Tasavallan presidentti Tarja Halosen avajaissanat XIV International Economic History Congressissa 21.8.2006

(muutosvarauksin; puheen kielenä englanti)

Maailman talous on voimakkaassa muutoksessa. Talous kasvaa, mutta edut ja haitat jakaantuvat epätasaisesti. Ero rikkaiden ja köyhien maiden välillä on suuri ja edelleen kasvussa. Globalisaation hyötyjen ja haittojen alueellinen ja yksilöiden välinen eriarvoinen ja epäoikeudenmukainen jakautuminen ei ole suinkaan uusi, vain nykypäivää koskeva, ilmiö.

Päinvastoin. Taloushistoriassa puhutaankin ensimmäisestä ja toisesta globalisaatiosta. Ensimmäinen ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolta ensimmäisen maailmansodan syttymiseen, ja nyt me elämme parhaillaan globalisaation toista vaihetta. Globalisaatio on dynaaminen ilmiö, joka on tuonut taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Se ei ole kuitenkaan poistanut sosiaalista epätasa-arvoa, joka on monen mielestä eettisesti väärin, ja se synnyttää myös yhteiskunnallista levottomuutta.

On ryhdytty toimenpiteisiin globalisaation muuttamiseksi reilummaksi. Kansainvälinen työjärjestö ILO perusti vuonna 2002 maailmankomission perehtymään nykyisen globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen. Komissio, jossa sain toimia silloisen Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa rinnakkaispuheenjohtajina, sai aikaan yksimielisen raportin vuonna 2004. Sen jälkeen Yhdistyneet kansakunnat ja monet muut kansainväliset toimijat ovat ottaneet tavoitteekseen oppia tuntemaan globalisaation monet kasvot. Alkujaan talouspolitiikassa tapahtuneet muutokset ulottavat vaikutuksensa paljon laajemmalle ihmisten elämään ja ympäristöön.

Olemme jo oppineet, että käytettävissä olevaa tietoa ei ole aina riittävästi hyödynnetty. Hämmästyttävän paljon on myös asioita, joista ei ole tietoa tai se on hyvinkin ristiriitaista. Mielestäni taloushistorian tutkimuksella on oma tärkeä roolinsa tarvittavan tieteellisen tiedon kartuttamisessa.

Kokouksenne isäntämaa Suomi on mielenkiintoinen esimerkki alun perin varsin köyhästä maasta, joka on onnistunut nousemaan maailman vauraiden maiden joukkoon. Maamme on yksi globalisaation hyötyjistä, vaikka emme toki ole globalisaation haitoiltakaan välttyneet. Olen joutunut usein vastaamaan kansainvälisille vieraille, miksi olemme menestyneet. Omille kansalaisille tietysti joutuu enemmän selvittämään sitä, miksemme ole vielä päässeet eroon vallitsevista epäkohdista.

Pyrkimättä astumaan teidän tutkijoiden työsaralle, väitän osaamisella olevan tärkeän aseman. Olemme vuosikymmenten ajan pyrkineet investoimaan ihmisiin: sekä peruskoulutukseen että tieteeseen ja tutkimukseen. Tänä päivänä bruttokansantuotteeseen suhteutetut satsauksemme tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat korkeimpia maailmassa.

Koulutusjärjestelmämme tärkeänä perustana on tasa-arvoinen, maksuton peruskoulutus kaikille. Lisäksi olemme kehittäneet laaja-alaisesti ammatillista koulutusta ja korkeakoulutusta. Korkeakoulutuksessa on vallitsevana maisterintutkinto, kun taas monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa opiskellaan pääsääntöisesti vain kandidaatin tutkintoon saakka.

Sijoitukset koulutukseen ovat tuottaneet tuloksia, joita on arvioitu myös kansainvälisesti. Esimerkiksi kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa olemme sijoittuneet johtosijalle toistuvasti. Myös oman tieteenalanne, talous- ja sosiaalihistorian tutkimuksin, on voitu osoittaa koulutuspanosten huomattava merkitys Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle.

Koulutusjärjestelmämme on saavuttanut nykyisen tasonsa vasta viime vuosikymmeninä, minkä vuoksi työelämässä on vielä satojatuhansia ihmisiä, joiden koulutuspohja on suhteellisen vaatimaton. Nopeat muutokset yhteiskunnassa lisäävät suhteellisen nuortenkin ihmisten jatkokoulutustarvetta. Tulevaisuuden yhteiskunta on siis näillä näkymin mitä suurimmassa määrin koulutusyhteiskunta, jossa ihmisten on varauduttava elinikäiseen oppimiseen.

Vietämme tänä vuonna Suomessa yksikamarisen eduskunnan sekä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlavuotta. Suomalaiset naiset saivat vuonna 1906 ensimmäisten joukossa, elleivät peräti ensimmäisinä, täydet poliittiset oikeudet valtiollisissa vaaleissa. Suomalaiset naiset ovatkin osaltaan luoneet tätä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka mahdollistaa miehille ja naisille osallistumisen yhteiskuntaelämän kaikilla alueilla.

Tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen sekä naisille että miehille ovat näidenkin oikeuksien tosiasiallisen käytön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

* * *

Taloushistoria on tärkeä oppiaine ja tutkimusala. Se auttaa meitä ymmärtämään tämän päivän maailmaa paremmin. Tutkimus on kanssakäymistä. Sen vuoksi tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen kansainväliset kontaktit ja tapaamiset ovat erittäin tärkeitä.

Uskon, että suomalaiset järjestäjät ovat hyvin tyytyväisiä saadessaan kunnian järjestää XIV International Economic History Congressin Suomessa.

Haluan myös toivottaa teille mitä lämpimimmin antoisaa kongressia mielenkiintoisten keskusteluiden parissa. Toivon teidän saavan nauttia myös loppukesäisestä Helsingistä ja pääsevän tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan myös seminaarisalien ulkopuolelta.