Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Naisvaalit 2003 -verkoston Nyt Riittää -tapahtumassa Säätytalolla 19.4.2002

(muutosvarauksin)

Toiminta naisten ihmisoikeuksien ja oikeudellisen aseman parantamisen puolesta on YK:n suuria saavutuksia viime vuosituhannella. Neljä suurta maailmankonferenssia on koonnut kerta kerralta laajemmat naisliikkeiden ja hallitusten edustajien joukot asettamaan tavoitteita, joiden toteuttamiseen hallitukset ovat sitoutuneet maailmanlaajuisesti. Olisi ylimielistä kuvitella, että me emme tarvitsisi YK:ta ja olisi julmaa, jos me emme haluaisi auttaa sisariamme muissa maissa.

Pekingin toimintaohjelmaa tarkasteltiin viimeksi ns. Peking+5 -kokouksessa vuonna 2000, jossa YK:n yleiskokouksen 23. erityisistunto sitoutui uudelleen toimintaohjelman hyväksyttyihin tavoitteisiin. Kokouksen lopputulos voidaan tiivistää siihen, että Pekingin toimintaohjelman toteutuminen ei ole itsestäänselvyys vaan sen eteen on edelleen tehtävä työtä ja vaadittava vastuussa olevia tekemään päätöksiä. Naisliikkeet ja -järjestöt kautta maailman tietävät, että tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ei anneta, vaan ne on otettava.

Suomi on tänä vuonna sitoutunut ajatukseen YK:n 5. naisten maailmankonferenssin järjestämisestä vuodelle 2005. Perustelut ovat:

- maailmankonferenssien sarjaa ei pidä katkaista

- maailmankonferenssi saa hallitukset raportoimaan toimintaohjelman toteutumisesta ja takaa riittävän korkeatasoisen osanoton

- maailmankonferenssi mahdollistaa kansalaispiirien osallistumisen ja mediajulkisuuden laajassa mitassa.

Maailmankonferenssit ovat historiallisesti olleet tärkeitä erityisesti kehitysmaiden naisille heidän ongelmiensa esiintuomiseksi. Mutta myös me teollisuusmaiden naiset elämme osana kiihtyvän globalisaation maailmaa. Köyhyys, eriarvoisuus ja aseelliset konfliktit kohdistuvat erityisesti naisiin, ja niiden ratkaiseminen edes osaksi parantaa naisten asemaa. Onnistunut ratkaisu edellyttää kuitenkin naisten osallisuutta.

YK:n vuonna 2000 annettu ns. Millenium-huippukokouksen julistus korostaa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden yhteistä kumppanuutta sellaisen maailman luomiseksi, joka edistää kaikilla tasoilla kehitystä köyhyyden poistamiseksi. YK:n juhlaistunnossa hyväksyttiin erityiset Millenium-tavoitteet, jotka - kuten saatoin juhlaistunnossa ilokseni todeta - korostavat nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja aseman parantamista. Maailman hallitukset sitoutuivat siihen, että vuoteen 2015 mennessä kaikki maailman lapset, niin pojat kuin tytöt, voivat käydä peruskoulun. Samoin hallitukset sitoutuivat vuoteen 2005 mennessä poistamaan sukupuolten väliset erot peruskoulutuksen osalta ja vuoteen 2015 kaikkien koulutusasteiden osalta.

Jos yksi kehitystavoite köyhyyden poistamiseksi halutaan maailmassa nostaa yli muiden, niin se on tyttöjen koulutus. Siinä meillä Suomen naisilla on paljon annettavaa hyvänä esimerkkinä maailmalle. Millenium-tavoiteiden seurantaan on kehitetty yli 40 mitattavaa indikaattoria, joilla me ja edustajamme YK:ssa voimme käytännössä valvoa, miten köyhyyden poistamisen ja tasa-arvon tiellä edistytään.

Sodissa ja aseellisissa yhteenotoissa kuolee jatkuvasti naisia ja lapsia. Millenium-vuoden lokakuussa YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyikin merkittävän julkilausuman (1325) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta. Julkilausuma kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten osuutta kaikilla päätöksentekotasoilla, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti kaikissa aseellisten konfliktien ratkaisuissa ja rauhanturvaamiseen liittyvissä toimissa. Tämä edellyttää sukupuolinäkökulman ottamista keskeisesti mukaan kaikkiin konfliktien hallintamekanismeihin niiden eri vaiheissa.

Naisten tulee olla täysivaltaisina jäseninä mukana kaikissa päätöksissä. Tämän on mentävä läpi linjan: rauhanturvaoperaatioita suunniteltaessa, lähetettäessä tarkkailuryhmiä konfliktialueille sekä rauhanturvaajia, tarkastajia, siviilipoliiseja ja lääkintähenkilökuntaa valittaessa. Julkilausuma myös edellyttää, että naisten asiantuntemuksen ja mielipiteiden on tultava samanarvoisina esille miesten käsitysten kanssa. Tämä koskee niin konfliktien ratkaisuohjelmien suunnittelua kuin eri rauhanstrategioiden vaikutusten arviointiakin.

Pahimpiin ihmisoikeusloukkauksiin tämän päivän maailmassa kuuluu ihmiskauppa ja erityisesti naisten ja lasten kauppa seksuaalista riistoa varten. Koska kiinnijäämisen todennäköisyys on pieni, kansainvälinen rikollisuus tällä alueella kasvaa ja taloudelliset hyödyt rikollisille ovat lähes samaa luokkaa kuin laittoman ase- ja huumekaupan.

YK:n yleissopimus kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan (ns. Palermon sopimus) tarjoaa hyvän kansainvälisoikeudellisen pohjan ihmiskaupan vastaiseen taisteluun. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Palermon sopimuksen. Suomi valmistautuu omalta osaltaan sen ratifioimiseen. Euroopan Unionissa on kehitetty omia täydentäviä toimia. Näitä ovat poliisin ja muiden viranomaisten välinen yhteistyö tiedotuskampanjat. EU:ssa on myös ryhdytty yksityiskohtaisempaan säädösvalmisteluun ihmiskaupan kuriin saamiseksi.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävä. Suomessa on tähän asti uskottu, että tulemme toimeen pienillä lainsäädännön muutoksilla. Suomeen suuntautuva ja Suomen kautta kulkeva naiskauppa näyttää kuitenkin kasvaneen hälyttävää vauhtia. Lisäksi Suomen sijainti Euroopan jyrkimmän elintasokuilun rajalla aiheuttaa sen, että ongelma tulee Suomen osalta olemaan ajankohtainen valitettavan kauan. Tästä syystä meidän täytyy olla valmiita jatkossakin pohtimaan tarvittavia keinoja torjua tehokkaasti naiskauppaa.

Me eurooppalaiset olemme heränneet kovin myöhään tämän nykyajan orjakaupan kukoistukseen. Maanosastamme on lyhyessä ajassa tullut naiskaupan markkina-aluetta. Naiskauppa ja prostituutio liittyvät toisiinsa, sillä naiskauppaa ei olisi nykyisissä määrin olemassa ilman prostituutiota.

EU:n tuomioistuin on viime vuoden lopulla tehnyt päätöksen asiassa, jossa neljä hakijamaista kotoisin olevaa naista haki oikeutta harjoittaa prostituutiota Alankomaissa, sen jälkeen kun heiltä oli kielletty siellä työlupa. Alankomaiden lainsäädännön mukaan prostituutio on tiettyjen säännösten mukaisesti sallittua. Tämän päätöksen mukaan hakijamaasta tai mistä tahansa EU-maasta kotoisin olevalla prostituoidulla on oikeus prostituution harjoittamiseen kaikissa EU-maissa, mikäli sillä ei rikota kansallista lainsäädäntöä. Esimerkiksi Ruotsissa säädetty prostituution asiakkuuden kielto estää päätöksen soveltamisen Ruotsiin. Suomen osalta tilanne on epäselvempi.

Minun mielestäni tälle kehitykselle on saatava sulku. Prostituutio ei ole työtä eikä ammatti. On tärkeää määritellä selkeästi suomalaiset tavoitteet ja periaatteet näissä kysymyksissä ja huolehtia siitä, että naisten oikeus ihmisarvoiseen työhön ja kohteluun toteutuu.

Naisiin kohdistuvan väkivallan voittamisessa on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut ainakin yksi merkittävä edistysaskel: naiset ovat murtaneet vaikenemisen vankilan. Se on auttanut luomaan menettelytapoja ja toimia väkivallan ehkäisyyn, uhrien ja tekijöiden auttamiseen.

Ammattiauttajat, muut viranomaiset ja järjestöt ovat tehneet vaativaa työtä väkivaltaan puuttumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Konkreettisia keinoja ja työtapoja väkivallan purkamiseksi ja rakentavien konfliktien ratkaisukeinojen luomiseksi on kehitetty ja yhteistyö ulottuu jo maan kaikkiin osiin. Vastakeinoja on siis kehitetty, ja työtä pitää nyt tehokkaasti jatkaa.

Palkat ovat työehtosopimusasia, mutta tasa-arvo on myös yhteiskunnan asia. Samapalkkaisuusvaatimuksilla on Suomessa pitkät perinteet. Alkanut vuosisata on jo kolmas, jolloin tämä kysymys on naisliikkeen vaatimuslistalla. Keväällä 1890 perustettu Helsingin neulojain ammattiosasto ehdotti ensimmäiselle yleiselle työväenkokoukselle pohdittavaksi, "Onko se suuri eroavaisuus, joka on olemassa miesten ja naisten työpalkoissa samanlaisesta työstä, oikeutettu?".

Eduskunta sai ensimmäisen samapalkkaisuusaloitteen vuonna 1922. Neljä vuosikymmentä tämän jälkeen Suomi ratifioi Kansainvälisen Työjärjestön samapalkkaisuussopimuksen. Perusoikeuslakia säädettäessä vuonna 1995 jouduttiin naisten oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä, siten kuin siitä lailla säädetään, jälleen kirjaamaan naisten perusoikeuksiin. Naisen palkka meillä Suomessa on edelleen noin 82 prosenttia miehen palkasta.

Ongelmaan on monia syitä, mutta tulosta ei saavuteta ilman laajaa yhteistyötä. Naisten yhteistyö yli säätyrajojen toi naisille äänioikeuden lähes sata vuotta sitten. Vastaavaa yhteistyötä yli puolue- ja ammattirajojen tarvitaan niin eduskunnassa kuin työmarkkina- ja kansalaisjärjestöissäkin tämän naisten ja miesten välisen taloudellisen eriarvoisuuden poistamiseksi.