Tohtori Pentti Arajärven puhe Helsinki Human Rights -säätiön järjestämässä rasismin vastaisessa All-Stars -koripallo-ottelussa 11.3.2007

Haluamme mielellämme käydä sivistyneestä. Mutta mitä sivistys on? Usein se rinnastetaan oppineisuuteen tai muodolliseen koulutukseen. Varmaan se liittyy siihenkin. Mutta pelkkä oppineisuus ei riitä sivistykseksi. Paljon koulutettukin ihminen voi olla törkimys ja käyttäytyä huonosti. Mutta onko sivistys sitten ulkonaista käyttäytymistä? Sama kuin hyvät tavat ja tanssitaito. Tässäkin on ideaa. Sivistyneisyyteen kuuluu se, että kohtelemme toisiamme hyvin. Mutta sekään ei ole riittävästi. Ulkonaisesti hyvin käyttäytyvä voi toimia toista ihmistä kohtaan huonosti ja tällöin sivistyneisyys jää vain kaksinaismoraaliseksi käyttäytymistavaksi.

Sivistys on ihmiseksi tulemista. Se on toisten ihmisten huomioon ottamista, hieno-tunteisuutta ja myös omanarvontuntoa. Siihen liittyy pyrkimys hyvään ja parempaan. Ehkä voimme sanoa, että siihen liittyy pyrkimys elää ihmisiksi. Silloin siihen liittyy myös hyvän yhteiskunnan ylläpito. Ehkä sivistys yhdeltä osaltaan voidaan määritellä myös kultaiseksi säännöksi: tee toisille mitä soisit heidän tekevän itsellesi.

Ulkomaalaisten määrä on Suomessa varsin pieni. Itse asiassa se on yksi pienimpiä suhteellisia osuuksia läntisen Euroopan maista. Siksi on tärkeää saada positiivisia kokemuksia yhteyksistä itselleen vieraisiin kulttuureihin. On myös hyvä muistaa ulkomaalaisten tuoma positiivinen palaute kulttuurillemme – vaikkapa koripallokulttuurillemme. On aina hyvä nähdä muitakin ja ottaa oppia muista. Tietysti se koskee myös Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia. Toivottavasti he omaksuvat parhaat osat meidän kulttuuristamme.

Ulkomaalaisiin ja erityisesti valtakulttuuristamme selvästi poikkeaviin ulkomaalaisiin kohdistuu usein ennakkoluuloja. Lasten ja nuorten kannalta keskeisin tiedon lähde on koulu. Sieltä tulee saada tietoa muista uskonnoista, toista etnistä alkuperää olevista ihmisistä, itselleen vieraista kulttuureista ja muista muukalaispelkoa synnyttävistä tekijöistä. Toimintaan on kytkettävä mukaan mahdollisimman monet lasten ja nuorten kanssa toimivat henkilöt, koska varhainen vaikuttaminen ja ehkäisy on aina tehokkaampaa ja pitkävaikutteisempaa kuin jo syntyneen asenteen muuttaminen tai välinpitämättömyyden murtaminen. Asenteisiin on voitava vaikuttaa päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotoimessa, urheiluseuroissa ja missä hyvänsä lapset ja nuoret kohtaavat toisiaan ja maahanmuuttajia, muista etnisistä ryhmistä lähtöisin olevia henkilöitä, itselleen vieraita uskontoja ja vieraita kieliä.

Rasismin ja muukalaisvihan vastustamisessa haluan korostaa kahta näkökohtaa. Rasismin ja muukalaisvihan mahdollisten kohteiden tulee olla itse mukana siinä keskustelussa, jolla pyritään ehkäisemään ennakkoluuloja ja mahdollisesti vihamielisiäkin asenteita. Samoin mukana tulee olla yhteisöjen, kuten vähemmistöuskonnot, jotka tietämättömyyden vuoksi leimataan sellaisella tavalla, joka antaa pohjaa rasismille ja muukalaisvihalle. Kun yhteisöt itse voivat oikaista vääriä käsityksiä, voidaan myös olettaa toiminnan olevan uskottavaa ja tehokasta.

Rasismin vastaiseen työhön tulee saada mukaan kansalaisjärjestöjä, varsinkin vähemmistöjen ja maahanmuuttajien omia yhteisöjä ja yhdistyksiä, uskonnollisia yhteisöjä, työmarkkinajärjestöjä, tutkijoita ja yksittäisiä henkilöitä. Näin voidaan luoda sellainen keskustelun, tukemisen, tutkimisen ja tekemisen yhteisö, jolla on todellista vaikutusta.

Haluaisin vielä korostaa itse tekemisen ja toimimisen merkitystä. Itse tehty on aina myös sisäistetty. Siksi esimerkiksi tällaiset tilaisuudet, jotka luovat mahdollisuuden itse havaita meidän itse kunkin samanlaisuus ihmisenä, pelaajana, toimijana, ovat tärkeitä.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Paras panee pallon koriin tai auttaa huonompaa tekemään niin.