Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Naisten Pankin osakasillassa Mäntyniemessä 27.1.2009

Huoli toisista ihmisistä ei ole aiheetonta. YK:n tilastojen mukaan yli 1,3 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Heistä noin 70 prosenttia on naisia.

Köyhyydellä on monta ulottuvuutta. Kun toimeentulo ei riitä perustarpeisiin, voi jopa elossa säilyminen olla uhattuna. Köyhyys ajaa epätoivoisiin ratkaisuihin, altistaa etenkin naisia hyväksikäytölle sekä estää ihmisarvoisen elämän. Ravinnon puute tai heikko taso vaikuttavat puutteellisen hygienian ohella suoraan terveydentilaa. Naisten kautta ongelmat heijastuvat myös lasten elämään.

Naisten köyhyys johtuu myös koulutuksen puutteesta. Suurin osa koulua käymättömistä lapsista on nimenomaisesti tyttöjä. Toisaalta asialla on myös kääntöpuolensa. Nuorena aloitettu työnteko estää osaltaan tyttöjen koulunkäyntiä.

Meillä teollisuusmaissa ihmisten toimeentulo ja turvallisuus rakentuvat työn lisäksi usein yleisen sosiaaliturvan. Kehitysmaissa ihmisten toimeentulo on kuitenkin tiukasti sidottu heidän yhteisöönsä sekä useimmiten miehen ansiotyöhön. Naisten tekemästä työstä suurin osa on näkymätöntä ja palkatonta työtä. Säällinen työ jolla nainen voisi elättää itsensä ja perheensä, jää liian usein vain unelmaksi.

* * *

Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kahdeksan kehitystavoitteen tehokas toteutuminen parantaisi nimenomaisesti naisten ja lasten asemaa sekä poistaisi köyhyyttä. Yhteisesti luvattuihin tavoitteisiin on tärkeä sitoutua taistellessa köyhyyttä vastaan.

Naisten aseman edistäminen on köyhyyden vähentämisen välttämättömyys. Naisia auttamalla apu kohdentuu perheisiin, lapsiin sekä koko yhteisöön. Naisten aseman paraneminen tarkoittaakin usein lasten kuolleisuuden vähenemistä sekä etenkin tyttöjen kouluttamista.

Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Suomi edistää kehityspolitiikassaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja aseman parantamista sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistamiseksi.

Naisille tulee antaa mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen elämään. Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa asennemuutoksia, naisten tiedon lisäämistä sekä ennen kaikkea rohkaisua. Naisten aktiivinen rooli muuttaa sekä totuttuja perinteisiä sukupuolirooleja että naisten asemaa yhteisössä. Perinteisten roolien muutokset ovat kuitenkin hitaita eikä aina kivuttomia.

Auttamistyötä on vuosien varrella tehty monin eri keinoin. Parhaimmat edellytykset muutoksille saadaan kuitenkin auttamalla paikallisista lähtökohdista, tarpeista ja aloitteesta käsin. Vain paikallisten oma aktiivisuus ja halu muutoksiin auttaa saavuttamaan kestäviä ratkaisuja.

Olen havainnut Naisten Pankin kautta tuettavien hankkeiden olevan oivia esimerkkejä tästä auttamisen paikallisuudesta. Naisten luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen oppiminen antavat parhaita eväitä työtä varten. Yrittäjyyden tukeminen sekä pienlainan antaminen ovat osoitus konkreettisesta avusta työhön kiinni pääsemiseksi. Kyläpankkien toiminnalla tuki ja vastuu myös jakautuvat suuremmalle yhteisölle.

Omista haasteistani voisin kertoa vuosia sitten aloitetusta projektista Lehmiä Ugandaan. Naiselle annettiin tuolloin lehmä ja miehen tehtävänä oli rakentaa lehmälle pilttuu. Ensimmäinen vasikka annettiin seuraavalle ja näin jatkettiin karjankasvatusta. Esimerkkejä projekteista löytyy myös Grameen pankin myöntämistä pienlainoista vähäosaisimmille.

Ajatuksia ja ideoita auttamisesta on monenlaisia. Erilaiset tavat eivät kuitenkaan kilpaile keskenään. Tärkeintä ovat ihmisten omat kokemukset sekä silmän tasolta katsominen.

Naisten rooli paikallistasolla korostuu myös rauhanrakentamisen yhteydestä. Olen itse saanut tutustua hyvään naisten ruohonjuuritason työhön vieraillessani Indonesian matkallani Achehissa. Siellä naiset osallistuivat rauhan rakentamiseen toimimalla aktiivisesti alueen jälleenrakennustyössä.

Olen mukana myös UNIFEM:in Lähi-Itä projektissa, jolla tuetaan israelilaisten ja palestiinalaisten maiden ruohonjuuritason dialogia.

* * *

Maiden välistä vertailua tehdessä voimme todeta suomalaisilla olevan edelleenkin monta syytä olla ylpeä hyvinvointiyhteiskunnastamme. Meillä pitää olla rohkeutta puhua hyvinvoinnista, sosiaalisesta koheesiosta sekä ihmisarvoisesta kohtelusta. Vaikeina aikoina on pidettävä huoli sekä omistamme että autettava kansainvälisesti. Tiedämme historiastamme, että myös köyhästä voi tulla hyvinvoiva. Sijoittamalla ihmisiin voi nousta köyhyydestä.

Olemme tehneet paljon työtä tasa-arvoisen yhteiskuntamme eteen. Naisten taloudellista itsenäisyyttä on tuettu työssäkäyntiä helpottavilla ratkaisuilla. Subjektiivinen oikeus lasten päivähoitoon, perhevapaat, pakollinen oppivelvollisuus, maksuton koulutus sekä lämmin kouluateria ovat mahdollistaneet naisten laajan osallistumisen työelämään. Saatamme itse ajoittain kritisoida palveluiden laatua, mutta kysymys on upeista sosiaalisista innovaatioista.

Tasa-arvotyöstä huolimatta mekään emme ole vielä täysin saavuttaneet miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Omat ongelmamme saattavat kuitenkin tuntua pieniltä maailman mittakaavassa esimerkiksi sotatilanteeseen verrattuna. Kansainvälisesti katsoen haasteemme tuntuvat entistäkin kiusallisemmilta. Ongelmia aiheuttaa edelleen työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, miesten ja naisten väliset perusteettomat palkkaerot, johtajuuden kasautuminen miehille sekä etenkin naisiin kohdistuva väkivalta.

Suomen esimerkki osoittaa, etteivät tasa-arvoiset mahdollisuudet yksin riitä. Todellisen tasa-arvon toteuttamiseksi tarvitaan määrätietoista toimintaa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

* * *

Meidän kaikkien tulee kantaa vastuumme yhteisen maailmamme hyvinvoinnista. Erityistä huolta tarvitsevat ihmiset, joiden perus- ja ihmisoikeudet ovat uhattuina. Näkemyksien vaihtaminen sekä alueellisista että maailmanlaajuisista asioista johtavat konkreettisiin tekoihin asioiden parantamiseksi.

Suomalaiset osallistuvat reilun kuukauden päästä järjestettävään kansainväliseen naiskonferenssiin Liberiassa. Toimin itse konferenssissa puheenjohtajana yhdessä Liberian presidentti Ellen Johnsson-Sirleafin kanssa. Kokouksen tavoitteena on tukea naisten osallistumista päätöksentekoon sekä päätösten toteuttamiseen. Konferenssissa tullaan käsittelemään monia naisen asemaa koskevia kysymyksiä. Taustalla on vahvasti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” ja sen toteutuminen jokapäiväisessä elämässä. Esillä on myös naisten ilmastonmuutokseen liittyvä rooli.

Yhteisten asioiden eteen pitää tehdä töitä. Meidän on yhdessä saatava aikaan tunnelma siitä, ettemme pelkästään puhu vaan myös toimimme.

Naisten Pankki