Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Ahvenanmaan maakuntapäivien avajaisissa 1.11.2004

Arvoisa puhemies, hyvät maakuntapäivien jäsenet

Kuluneena kesänä Ahvenanmaalla on muistettu 150 vuotta sitten käydyn Krimin sodan aikaista Bomarsundin taistelua. Sodan päättäneellä Pariisissa vuonna 1856 tehdyllä rauhansopimuksella on yhä edelleen suuri merkitys Ahvenanmaalle. Sotaa käyneet Venäjä, Britannia ja Ranska sopivat tuolloin paitsi rauhan ehdoista, myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista.

Saarten poikkeuksellista kansainvälistä asemaa vahvistettiin edelleen vuonna 1921 Kansainliiton aloitteesta syntyneellä sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta. Toisen maailmansodan päätteeksi tehdyssä Pariisin rauhansopimuksessa määrättiin Ahvenanmaan demilitarisoidun aseman jatkumisesta.

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle syyskuussa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka käsittely on vielä kesken eduskunnassa. Selonteon mukaan Suomen turvallisuuspoliittisen linjan tavoitteena on maamme itsenäisyyden sekä suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Tähän pääsemme harjoittamalla johdonmukaista ulkopolitiikkaa, osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön sekä ylläpitämällä liittoutumattomana maana uskottavaa kansallista puolustuskykyä.

Selonteossa ei käsitellä Ahvenanmaan eritysasemaa, koska tässä suhteessa ei ole tapahtunut eikä harkittu mitään muutoksia. Tähän on kiinnitetty huomiota sekä Ahvenanmaalla että mm. eduskunnassa selonteon lähetekeskustelussa. Ahvenanmaan asemaa ei arvioitu myöskään edellisessä, vuoden 2001 selonteossa.

Pidän itsestään selvänä, että Suomi kunnioittaa Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellista asemaa. Valtioneuvoston selonteko ei sisällä mitään sellaisia linjauksia tai kannanottoja, jotka millään tavoin sitä muuttaisivat.

Tasavallan presidentin tehtäviä ja valtaoikeuksia muutettiin merkittävästi vuonna 2000 voimaan tulleella perustuslailla. Uudistukset eivät kuitenkaan muuttaneet presidentin ja Ahvenanmaan maakunnan välistä suhdetta, josta säädetään tarkemmin Ahvenanmaan itsehallintolaissa.

Ahvenanmaan maakunnalla on Suomen perustuslain ja Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla laaja ja vahva oma toimivaltansa, jolla se käyttää lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa Suomen eduskunnasta ja hallituksesta riippumattomana. Ahvenanmaan maakuntapäiviä ja maakunnan hallitusta sekä valtakunnan puolella eduskuntaa ja valtioneuvostoa on luonnehdittu tavallaan toisilleen rinnakkaisiksi rakenteiksi. Vasta tasavallan presidentti valtionpäämiehenä yhdistää nämä toisiinsa nähden riippumattomina toimivat vallankäyttöjärjestelmät.

Tasavallan presidentillä on oikeus määrätä maakuntalaki raukeamaan kokonaan tai osittain, jos hän katsoo maakuntapäivien ylittäneen lainsäädäntövaltansa tai maakuntalain koskevan valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Presidentin veto-oikeus on perusteiltaan oikeudellinen ja turvaa siten itsehallinnon toteutumisen Suomen perustuslain ja Ahvenanmaan perussäädösten mukaisesti. Veto-oikeuden perusteet ja päätöksentekomenettely kunnioittavat maakunnan poliittisen päätöksenteon itsenäisyyttä mahdollisimman laajasti.

Tasavallan presidentin toimivalta ja tehtävät ovat tarkoin laissa säädelty. Niiden lisäksi presidentin toimen hoitamiseen vaikuttavat muutkin tekijät. Olen vuosien kuluessa tutustunut Ahvenanmaahan ja sen asukkaisiin. Arvostan yhteistyötä ja haluan jatkossakin omalta osaltani tukea maakunnan kehitystä ja erityispiirteitä.

Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan asema turvattiin liittymissopimukseen otetulla pöytäkirjalla. Unionin jäsenyyden aikana Ahvenanmaalla on esiintynyt huolestuneisuutta ja tyytymättömyyttä toimivallan siirtymisestä unionille ja vaikutusvallan keskittymisestä valtakunnan poliittisille elimille.

Tämän vuoden kesäkuussa tuli voimaan itsehallintolain muutos, jolla parannettiin maakunnan mahdollisuuksia osallistua EU:ssa tehtäviä päätöksiä koskevien kansallisten kannanottojen valmisteluun. Maakunnan vaikutusvaltaa vahvistettiin asioissa, jotka kuuluvat itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan.

Uusien säännösten mukaan valtioneuvoston tulee Suomen kannanottoja muodostettaessa varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että maakunnan näkökannat otetaan huomioon. Maakunnan ja valtakunnan kannat on ensisijaisesti pyrittävä sovittamaan yhteen. Jos tämä ei ole mahdollista, Suomen edustajien on maakunnan pyynnöstä tiedotettava myös maakunnan kannasta esitettäessä Suomen kannanottoja Euroopan unionin toimielimissä.

Olen tyytyväinen, että tämä uudistus saatiin lopulta hyväksyttyä ja voimaan. Lainsäädännön lisäksi myös yhteistoiminnan käytäntöjä on kehitettävä. Käsitellessään edellä mainittua itsehallintolain uudistusta eduskunnan perustuslakivaliokunta esitti näkökohtia unioniasioiden kansallisen käsittelyn kehittämisestä. On tärkeää, että kansallisten kannanottojen valmistelussa arvioidaan asian merkitystä myös Ahvenanmaan kannalta ja selvitetään maakunnan kannanotot. Poliittisten päätöksentekijöiden näkökantojen yhteensovittamisen lisäksi on huolehdittava virkamiesten jokapäiväisen yhteistyön toimivuudesta.

Eurooppalaisen integraation syveneminen ja laajeneminen on otettava huomioon myös Ahvenanmaalla ja mahdollisesti myös itsehallintoa koskevassa lainsäädännössä. Euroopan perustuslaista tehty sopimus ja siihen liittyvä päätösasiakirja allekirjoitettiin viime viikolla. Tavoitteena on antaa eduskunnalle ja maakuntapäiville esitys sopimuksen hyväksymisestä ensi vuoden aikana.

Maakunnan hallitus on esittänyt toivomuksen, että itsehallintolakia muutettaisiin EU:n uuden perustuslaillisen sopimuksen johdosta. Maaneuvos ja oikeusministeri keskustelevat piakkoin työryhmän asettamisesta. On selvää, että voimassa olevan lainsäädännön muutostarpeita on arvioitava, keskeisenä kysymyksenä on kansallisten parlamenttien asema.

On tärkeää, että Ahvenanmaan maakuntapäivät saa etukäteen tiedon EU-asioista ja voi välittää eduskunnalle käsityksensä. Työryhmän on syytä selvittää, kuinka tämä toteutetaan ja mitä mahdollisia lainmuutoksia tarvitaan.

Ahvenanmaan itsehallintoa on uudistettu vuosien kuluessa. Uudistaminen on merkinnyt itsehallinnon laajentamista lisäämällä maakunnan toimivaltaa. Uudistusten tahti tai itsehallinnon lisäykset eivät ehkä ole aina täyttäneet ahvenanmaalaisten toiveita. Kyseessä on kuitenkin prosessi, jossa tarvitaan sekä valtakunnan että ahvenanmaalaisten yhteisymmärrystä.

Nykyistä, vuonna 1993 voimaan tullutta Ahvenanmaan itsehallintolakia on muutettu neljä kertaa. Viimeisen uudistuksen valmistelu vei pitkän aikaa ja oli osittain vaikeaa. Onneksi niin ei ole ollut aina. Unioniin liittymisen yhteydessä lainsäädännön uudistukset valmisteltiin ja hyväksyttiin erittäin joutuisasti.

Itsehallintolakiin lisättiin viimeisen uudistuksen yhteydessä myös selkeät säännökset siitä, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain tai itsehallintolain mukaan muuten kuuluvat lain alaan, on säädettävä maakuntalailla. Nämä säännökset korostavat parlamentin – Ahvenanmaan maakuntapäivien asemaa lainsäätäjänä.

Ahvenanmaan itsehallinto ja maakunnan asukkaiden ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien ja ruotsinkielisen kulttuurin turvaaminen ovat kansainvälisiä ylpeyden aiheita. Ne velvoittavat niin valtakunnan kuin maakunnan asukkaita ja erityisesti heidän poliittisia päätöksentekijöitä vastuulliseen työhön itsehallinnon kehittämisessä.

Suomessa on ollut viime vuosiin asti vain vähän ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Meillä on perinteiset kansalliset vähemmistömme kuten ruotsinkieliset, saamelaiset ja romanit. Teemme jatkuvasti työtä suvaitsevaisuuden vahvistamiseksi, mutta se ei riitä, vaan jokaisen on oltava itse kiinnostunut kanssaihmisten kulttuureista, jotka rikastuttavat elämäämme.

On tärkeää, että kaikki suomalaiset tuntisivat maansa ja Ahvenanmaan historiaa ja niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet maakunnan erityisaseman ja kulttuurin kehittymiseen. Ruotsin kielen asema maakunnassa on perusteiltaan toinen kuin valtakunnassa. Olen itse kantanut huolta ruotsin kielen asemasta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta valtakunnan alueella. Ruotsin kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa ei muuttanut velvollisuutta ja oikeutta sen oppimiseen.

On erityisen huolestuttavaa, jos torjuva suhtautuminen ruotsin kieleen ja ruotsinkieliseen kulttuuriin saa jalansijaa. Tällainen kehitys ei voine olla heijastumatta samalla myös kielitaitoon sekä suomen- ja ruotsinkielisten keskinäiseen kanssakäymiseen.

On huolehdittava myös siitä, että suomalaiset oppilaitokset, mukaan lukien korkeakoulut, houkuttelevat ahvenanmaalaisia opiskelijoita. Meidän yhteinen etumme vaatii sitä, että mahdollisimman moni ahvenanmaalainen oppii toimimaan myös suomalaisessa päätöksentekojärjestelmässä. Yhteistyö edellyttää paitsi tahtoa myös molemminpuolista osaamista.

Arvoisa puhemies, hyvät maakuntapäivien jäsenet,

Toivotan teille menestystä työssänne valtakunnan ja maakunnan hyväksi ja julistan maakuntapäivät avatuiksi.