Tasavallan presidentin tervehdys Asianajajaliiton 90-vuotisjuhlassa 16.10.2009

(muutosvarauksin)

Liki maamme itsenäisyyden ikäisen Suomen Asianajajaliiton jäsenkunta on työssään kokenut läheltä yhteiskuntamme ja oikeusjärjestyksemme muutokset.

Liiton perustaminen vuonna 1919, pian sisällissodan päättymisen jälkeen, voidaan nähdä symbolisena pyrkimyksenä vahvistaa oikeuden ja lain merkitystä ristiriitaisuuksien ratkaisemisessa ja yhteiskunnan kehittämisessä. Sota ja sen jälkiselvittelyt merkitsivät inhimillisen kärsimyksen ja aineellisen hävityksen ohella oikeusvaltion tärkeimpien arvojen ja toimintatapojen polkemista.

Suomen Asianajajaliiton perustaminen tapahtui kansainvälisesti arvioiden yllättävän myöhään. Olihan suomalainen asianajajakunta kehittynyt vähitellen 1800-luvulla yhteiskunnallisen modernisaation myötä. Perustamisessa oli mukana tuon ajan lakimieseliittiä. Liiton perustamiskokoukseen Turussa osallistui myös kaksi arvostettua ja tunnettua juristia, joista tuli myöhemmin maamme presidenttejä: K.J. Ståhlberg ja P.E. Svinhufvud. Vahvasta alusta huolimatta liiton historia ja ammattikunnan kehittyminen on ollut monipolvista ja haasteellista.

Vuosikymmenten takaisesta historiasta on syytä siirtyä lähemmäksi tätä päivää ja tarkastella, millaisessa toimintaympäristössä asianajajat tänään toimivat ja minkälainen rooli heillä oikeusjärjestyksessä on.

Edellisen vuosituhannen lopulla elimme muutoksen vuosia. Syvä taloudellinen lama, eurooppalainen integraatio, globalisaatio ja valtiolliset muutokset lähiympäristössä merkitsivät suurta murrosta. Yhteiskunnallisten muutosten ohessa suuret lainsäädännölliset uudistukset vaikuttivat asianajajakunnan työhön.

Yleinen käsitys asianajajan työstä muodostunee tiedotusvälineiden välittämän kuvan perusteella. Rikosten, riitojen ja oikeudenkäyntien uutisointi tuo julkisuuteen asianajajan työn oikeudenkäyntiasiamiehenä ja – avustajana. Vahvaa mielikuvaa asianajajantyöstä on luonut erityisesti amerikkalaiset elokuvat ja televisiosarjat. Kuva ei välttämättä ole kovin totuudenmukainen tai mairitteleva edes Yhdysvalloista, saati sitten meiltä Suomesta.

Huomattavasti vähemmälle julkisuudelle jää oikeudellinen avustaminen ja asiantuntijana toimiminen oikeudenkäyntien ulkopuolella esimerkiksi liikejuridiikan alalla. Pitäisin itse tätä asianajajatoimistojen ja ammattikunnan erikoistumista ja eriytymistä merkittävänä kehityspiirteenä, jonka voi olettaa vaikuttavan ammattietiikkaan ja odotuksiin yhteisen liiton tehtävistä. Sinänsä lienee meille kaikille selvää, että oikeusvaltioon liittyy ei vain ammattipätevä, vaan myös ammattieettisesti korkeatasoinen asianajajakunta.

Oikeusturva on yksi perustuslaissa turvatuista kansalaisten perusoikeuksista, jonka toteuttamiseen Suomi on sitoutunut myös kansainvälisesti. Ilman oikeudellista turvallisuutta muiden oikeuksien toteutuminen olisi sattumanvaraista tai perustuisi vahvemman oikeuteen.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi ja ratkaistuksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Tärkeä osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja muun oikeusturvan toteutumista on, että ihmisillä on todelliset mahdollisuudet saada esitettyä omat näkemyksensä ja argumenttinsa. Siihen hän tänä päivänä tarvitsee entistä todennäköisemmin asiantuntija-apua.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti, jonka lopputulos on virheetön, on yhteistyön tulos. Sitä ei ole mahdollista toteuttaa vain tuomioistuimen ja muiden asian valmistelussa ja käsittelyssä mukana olevien viranomaisten toimin. Asianosaisen ja häntä edustavan tai avustavan rooli ja merkitys muuttui ja tuli entistä keskeisemmäksi 1990-luvulla toteutettujen siviili- että rikosprosessin uudistusten myötä.

Uudistetun oikeudenkäyntimenettelyn lähtökohtana on osapuolten aktiivisuus ja aineellisen ja menettelyllisen lainsäädännön riittävä tuntemus. Asianosaisen oikeudenkäyntiasiamies tai –avustaja on tänään entistä merkittävämpi osa yhteiskunnan oikeusturvakoneistoa.

Kansalaisten luottamus tuomioistuimiin on Suomessa vahva ja korkeampi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Se ei tarkoita, ettei meillä olisi tarvetta parannuksiin. Oikeudenkäyntien pitkä kesto on yksi pahimmista ongelmista, johon olisi saatava nopeasti parannusta.

Oikeudenkäyntimenettelyn uudistaminen merkitsi kustannusten kasvua valtiolle ja asianosaisille. Arvioiden mukaan oikeudenkäyntikulut ovat kaksinkertaistuneet reilun kymmenen vuoden kuluessa. Tällä vuosituhannella toteutetuilla oikeudenkäyntiuudistuksilla on pyritty tehostamaan oikeudenkäyntiä ja säästämään kustannuksia. Korkeat kustannukset estävät myös oikeusturvan toteutumista. Oikeusturva kansalaisten perusoikeutena jää vain varakkaimpien oikeudeksi, ellei kansalaisilla ole omin tai julkisin varoin mahdollisuutta saada oikeusapua tai varaa oikeudenkäyntiin.

Asianajantointa säännellään vuonna 1958 säädetyllä lailla, jota on vuosien aikana uudistettu. Periaatteellisesti merkittävä uudistus toteutettiin omalla oikeusministerikaudellani vuonna 1992. Tuolloin mahdollistettiin asianajotoiminnan harjoittaminen osakeyhtiömuodossa asianajajaliiton luvalla.

* * *

Samalla kertaa uudistettiin myös asianajajien valvontaa heihin kohdistuvan yleisen luottamuksen vahvistamiseksi. Ammatillisen valvonnan uskottavuutta vahvistettiin lisäämällä kurinpitoelimen riippumattomuutta ja ottamalla mukaan asianajajakunnan ulkopuolisia tahoja.

Tänä päivänä Suomessa on useita suuria osakeyhtiömuotoisia asianajotoimistoja, jotka tarjoavat asiakkailleen kattavia oikeudellisia palveluita. Toivon, että uudistuksen toinen tavoite – asianajajiin kohdistuvan yleisen luottamuksen vahvistuminen – on myös toteutunut.

Tänään juhliva Suomen Asianajajaliitto on lakiin perustuva julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on merkittäviä tehtäviä. Se edistää riippumattomien, ammattitaitoisten ja eettisesti moitteettomien oikeudellisen palveluiden saatavuutta kaikille varallisuudesta riippumatta. Oikeusvaltiota kehitetään ja kansalaisten oikeusturva toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä. Asianajajat ovat tärkeä ja perinteikäs osa tätä yhteistyöverkostoa.

Haluan näillä sanoilla toivottaa onnea ja menestystä Suomen Asianajajaliitolle, sen jäsenille ja kaikille liiton tehtävissä toimiville.