Tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlapuhe Suomen Elintarviketyöläisten Liiton 100-vuotisjuhlien juhlaseminaarissa Tampereella 3.6.2005

Ihan aluksi: Sydämelliset onnittelut 100-vuotiaalle Suomen Elintarviketyöläisten Liitolle. Olen iloinen voidessani osallistua juhlaseminaariinne tänään täällä Tampereella.

Sata vuotta sitten, kun Suomen Elintarviketyöläisten Liitto perustettiin, elettiin kovin toisenlaisissa oloissa. Suomi oli silloin vielä autonominen osa Venäjän keisarikuntaa, jota poliittiset myrskyt heiluttivat. Suomalaisten suuri tavoite oli saada yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Suomessa elettiin silloin suurta kansallisen heräämisen aikaa. Se näkyi myös kansalaisyhteiskunnan nousuna. Ammattiyhdistysliike sai alkunsa. Leipurit olivat aktiivisimpien joukossa. SAK:n edeltäjä Suomen Ammattijärjestö perustettiin vuonna 1907, sekin täällä Tampereella.

Jo sata vuotta sitten koettiin tärkeäksi perustaa kansallisten ammattiliittojen lisäksi myös kansainvälisiä ammattijärjestöjä. Tämä osoittaa, että talouden ja tuotannon kansainvälistyminen oli todellisuutta jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Tavaroiden tuotanto ja kauppa kasvoivat, samoin pääomaliikkeet maasta toiseen. Kansainväliset suuryritykset alkoivat kehittyä ja ihmiset liikkuivat työn ja toimeentulon perässä kuten tiedämme siirtolaisuuden historiasta.

Nykyisiin mittasuhteisiin talouden kansainvälistyminen on kiihtynyt vasta 1990-luvulla. Ammattiliittojen mahdollisuuksia selvitä globaalissa murroksessa voi auttaa se, että ne ovat jo tottuneet kansainväliseen yhteistyöhön. Tässä yhteydessä on syytä muistaa vuonna 1919 perustetun Kansainvälisen työjärjestön ILO:n rooli. Se tarjoaa niin ammattiliitoille, työnantajajärjestöille kuin hallituksillekin erinomaisen foorumin luoda yhdessä työelämän pelisääntöjä globaalilla tasolla.

Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on ollut ympäri maailmaa palkansaajien ja heidän perheidensä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisääminen kaikissa elämän vaiheissa parantamalla palkka- ja työehtoja sekä ammatillisia, taloudellisia, terveydellisiä, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä etuja, oikeuksia ja vapauksia.

Suomalaiselle ammattiyhdistysväelle on ollut alusta alkaen tyypillistä laaja-alainen yhteiskunnallinen osallistuminen. Se on ollut mukana demokratian rakentamisessa. Se on ollut kantavia voimia pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa. Keskinäiseen solidaarisuuteen rakentuneet kassat ovat olleet pohjana rakennettaessa yleisiä järjestelmiä niin sairauden, tapaturmien, vanhuuden kuin työttömyydenkin varalta. Harva tämän päivän nuori ehkä tietääkään, että lapsilisäjärjestelmä on lähtenyt liikkeelle työmarkkinaneuvotteluissa. Kolmikantajärjestelmä on toiminut tehokkaana yhteiskunnallisena muutosveturina vuosikymmenien kuluessa. Ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat olleet mittavat ja niistä voidaan olla aidosti ylpeitä, erityisesti täällä Suomessa.

Paljolti laajapohjaisen yhteistyön ansiosta Suomi on menestynyt viime vuosina hyvin erilaisissa kansainvälissä tutkimuksissa, joissa on mm arvioitu kilpailukykyä, koulutusta, hyvää hallintoa ja tasa-arvon toteutumista. Suomi on nostettu monilla sektoreilla EU:n arvioissa yhdeksi unionin mallimaaksi. Syyskuussa 2004 julkaistussa ILO:n raportissa (Economic security for better world), jossa on laajasti selvitetty taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden toteutumista, Suomi sijoittui toiseksi heti Ruotsin jälkeen.

Vastikään (toukokuussa 2005) julkaistussa Maailman talousfoorumin tasa-arvoa koskevassa laajassa tutkimuksessa Suomi sijoittui viidenneksi. Edellämme olivat vain muut Pohjoismaat. Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomessa riittää edelleen tehtävää tasa-arvon toteuttamiseksi käytännössä. Vastikään valmistuneet kolmikantaisen työryhmän esitykset samapalkkaisuuden toteuttamisesta kertovat valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten vahvasta sitoutumisesta tähän tavoitteeseen.

Naiset ovat Suomessa osallistuneet ammattiyhdistysliikkeen toimintaan alusta lähtien ja sukupuolten välisen tasa-arvon ihanteet elivät voimakkaina jo sata vuotta sitten. Suomalaiset naiset ovat tänään hyvin ammatillisesti järjestäytyneitä ja enemmistö järjestäytyneistä palkansaajista onkin Suomessa naisia. Tilanne on aivan toinen kehitysmaissa, joissa naisten asema on monessa suhteessa huono. Köyhyydellä on usein naisen kasvot. Naiset ovat myös monessa maassa heikosti ammatillisesti järjestäytyneitä. Onkin tärkeää, että ammattiyhdistysliike tukee heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä eri puolilla maailmaa. Säällinen työ, jolla ihminen voi elättää itsensä ja perheensä on unelma kaikkialla. Ihmisten ja maiden välinen keskinäinen riippuvuus on globalisaation vaikutuksesta lisääntynyt koko ajan. Olemme toinen toistemme veljiä ja siskoja: Jos työntekijöiden asema on huono jossain päin maailmaa, se saattaa vaikuttaa myös työntekijöiden asemaan täällä Suomessa.

***

Globalisaatio on synnyttänyt Suomessakin työntekijöiden keskuudessa huolta huomisesta. Tämä on tullut jälleen esille aivan viime viikkoina ja päivinä. Kannattavien työpaikkojen lakkauttamista tai siirtämistä muualle on vaikea ymmärtää. Vaikuttaa siltä, että joissakin yrityksissä arvioidaan saatavaa taloudellista hyötyä hyvin lyhyellä aikavälillä ja usein kovin ahtaasta näkökulmasta.

Tässä yhteydessä herää myös kysymään, mikä merkitys omistajuudella on? Onko niin, että mahdollisimman korkeata tuottoa hakevat pääomasijoitusyhtiöt eivät kykene kantamaan yhteiskunnallista vastuutaan yhtä hyvin kuin meille tutut kasvolliset omistajat? Ulkomainen pääoma on toki tervetullutta Suomeen, mutta toivoisin sen tuovan mukanaan aikaisempaa useammin uutta osaamista. Tarvitsemme pikemminkin kumppanuutta ja sitoutuneisuutta kuin pelkkää lyhytaikaista sijoittamista. Olen aikaisemmin esittänyt huoleni myös suomalaisesta omistajuudesta. Toivon, että suomalaiset itsekin sijoittaisivat omaan maahansa ja arvostaisivat sitä. Sijoittamiselle on tietenkin taattava kunnolliset edellytykset – sellaiset puitteet, jotka tekevät pitkäjänteisestä sijoitustoiminnasta houkuttelevaa ja vähentävät houkutusta lyhytnäköiseen voittojenjakopolitiikkaan. Se olisi mielestäni myös yritysten itsensä kannalta tärkeää.

Jokapäiväisen leivän saanti on sananmukaisesti elämän ehto. Olen presidenttinä painottanut ”pellolta pöytään” –linjan tärkeyttä ja kantanut huolta elintarviketuotannon tilasta. Suomalainenkin elintarviketeollisuus on kohdannut kiristyvän kilpailun ja rakennemuutosten aiheuttamat haasteet. Osaamisen merkitys korostuu kilpailun koventuessa. Osaamista voidaan tälläkin alalla kehittää yritysten sisällä johdon ja työntekijöiden yhteistoimintana, yritysten välillä hakemalla parhaita käytäntöjä sekä tiivistämällä yhteistyötä koko ruokaketjun kaikilla tasoilla. Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat tuotteiden terveellisyys ja muutoinkin korkea laatu. Ihmiset ymmärtävät onneksi aikaisempaa paremmin terveellisen ruoan merkityksen sekä omalle hyvinvoinnilleen että kansanterveydelle.

***

Tulevaisuuden taivaalla olevista pilvistä huolimatta uskallan sanoa, että Suomi kuuluu globalisaation voittajiin. Suomi on noussut köyhästä ja syrjäisestä maasta hyvinvointiyhteiskuntien kärkijoukkoon. Eikä näin ole tapahtunut sattumalta. Tämä on ollut mahdollista tekemällä oman työnsä mahdollisimman hyvin ja osallistumalla kansainvälistyvään kehitykseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Myös ammattiyhdistysliikkeellä on ollut tässä kehityksessä merkittävä rooli. Suomen menestys on osaltaan riippunut siitä, että Suomessa on ollut hyvin toimivat työmarkkinasuhteet ja kykyä sopia asioista. Työ on ollut tuloksellista. On syytä muistaa, että hyvinvointi- ja sopimusyhteiskunta on omalta osaltaan vahvistanut Suomen kilpailukykyä. Yhteinen visio, kyky tehdä kompromisseja ja keskinäinen luottamus ovat välttämättömiä ratkottaessa kansakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita.

Jos haluamme vahvistaa edelleen Suomen kilpailukykyä, parantaa tuottavuutta ja vastata väestömme ikääntymisestä johtuvaan haasteeseen, on investoitava ihmisiin ja työyhteisöjen kehittämiseen. Kilpailu kiristyy ja työelämä muuttuu jatkuvasti. Osaaminen on parasta muutosturvaa. Olemme vasta vähitellen oppineet arvostamaan osaamista eri ammateissa. Kuluneella viikolla päättyneet (nuorten) ammattitaidon MM-kisat olivat yksi hyvä osoitus uudesta ammattisaamisen arvostuksesta. Juuri sellaista toimintaa pitää saada lisää.

Meidän on pidettävä yhdessä huolta siitä, ettei Suomi ei jakaannu huippuosaajien, heikosti selviytyvien ja pysyvästi syrjäytyvien ryhmiin. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut se, että heikommistakin pidetään huolta. Toimiva hyvinvointiyhteiskunta ja turvaverkot ovat välttämättömiä, jotta työntekijät voivat sopeutua muutoksiin turvallisemmin. Tilanteissa, joissa työn loppumista ei enää voi estää, on työntekijöille luotava paremmat edellytykset päästä uuteen työhön. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun muutosturva on tässäkin mielessä tärkeä avaus.

Euroopankin tulevaisuus globalisaatiossa on korkean osaamisen, luovuuden ja hyvän yhteistyön varassa. Meidän on siksi vahvistettava tätä Euroopan sosiaalista mallia. Olenkin miettinyt, mikä merkitys Lissabonin strategian täytäntöönpanon viivästymisellä on ollut vastapidettyihin kansanäänestyksiin EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Ihmiset haluavat maittensa olevan EU:n jäseniä, mutta arkipäivän turvallisuus – työllisyys siihen mukaan luettuna – on jäänyt heistä liian vähälle huomiolle.

Globalisaatio on myös mahdollisuus, mutta se edellyttää reiluja pelisääntöjä. Tämä oli tavoitteena, kun Kansainvälinen työjärjestö (ILO) helmikuussa 2002 asetti globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsitelleen maailmankomission, jonka puheenjohtajana toimin yhdessä Tansanian presidentin kanssa.

Komissio julkaisi raporttinsa ”Oikeudenmukainen globalisaatio – mahdollisuuksia kaikille” viime vuoden helmikuussa. Komission raportissa esitetään yhteinen analyysi globalisaatiosta ja sen vaikutuksista. Globalisaation edut ja haitat ovat nyt jakaantuneet epätasaisesti ja sen vuoksi nykyistä kehitystä ei voi pitää oikeudenmukaisena eikä siten kestävänä. Lisäksi raporttiin sisältyy ehdotuksia siitä, miten nykyisen kaltaista globalisaatioprosessia pitäisi kehittää vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita. Luonnollisesti raportissa painotetaan työmarkkinajärjestöjen roolia ja toimivan kansallisen ja kansainvälisen vuoropuhelun merkitystä tavoitteiden edistämisessä.

Kansallisvaltio on edelleen tärkein toimija globalisaatiossa. Kansallisvaltio säilyy kansalaisten demokraattisen vaikuttamisen perustasona. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat edelleen kehityksen perusta. Hyvä hallinto, kansantalouden vakaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta ovat myös tukemassa onnistumista.

Globalisaation hallinta edellyttää myös kansainvälistä ja monenkeskistä yhteistyötä. Koko maailma tarvitsee parempia ja oikeudenmukaisempia sääntöjä muun muassa kansainväliselle kaupalle, suorille ulkomaisille investoinneille ja ihmisten rajat ylittävälle liikkumiselle. Tämän päivän säännöstöä pitää täydentää, uudistaa ja parantaa ja samalla köyhimpien maiden tarpeille pitää antaa enemmän painoarvoa.

Työllisyyden edistämisestä pitää tehdä maailmanlaajuinen tavoite. Työllisyyden edistäminen on mainittu tavoitteena EU:n ja monen kansainvälisen järjestön peruskirjassa, mutta liian usein työllisyys jää toissijaiseksi päivittäisessä toiminnassa. Emme aina edes tiedä riittävästi eri talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutusta työllisyyteen.

Maailma on entistä pienempi ja keskinäinen riippuvuus on kasvanut koko ajan. Globalisaatio on kova haaste myös ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Hyvät työmarkkinasuhteet edesauttavat globalisaation parempaa hallintaa.

Eurooppa ja Pohjoismaat ovat maailmanlaajuisesti myönteinen poikkeus ja kannustava esimerkki. Työntekijät ovat muualla heikommin järjestäytyneitä ja työehtosopimukset ovat monessa maassa harvinaisia. Edunvalvonta kotimaassa on edelleen ammattiliittojen tärkein toimintakenttä. Ammattiyhdistysliikkeen on lisäksi tehostettava yhteistyötä Euroopassa ja myös muualla maailmassa. On tärkeää, että työelämän perusoikeudet, joihin kuuluvat järjestäytymis- ja sopimisoikeus sekä lapsityön, pakkotyön ja syrjinnän kielto toteutetaan kaikkialla maailmassa.

Globalisaation haasteisiin vastaamisessa kansainvälisillä järjestöillä, valtioilla, elinkeinoelämällä, työmarkkinajärjestöillä ja kansalaisjärjestöillä on oma roolinsa. Yhteisenä tavoitteenamme on varmasti parempi, tasa-arvoisempi ja turvallisempi maailma meille kaikille. Toivotan teille sydämestäni menestystä työssänne!