ja erityisesti lasten olojen kohentamiseksi. Lapsikuolleisuus oli yleistä ja vanhempien tietämys lasten terveydestä tai sairauksien hoidosta oli alhaisen koulutustason ja olemattoman neuvonnan vuoksi puutteellista.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajajäsenet pitivätkin tärkeimpinä tehtävinään imeväiskuolleisuuden vähentämistä, kansalaisten ja etenkin äitien valistusta sekä kotien kasvatuksen tukemista tarjoamalla lapsille ja nuorille kehittävää kerho- ja virkistystoimintaa. Toiminnan haluttiin olevan kaikkien ulottuvilla.

Suomalaisten työn onnistumisesta kertoo, että valtaosa maamme lapsista ja nuorista voi hyvin. Hyvinvointi ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan erot hyvin ja huonosti voivien perheiden välillä ovat kasvaneet. Hyvinvoinnin eriytymiskehitys näkyy lasten ja nuorten keskuudessa. Eri tavoin oireilevien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt ja sekä lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on viime vuosina kasvanut.

Lasten kasvatusvastuu ja -oikeus on ensisijaisesti vanhemmilla. Vanhemmat tarvitsevat ja ansaitsevat ympäröivän yhteiskunnan tuen tärkeälle kasvatustehtävälleen. Vanhemmuuden tukemisessa lähtökohtana tulee olla lapsen tarpeista huolehtiminen ja lapsen oikeudet. Tämä periaate onkin käytössä sekä julkisella sektorilla että järjestöjen palvelutoiminnassa että niiden yhteistyössä.

Kaikille perheille tarjolla oleva vanhemmuuden tuki on tärkeää, sillä ajoissa saatu ja oikein kohdennettu tuki ehkäisee perheiden ongelmia ja vähentää erityispalveluiden tarvetta. Lasten ja aikuisten maailma on myös siten yhteinen, että jos aikuisten tarvitsemissa palveluissa on puutteita, kuten esimerkiksi nyt on päihdehuollossa tai mielenterveyspalveluissa, lisää se myös perheen lasten ja nuorten elämän ongelmia ja voi johtaa lisäksi lastensuojelun ja lasten- ja nuortenpsykiatrian tarpeen lisääntymiseen. Apua pitää saada riittävän ajoissa ihmisen omassa elinympäristössä niin, että laitoshoitoon ja muihin perheen ulkopuolisiin sijoituksiin jouduttaisiin turvautumaan mahdollisimman harvoin.

Vanhemmat arvostavat nykyään vanhemmuuttaan ja haluavat käyttää aikaa lasten kanssa. Isät ovat enemmän läsnä lasten arjessa ja tasavertaisempina vanhempina äitien rinnalla kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lapsiperheiden toiveissa on, että työn ja perheen yhteensovittamista helpotettaisiin työaikojen joustoilla ja vanhempainpäivärahoja korottamalla. Toivon, että poliittista tahtoa syntyy vastata näihin toiveisiin.

Perheille suunnattu tuki ja palvelut tulisi olla tarpeen mukaan tarjolla kaikille perheille. Tällä hetkellä kuntakohtaiset erot lasten ja perheiden palveluissa ovat valitettavan suuret. Myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt tähän huomiota. Komitea on suositellut aikoinaan, että Suomi ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla kaikille lapsille taataan tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palvelujen saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta. Lapsen oikeuksien komitea suosittelee myös, että Suomi kiinnittää huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi.

Suomi on iso maa, jossa alueellinen tasa-arvo on haaste. Se alkaa jo talouden kehityksestä ja näkyy elämän kaikilla sektoreilla. Epäkohtia löytyy niin haja-asutusalueilla kuin myös ruuhka-Suomessa. Kunnallinen itsehallinto on hyvä perusratkaisu, mutta kansalaisten tasa-arvon toteutuminen on myös ehdottoman tärkeää. Siksi resurssien ohjaamisen ja tarvittaessa myös valtakunnallisten normien tulisi kuulua jatkossakin käytettävissä oleviin keinoihin.

Järjestöt ovat olleet ja ovat edelleenkin julkisia palveluja täydentävä ja kehittävä voima. Sen lisäksi vapaaehtoinen kansalaistoiminta on merkittävä ihmisten osallisuutta vahvistava ja sitäkin kautta hyvinvointia lisäävä tekijä. Julkinen valta voi omalta osaltaan edistää kansalaistoiminnan edellytyksiä – ja silloinkin puhutaan myös rahasta.

* * *

Aikuisten ja lasten maailma on tänäänkin yhteinen, mutta epäkohdat kasaantuvat usein heikoimmille. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana merkittävästi.

Perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus ja uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja edellyttävät julkiselta vallalta lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämistä. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi vahvistaa tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille.

Terveys- ja hyvinvointierot muodostuvat merkittävältä osin jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Perheen pienituloisuus, vanhempien koulutustausta, ammattiasema ja työmarkkina-asema heijastuvat lapsen terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut terveystottumukset vaikuttavat koko myöhempään elämään. Sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet Suomessa suuriksi. Toivon, että tähän asiaan kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota.

Kuluneen 90 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut kehitysmaasta vauraaksi kehittyneeksi maaksi. Imeväiskuolleisuus on saatu promilletasolle, koko väestön koulutustaso on korkea ja lasten oikeudet ja hyvinvointi koetaan yhteiseksi tärkeäksi asiaksi.

Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteista suurin osa kohdistuu nimenomaan lasten tulevaisuuden turvaamiseen. Tänä vuonna pidetyssä välitarkastelussa kiinnitettiin erityistä huomiota äitiys- ja lapsiterveyteen.

Suomessa on luotu lasten hyvinvointia tukevia hyviä malleja, joista voisi olla apua muillekin. Vastuu maailman lapsista on yhteinen. Siispä laittakaa liikkeelle kutsu penkomaan yhdessä toiminta- ja ideavarastoanne! Hyöty voi jopa osoittautua molemminpuoliseksi. En pidä suurvalta-ajattelusta sinänsä, mutta lapsen oikeuksien edistämisessä voisin jopa kannustaa Suomea pyrkimään suurvallaksi kansainvälisillä areenoilla.

* * *

Muuttuva ympäristö muuttaa lapsuutta ja vanhemmuutta. Jokainen polvi vuorollaan kohtaa omat haasteensa vanhemmuudessa ja kasvatuksessa. Nykyvanhemmat luotsaavat lapsiaan kasvuympäristössä, jonka luonnollisia osia ovat jatkuvan tiedonvälityksen ja yhteydenpidon mahdollistava tekniikka ja kansainvälisyys. Vaikka maailma muuttuu, lapsen perustarpeet pysyvät. Vanhempien läsnäolo, huolenpito ja vuorovaikutus ovat lapsen hyvinvoinnin perustekijät. Terveen kasvun kannalta on tärkeää, että vanhemmat ehtivät tutkia ja ihmetellä asioita yhdessä lasten kanssa, tulkitsevat maailmaa ja oppivat itsekin katsomaan asioita uudesta kulmasta.

Kiitos tehdystä työstä ja paljon intoa tuleville vuosille!