Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 135. vuosijuhlassa 26.11.2003

Arvoisat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenet, hyvät juhlavieraat,

On ilo ja kunnia olla mukana perinteikkään ylioppilaskuntamme vuosijuhlassa. 135-vuotias Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on Suomen vanhin ja suurin ylioppilaskunta, joka myös tänä päivänä toimii aktiivisesti opiskelijoiden etujen puolustajana osana suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Suomalaisia on kautta historian yhdistänyt pyrkimys rakentaa elämäänsä rauhassa, vapaana, omilla ehdoillamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita eristäytymistä. Tiedämme, että paremman maailman rakentaminen alkaa kotoa ja että turvallisempaa Suomea rakennetaan myös kansainvälisesti.

Turvallisuus on ennen kaikkea arkipäivän elämän turvallisuutta. Työpaikka, koulu, terveydenhoito, lasten päivähoito, eläke, valaistut ja hiekoitetut kadut, opiskelupaikka, eläke, pelastustoimi, poliisi ja monet muut asiat tekevät arjesta turvallisen.

Arkipäivänkin turvallisuuden edellytyksenä ovat demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Ihmisten pitää saada päättää itse omista asioistaan. Kaikki ihmiset saavat jo synnyinlahjanaan oikeuksia, joita ei saa riistää. Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että heitä koskevista asioista päätetään yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti, eikä mielivaltaisesti.

Suomen ja suomalaisten kokemat kansainväliset turvallisuusuhkat ovat niinikään enenevässä määrin muita kuin sotilaallisia. Saastuminen, luonnon mullistukset, tarttuvat taudit, laiton siirtolaisuus, kansainvälinen rikollisuus, taloudellinen epävarmuus ovat uhkia, joita vastaan ei voi varautua sotilaallisesti. Siksi pyrimmekin edistämään kansainvälistä kanssakäymistä ja yhteisten sopimusten aikaansaamista yhteisten uhkien ja vaarojen torjumiseksi.

Kioton ympäristösopimus, kansainvälisen rikostuomioistuin, EU:n laajentuminen ja oikeudenmukaiset kansainväliset kauppasopimukset ovat keskeisiä keinoja kansainvälisen – ja Suomen – turvallisuuden edistämiseksi. Turvallisuus syntyy ensisijaisesti yhteisistä toimista ja säännöistä, ei eristäytymisestä.

* * *

Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on hyvä ja vahva. Mantereellamme ei ole suursodan uhkaa ja meillä on erinomaiset suhteet käytännöllisesti katsoen kaikkiin maailman maihin. Jatkuva muutos kansainvälisissä suhteissa pakottaa meidät kuitenkin seuraamaan ympäristöämme ja vaikuttamaan siihen aktiivisesti.

”Hyvät suhteet naapureihin” on edelleen kansainvälisen toimintamme kulmakivi. Mikään maa, etenkään suhteellisen pieni, ei ole uskottava kansainvälinen toimija, jos sillä on merkittäviä ongelmia naapureidensa kanssa. Suomen osalta asia on kunnossa: suhteemme kaikkiin naapureihimme ovat paremmat kuin koskaan aiemmin itsenäisyytemme aikana.

Osallistumme aktiivisesti eurooppalaisiin yhteistyöjärjestelyihin. Keskeisin osa tätä on jäsenyytemme Euroopan unionissa, unohtamatta Euroopan neuvostoa tai ETYJiä. Lisäksi meillä on hyvin toimiva yhteistyösuhde NATOn kanssa.

Globaalilla tasolla olemme aktiivinen toimija YK:ssa, sen alajärjestöissä sekä Maailman kauppajärjestössä ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Olemme vuosikymmenien ajan osallistuneet YK:n johdolla suoritettuihin rauhanturvaoperaatioihin ja panoksemme YK:n kehitysohjelmiin on ollut merkittävä. Suomelle YK on ollut ja on edelleen tärkein osa monenkeskistä maailmanjärjestystä. YK:n merkitys maailman rauhalle ja turvallisuudelle on korvaamaton.

* * *

Euroopan unionin jäsenenä Suomi on sitoutunut noudattamaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on muun muassa ”turvata unionin yhteiset arvot, perusedut, riippumattomuus ja koskemattomuus” sekä ”lujittaa unionin turvallisuutta sen kaikissa muodoissa.” Samalla Suomi on sitoutunut pidättymään ”kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa.”

EU-jäsenyyden myötä Suomesta tuli poliittisesti liittoutunut maa. Olemme monisäikeisessä poliittistaloudellisessa liitossa 14 muun EU-maan kanssa. Ensi vuonna liitossamme on kymmenen uutta jäsentä.

Voidakseen aktiivisesti edistää rauhaa, turvallisuutta ja hyvinvointia, EU tarvitsee poliittisen ja taloudellisen toiminnan lisäksi kykyä niin siviili- kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Suomi on osallistunut aktiivisesti ja käytännönläheisesti EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen. Kriisinhallintatehtävät tulivat Suomen ja Ruotsin ehdotuksesta EU:n perussopimukseen Amsterdamin huippukokouksessa ja puheenjohtajuuskaudellamme hyväksyttiin konkreettiset tavoitteet EU:n kriisinhallintakyvylle.

Joillekin jäsenmaille ei riitä kriisinhallintakyvyn kehittäminen, vaan ne pyrkivät tekemään EU:sta poliittisen liiton lisäksi puolustusliiton. Puolustusta koskevat pykälät ovatkin muuttuneet kun EU:n perussopimusta on muutettu. Sama paine on jatkunut tänä vuonna konventin ja sitä seuranneen HVK:n työssä.

Suomi ei ole pitänyt tarpeellisena EU:n kehittämistä puolustusliitoksi. Näkemyksemme mukaan nyt meneillään olevassa hallitusten välisessä konferenssissa ei niin ikään ole tarvetta merkittäviin muutoksiin EU:n puolustuspykälissä.

Näkemyksemme mukaan keskinäisen puolustusvelvoitteen tuominen EU:n sisälle ei välttämättä vahvistaisi Euroopan tai Suomen turvallisuutta.

* * *

Maassamme on tänä syksynä käyty, pääosin mediavetoista, keskustelua Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Keskustelu voi sinällään olla suotavaa ja hyödyllistä, vaikkei olisikaan tarvetta uudenlaisten päätösten tekemiseen.

NATO on tärkeä eurooppalaisessa turvallisuusarkkitehtuurissa. Kuten aiemmin totesin, meillä on hyvin toimiva yhteistyösuhde NATOn kanssa. Osallistumme NATO-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin sekä rauhankumppanuusohjelmaan ja kehitämme sotilaallista kriisinhallintakykyämme NATO-kriteerien mukaisesti.

Suomeen kohdistuvia turvallisuusuhkia ja turvallisuuspoliittista asemaamme on käsitelty kylmän sodan päättymisen jälkeen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa. Niin hallitus kuin eduskuntakin ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Suomen ei ole ollut tarve liittoutua sotilaallisesti.

Suomen turvallisuuspoliittinen asema selvitetään seuraavan kerran perusteellisesti ensi vuoden selonteossa ja sen eduskuntakäsittelyn aikana. Tässä vaiheessa minun ei ole syytä etsiä erityisiä syitä NATO-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. Kertaan kuitenkin muutaman perusasian.

Suomen puolustus on aina ensi sijassa omalla vastuullamme, riippumatta siitä olemmeko liittokunnan jäseniä tai emme.

Suomeen ei kohdistu sellaista turvallisuusuhkaa, joka sinällään edellyttäisi meitä muuttamaan turvallisuuspoliittista perusratkaisuamme.

Kaikilla valtioilla on oikeus valita oma turvallisuusratkaisunsa. On oma päätöksemme pysymmekö puolustusliittojen ulkopuolella vai pyrimmekö jäseneksi. NATO toki päättää itse, ottaako se uusia jäseniä ja milloin. NATO on luvannut pitää ovensa auki uusille jäsenille myös jatkossa.

Seuraamme aktiivisesti kehitystä Euroopassa ja maailmassa. Teemme kuitenkin päätöksemme itsenäisesti, omista lähtökohdistamme. Mahdolliset päätöksemme eivät ole suorassa yhteydessä muiden maiden mahdollisiin päätöksiin.

Käynnissä olevan HVK:n päätökset voivat vaikuttaa turvallisuuspoliittiseen tilanteeseemme ja päätöksiimme sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikan jatkamisesta tai muuttamisesta. Tähän ei kuitenkaan liity automatiikkaa.